Dance On - Dance Off: Baletin Workshop

Tanssija pääsee harvemmin toteuttamaan omia visioitaan - sitä työstää ja tanssii kuten käsketään. Tämä on tuttua myös harrastajalle: opettaja antaa harjoitteet ja päättää sarjoista. Omalle luovuudelle jää harvemmin sijaa, ellei tunti sisällä jonkilaista improvisaatiota tai mahdollisuuttaa vaikuttaa liikemateriaaliin. Oman liikekielen löytäminen ja työstäminen voi olla kuitenkin huikean luova ja avartava kokemus! Sain itse kokea tämän maanantaina päättyneessä TeaKin workshopissa. Puolen vuoden intensiivisen treenin jälkeen esitimme puoli tuntia kestävän teoksemme kutsuvierasyleisön edessä. Se oli tosi jännittävää! Koregrafia oli kasattu leikkaa ja liimaa -tyyliin meidän omista sooloista, duetoista, trioista ja kvarteteista - ja kokonaisuudesta tuli ihmeen toimiva! Yleisö tykkäsi, kehui biisiä peräti "orgaaniseksi, hengittäväksi ja sensuellin juurevaksi". Itselleni workshopista ja koreon työstämisestä jäi mahtava fiilis, löysin uusia ulottuvuuksia ja myös itsevarmuutta: että minäkin osaan luoda kiinnostavaa liikekieltä!

Oman workshopin jälkeen olikin erityisen kiinnostavaa nähdä Kansallisbaletin tanssijoiden Dance ON workshop. Kun miettii millainen määrä luovuutta, lahjakkuutta, ammattitaitoa ja resursseja tuossa talossa on... On todella hienoa että talon tanssijoille annetaan mahdollisuus tuottaa ja esittää omia biisejään, saavat kerrankin päästää oman luovuutensa ja persoonansa irti! Ammattitanssija on kuitenkin niin paljon enemmän kuin käskyjä ja ohjeita noudattava tanssityölainen: hän on taiteilija. Illan workshopissa nähtiin sitten seitsemän hyvin erilaista teosta.

Kuvassa Emmi Pennanen, Salla Eerola, Mira Ollila. "Squares and Circles", koreografia Emmi Pennanen.
Kuvaaja Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

Ensimmäinen koreografia oli Emmi Pennasen "Squares and Circles". Tunnelma seesteisen pelkistetty, lavalla neljä naista, yksin ja yhdessä. Pidin siitä että Pennanen uskalsi riisua kaiken turhan, eikä turvautunut yleisöä kosiskeleviin temppuihin. Harvemmalla ensikertalaisella on tähtitanssija (Salla Eerola!) käytettävinään, ja nähtiinpä lavalla myös Mira Ollila, joka on tanssinut mm. Kevätuhrin pääroolin. Nautin teoksen herkän intensiivisestä tunnelmasta, tanssijoitten läsnäolosta ja keskinäisestä kommunikaatiosta. Kaunista ja koskettavaa nykytanssia.

Kuvassa Juntaro Coste, Anni Jokimies. "Concerto", koreografia Thibault Monnier. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Illan toisessa teoksessa nuori ranskalainen Thibault Monnier tarjosi yleisölle klassisen baletin huikeata tekniikkaa ja kauniita linjoja. "Concerto" on sekoitus lyyristä, neoklassista ja nykybalettia, ja olipa sekaan vielä heitetty oudon irrallinen ripaus modernia tanssia. En ymmärtänyt mitä Monnier ajoi takaa joukkoon eksyneellä modernin tanssijalla ja tämän kohtaamisella ballerina kanssa. Oudon vanhanaikaista ja sievistelevää. Vaikka nuorten tanssijoiden atleettista tekniikkaa katsoo aina mielellään, koreografia ei minuun oikein kolahtanut. Hetkittäin oli jotain jännittävää port de bras:ta kun Monnier heittäytyi nykybaletin pariin, sitä oisin nähnyt mielelläni enemmän. Parasta teoksessa oli se että koreografi antoi nuorten kollegojensa loistaa. Etenkin pääroolin tanssinut upealinjainen Jevgenija Plesková vakuutti teknisellä osaamisellaan. Hän saikin nostella pitkiä jalkojaan korviinsa asti useammin kuin kerran. Ilmaisullisesti Plesková ei ole ihan vielä solistisella tasolla, mutta nuorella tanssijalla on aikaa kypsyä ja kehittyä. Kokeneemman koreografin/mentorin ohjaus ja editointi olisi varmasti tehnyt hyvää myös Monnierille.

Kuvassa Lucie Rákosníková, Johan Pakkanen, Linda Haakana. "Play to Play", koreografia Anna Sariola.
Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Kolmas teos sen sijan räjäytti pankin. Harvoin sitä saa baletissa nauraa niin hersyvästi! Anna Sariolan "Play to Play" on hulvaton teos, kekseliästä tanssiteatteria jollaista toivoisi näkevän enemmänkin. Ei baletin tarvitse olla aina niin vakavaa! Biisissä esiintyneet Linda Haakana, Johan Pakkanen ja Lucie Rákosníková olivat täysillä mukana, ja näki että heillä oli yhtä hauskaa kuin yleisöllä. En tohdi paljastaa tässä mitään yksityiskohtia, muuten yllätykset menevät pieleen.

Kuvassa Camilla Rajalin, Charlotte Schauman-Mäki, Titta Karhunen. "Cocina Latina", koreografia Anandah Kononen. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Illan neljäs teos, Anandah Konosen "Cocina Latina", alkoi vallan lupaavasti. Jättikokoinen kokinhattu edessä lavalla, ja takaseinälle heijastettu animoitu vihanneksia pilkkova veitsi... Hattu lähtee liikkeelle, odotan jotain herkullisen absurdia, mutta sen sijan lavalle tanssii orientaaliseen glitteriin pukeutunut ballerina (Sherezade tuli mieleen). Hänen seuraansa liittyy seitsemän muuta tanssijaa, pukeutuneina vihreään ja punaiseen, ilmeisesti kuvastaen tacon vihannestäytteitä? Kononen tarjoaa yleisölle salsaa kärkitossuilla höystettynä, mutta koreografia jää viihteelliseksi välinumeroksi.

Kuvassa Linda Haakana, Nikolas Koskivirta, Emmi Pennanen, Emrecan Tanis, Iga Krata, Florian Modan, Sara Saviola.
"Moon on the Man", koreografia Emrecan Tanis. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Väliajan jälkeen illan yksi vaikuttavimmista teoksista: Emrecan Taniksen "Moon on the Man". Olen ennenkin nähnyt Taniksen biisejä, ja hän tuottaa omaleimaista ja jännittävää liikekieltä. Moon on the Man:issä on jotain painajasmaista, yksilö kadoksissa ja vainottuna vieraan ihmisjoukon keskellä. Tanis tanssii pääroolin itse, mutta teos ei ole hänen soolonsa. Vuorovaikutus toisten tanssijoitten kanssa on vahva, ja etenkin ryhmäkohtaukset ovat todella intensiivisiä. Kun ryhmä liikkuu yhtenä aaltona, ja yhtäkkiä yksi erkanee joukosta, ja sitten taas... sitä on vaikea kuvailla sanoin, mutta vaaran tunne on uhkaavasti läsnä. Äänimaailma tukee lopun ajan tuntua. Tykkäsin myös Johanna Nuutisen ja Taniksen duetosta, Nuutinen etenkin on mieletön tulkitsija.

Kuvassa Frans Valkama, Milla Eloranta. "Leijona", koreografia Jouka Valkama. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Kuudennessa biisissä Jouka Valkama yhdisti tuttuun tapaansa videokuvaa ja tanssia. Lavalle oli laskettu peltinen paloverho(?), yhdessä nurkassa seisoi pöytä, tuoli ja kirjoituskone, ja kaksi tanssijaa istui seinään nojaten, odottaen. Kolmas tanssija ilmestyy lavalle, hiipien kuin petoeläin - ehkä siitä teoksen nimi, "Leijona" - ja istuva pari aloittaa oman duettonsa. Seinälle heijastuu vielä neljäs tanssija, jonka liikkeet on ajoitettu tanssimaan vuoropuhelua livetanssijoitten kanssa. Mielenkiintoisia kuvaelmia, enkä edes yrittänyt hakea merkitystä. Tanssia ei tarvitse ymmärtää, sitä voi antautua tunnelmien ja liikkeiden vietäväksi. Ja Frans Valkama veti siihen malliin että oksat pois. Videoheijastuksessa esiintynyt tanssija oli muuten oudon tuttu, ettei vain olisi ollut hammaslääketieteen puolelle siirtynyt entinen tähtitanssija Jaakko Eerola?? Voin kyllä olla väärässäkin.

Kuvassa Sara Saviola, Johan Pakkanen. "It's a Boy", koreografia Alpo Siikala. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Illan viimeisessä koreossa Dance On päättyy dance offiin: tanssijat pääsivät revittelemään ihan toden teolla. Alpo Siikalan "It's a Boy" on sporttibalettia, breikkiä, atleettista kilvoittelua, hauskanpitoa - ja tanssia. Yhdeksän tanssijaa, kaksi naista ja seitsemän miestä, pukeutuneina urheiluvermeisiin ja sniikkerseihin, täysin avatulla lavalla. Alkuun Sara Saviolan ja Johan Pakkasen kohtaaminen ja duetto, teoksen tanssitaiteellinen osio. Sitten vauhtia ja kilpailua kuin urheilukentällä. Potkitaan ja heitetään palloa, haastetaan kavereita temppuihin, voltteja ja huimia hyppyjä. Siinä vaiheessa kun Michal Krcmár astuu piruettilaudalle, meno yltyy ihan kreisiksi. Michal näyttää käsillä: Viisi piruettia? Okei, no big deal. Kymmenen? Onnistuu. Kaksikymmentä? OMG. Voitte arvata että yleisö kannusti tanssijoita täysillä, hurraten ja aplodeeraten. Tuukka Piitulainen, Alfio Drago, Asla Jääskeläinen pistivät muitten joukossa parastaan. "It's a Boy" on kuin tilausteos Kansallisbaletin MUUV-hankkeelle, ja sen soisi tavoittavan mahdollisimman monen nuoren pojan, ja miksei myös balettiin ennakkoluuloisesti suhtautuvan vanhemman. Vaikka Siikalan koreografia ei edusta klassista balettia, se kuitenkin näyttää miten atleettisia ja uskomattoman taitavia miestanssijat ovat. Ja kuinka hauskaa tanssi voi olla!

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja monipuolinen workshop Kansallisbaletin tanssijoilta. Valmiita teoksia, ja lupaavia ideoita. Lahjakkuutta ja luovuutta. Vaikutteita ja viitteitä näkyi toki siellä sun täällä, ovathan tanssijat jatkuvassa tanssitaiteen tykityksessä - mutta workshop on kuitenkin sen verran omaperäinen kokonaisuus että toivon sen pysyvän jatkossakin Kansallisbaletin ohjelmistossa. Suosittelen!

Viimeiset esitykset tulevana lauantaina, 16.5.2015.