16.8.14

Pinja ballerina - tanssien ammattiin

Tällä kertaa en postaile omista treeneistä, vaan haastattelen nuorta tanssijaa johon tutustuin jokunen vuosi sitten balettitunneilla. Vaikka Pinja kävi jo tuolloin ammatillisessa koulutuksessa, hänellä riitti kuitenkin energiaa ja intoa käydä lisäksi muutamalla iltatunnilla omassa koulussani. Tykkäsin Pinjasta heti koska hän oli aina hyväntuulinen, ystävällinen, puhelias ja myös ikäistään kypsemmän oloinen. Lisäksi hänen kanssaan oli hauska treenata. Pinjan energisessä imussa minunkin diagonaalini saivat lisää puhtia! Kun hän ilmoitti lähtevänsä Unkariin opiskelemaan tanssia, olin todella iloinen hänen puolestaan - mutta tuli häntä pikkasen ikäväkin.

Halusin haastatella Pinjaa myös siksi koska itse kirjoitan aina aikuisen harrastajan näkökulmasta. Kuitenkin tällä blogilla on myös paljon nuoria, Pinjan ikäisiä lukijoita. Toivottavasti saatte jutusta hyvän käsityksen ammattiin opiskelevan nuoren erilaisesta arjesta! 

 1. Hei Pinja! Minkä ikäisenä aloitit balettitunnit? Milloin opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää? 

- Aloitin baletin 7 vuotiaana, mutta sitä ennen olin tanssinut nyky- ja luovaa tanssia 4-vuotiaasta lähtien. Viisivuotiaana ilmoitin vanhemmilleni, että minusta tulee isona niin kuuluisa tanssija, että minusta tehdään kuolemani jälkeen patsas Presidentinlinnan eteen. Kuitenkin virallisesti opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää 9 vuotiaana, kun minut hyväksyttiin Helsingin Tanssiopiston erikoiskoulutusluokalle. 15-vuotiaana peruskoulun jälkeen pääsin Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen.

Pinja alarivissä vasemmalla. Hungary Dance Academy. 
2. Opiskelit aiemmin oopperan balettioppilaitoksessa, mutta päätit vaihtaa koulua - voitko kertoa miksi?

- Halusin saada kokemusta siitä, millaista on opiskella ulkomailla. Olin saanut ensimakua jo ulkomaan kesäkursseilta, esim. Salzburgista ja Kööpenhaminasta. Tanssijalle on tärkeää saada eri näkökulmia uusilta opettajilta ja koreografeilta, jotta pystyy itse kehittymään niin teknisesti kuin taiteilijanakin. Siksi koin, että nyt olisi hyvä aika kokeilla jotain uutta. Lisäksi ulkomailla on hyvä luoda kontakteja, jotta sitten töitä hakiessa on helpompi etsiä mahdollisia ryhmiä ja ilmoittautua koetansseihin.

3. Ulkomaille muutto 16-vuotiaana vaatii sekä rohkeutta että perheen tukea. Miten vanhempasi suhtautuvat? - Vanhempani ovat aina olleet suuri tuki ja kaikessa mukana. He kannustivat minua kokeilemaan ulkomaille lähtöä, vaikka itseä jännitti. He pystyvät helposti samaistumaan minuun ja auttamaan, sillä isäni on myös ollut balettitanssija ja näin tietää, miten raskasta tämä joskus on.
4. Miten olet sopeutunut unkarilaiseen arkeen (kieli, asuminen, kulttuuri)? - Olen sopeutunut yllättävän hyvin! Rakastan Budapestiä kaupunkina, vaikka se ensin tuntuikin vähän liian suurelta Helsinkiin verrattuna. Kaikki on tosi kaunista ja kaupunki on täynnä kulttuuria. Kämppäni on ihan keskustassa, mistä on vain 15-20 min matka koululle. Lisäksi vastapäätä on iso teatteri, Vígszínház, jossa kävin katsomassa Eifman Balletin esitystä keväällä! Unkarin kieltä opiskelen 2 kertaa viikossa muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Kielitaitoni ei todellakaan ole vielä täydellinen, mutta kyllä minua on usein kehuttu taitavasta kielen käytöstä jo tässä vaiheessa!
Valokuvaaja: Joni Österlund.
5. Millainen on tyypillinen päiväsi? - Herätys on klo 6 ja päivä alkaa baletilla klo 8. Päivästä riippuen balettitunnin pituus vaihtelee 90 minuutista jopa kahteen tuntiin ja 50 minuuttiin. Tämän jälkeen on joko repertuaaria, kärkkäritunti, pas de deuxia, nykytanssia tai improvisaatiota päivästä riippuen. Tuntien välissä on harvoin taukoja, joskus saattaa olla 10 minuuttia. Normaalit tunnit päättyvät yleensä klo 13, jonka jälkeen on lounas. Lisäksi on iltaharjoituksia, yleensä klo 17-20 välillä. Silloin harjoitellaan esityksiin ja konsertteihin, joihin koulumme osallistuu todella paljon! Illalla kun tulen kotiin, opiskelen vielä itsenäisesti lukiota verkossa. Sitten venyttelen ja syön ja menen suoraan nukkumaan. Jos vapaa-aikaa on, ei yleensä jaksa lähteä oikein mihinkään. Tai sitten on lukiojuttuja hoidettavana.
6. Ovatko opettajat tiukempia kuin Suomessa? - Minusta niin Suomesssa kuin Unkarissakin se on hyvin opettajakohtaista, kuinka tiukka kukin on. Jokaisella opettajalla on tottakai oma tapansa opettaa. Omalla kohdallani Unkarissa oli tänä vuonna todella tiukka opettaja, joka vaati oppilailtaan tosi haastavia asioita. Minusta se on kuitenkin vain hyvä asia - tykkään kun on opettaja, joka puskee eteenpäin! Hän osasi myös antaa rakentavaa palautetta ja kehuja tarpeen tullen.
7. Kuinka paljon treenaat viikottain? - Treenaan kuusi kertaa viikossa. Kotona teen extravenyttelyä joka päivä ja joskus kehonhuolta tai pilatesta.
8. Ehditkö harrastaa mitään muuta? - Tanssi vie lähes kaiken ajan, joten harrastuksille ei malta jäädä tilaa. Pidän kuitenkin yllä blogia, jota päivitän aina kun kerkeän. Tykkään myös musan kuuntelusta ja laulamisesta. 9. Mitkä ovat olleet tanssitaipaleesi kohokohtia? - Tottakai ne hetket kun minut hyväksyttiin ek-luokalle Helsingin Tanssiopistolle, balkolle (Kansallisoopperan balettioppilaitos) ammatilliseen koulutukseen ja viime syksynä tuonne Hungary Dance Academyyn. Lisäksi mieleen on jäänyt ensimmäinen vaariationi, jonka tanssin. Olin juuri täyttänyt 13 ja tanssin Maalais- pas de deux:n variaation Gisellestä. Oli myös mieletön kokemus tanssia vuonna 2012 mukana Kenneth Greven Lumikuningattaressa! Tänä keväänä teimme toisen suomalaisen oppilaan kanssa, joka opiskelee myös Unkarissa, koreografian nimeltä "Szürkület". Esitimme duetomme koulun koreofgrafiakisassa ja voitimme 3. sijan! Tämän johdosta meille tarjotiin useita muita esitysmahdollisuuksia, myös koulun omien esitysten ulkopuolella - se tuntui hienolta!
Lumikuningattaren hiutale tauolla. 
10. Mikä on haastavinta? - On haastavaa pysyä henkisesti vahvana silloin, kun stressitaso on korkea. Hyvä esimerkki on tämän vuoden loppukevät, kun kahden viikon sisällä oli lukion kokeet, baletin, nykytanssin, pas de deux:n ja historiallisten tanssien examenit, normaalit treenitunnit ja lisäksi tavallisten arkisten asioiden hoito kotona. Onneksi kaikesta selviydyin hyvin, vaikka aika vaikealta se tuntui. Loppuun vielä muutama lisäkysymys: Mitä kärkitossuja käytät?
- Käytän Grishko Maya -tossuja. Unelmabaletti/rooli? - Unelmarooleja on aika monta, mutta olen aina tykännyt Nikitasta La Bayaderessä. Flames of Parisin pas de deuxia haluaisin päästä tekemään ja sitten jotain Forsythen biisejä! Esikuva (tai useampi)? - Esikuvia on esim. Misty Copeland, Maria Kochetkova, Alina Cojocaru ja Tamara Rojo. Missä haluaisit olla viiden vuoden päästä? - Viiden vuoden päästä haluan olla tekemässä oikeita tanssijan töitä, tanssia paljon terveenä kuten tähänkin asti ja edelleen kehittyä tanssijana. Tottakai unelmaryhmiä on vaikka kuinka monia, esim. San Fransico Ballet, Royal Ballet, Salzburg Ballet.... Isot on unelmat ja niiden mukaan pitää tehdä paljon työtä, jos niitä haluaa.
Kiitos Pinja haastattelusta! Pinjan blogin löydät täältä: Do What You Love, Love What You Do