31.10.12

Draivia!

Näin taas balettiunta viime yönä. Olin tunnilla ja teimme developpé harjoituksia. Nostin jalkaa korkean passé retirén kautta ja ojensin - ja hupsista: jalka oli kello kuuden asennossa. Se tuntui unessa niin ihanan kevyeltä, ja muistan ajatelleeni että nyt mä sen vihdoin osaan! Siinä kohtaa tietenkin heräsin. Kun olin eilen oikealla tunnilla piti taas todeta että unta se oli vain... Hitsi. Nukkuessani olen pyörinyt loputtomia piruetteja, ja lentänyt grand jetéllä salin päästä päähän. Olen kyllä myös nähnyt balettipainajaisia. Niitä missä en tajua sarjoista yhtään mitään, tai olen myöhässä enkä mahdu balettipukuuni, tai olen menossa lavalle enkä tiedä koreografiaa. Silloin on yleensä hyvä herätä!

Olen käynyt viime viikot tosi tiiviisti tunneilla. Kun odottelin varpaani parantumista, tanssivimma ehti patoutua - ja sitä oli pakko päästä purkaamaan! Ehdin viiden päivän aikana käydä yhdeksällä balettitunnilla, eikä edes väsyttänyt. Päin vastoin, mulla on nyt just tosi hyvä draivi päällä. Viikonloput ovat edelleen varattuna lepoon ja ei-balettijuttuihin, mutta arkiviikko on mun tanssityöviikko. Tykkään harrastaa balettia niin paljon että olen innoissani ennen tuntia, sen aikana ja myös tunnin jälkeen (jolloin voikin odotella jo seuraavaa treeniä). Tanssi on oikeasti kuin huume, siihen jää koukkuun!

Silloinkin kun on huonoja päiviä ja surkeita piruetteja. Joskus on tehnyt mieli heittää tossut nurkkaan, mutta ei oikeasti. Aina olen halunut tulla takaisin tunnille ja yrittää uudestaan. Aina on ollut joku hetki minkä vuoksi kaikki työ on kannattanut tehdä. Onneksi tykkään siitä puurtamisestakin! Parisen viikkoa sitten sain tunnin jälkeen opettajaltani tosi mukavaa palautetta. Ja se tuli just oikeaan aikaan. Mua oli jo pidempään vaivannut tietty epävarmuus ja itseluottamuksen puute, mutta open sanat kolahtivat. Sen jälkeen on ollut paljon varmempi olo, ja tsemppi on saanut ihan uutta virtaa. Se on muuten jännää miten hyvin baletinopettaja oppii tuntemaan oppilaitaan. Hän näkee asioita joista ei itsekään ole tietoinen. Eikä ainoastaan sen että varpaat eivät ojentuneet grand jetéssä...

Mä pidän itseäni tosi onnekkaana mitä tulee opettajiin. Olen sitä ennenkin kirjoittanut, mutta jos haluaa sekä nauttia tunneista että treenata tavoitteellisesti, niin hyvä opettaja on ratkaiseva. Mikään ei korvaa ammattitaitoisen ja intohimoisen opettajan katsetta ja korjaavaa kättä. Korostan intohimoa siksi että tietotaito ja kokemus ei vielä riitä jos opettajalla ei ole paloa omaan työhönsä. Pitää olla draivia, rakkautta tanssiin ja halua jakaa omia kokemuksiaan oppilaitten parhaaksi. Opettaja joka on yhtä aikaa sekä vaativa että kannustava on kullan arvoinen. Arvostan myös sitä että baletin vaatimuksia ei vesitetä siksi että tehdään töitä aikuisten harrastajien kanssa. Jalkaa ei tarvitse nostaa kello kuuteen, mutta aina voi parantaa tekniikkaa ja pyrkiä baletille ominaiseen hienostuneeseen ilmaisuun.

Mahtavista opettajista puhen ollen, tässä videosuositus: Jaques d'Amboise, amerikkalainen tanssijalegenda, koreografi ja opettaja näyttää mallia intohimoisesta suhtautumisesta tanssin opettamiseen. Jos tämä ei inspiroi, niin sitten ei mikään!


22.10.12

Uudet kärkitossut verkkokaupasta



Onnistuin jälleen kerran jättämään uusien kärkitossujen hankinnan viime tippaan. Oikeasti, olisi fiksumpaa ostaa ja valmistella uudet tossut kun vanhat ovat vielä priimakunnossa. Kun huomasin että tossuni alkoivat natisemaan ja tukemaan vähemmän, soitin ensin Suomen Tanssitarvikkeeseen josta olen ennenkin ostanut Blochin kärkitossuja. Mutta mun mallia ja kokoa ei ollutkaan varastossa! Toinen vaihtoehtoni oli pyytää Tampereella asuvaa ystävääni käymään Balleriina & Liikunta -nimisessä liikkeessa ja tuomaan tossut mukanaan seuraavalla Helsingin reissulla. Mutta ajoitus ei olisi onnistunut, ystävällä oli seminaari samaan aikaan kun mulla oli balettitunnit. Seuraava mahdollisuus olisi vasta lokakuun lopussa, ja toivoin että tossuni kestäisivät siihen asti.

Rupesin jälleen kerran tutkimaan mitä tossujen tilaus maksaisi verkkokaupasta käsin. Malli ja koko ovat siis tuttuja, muuten en tilaisi mitään sovittamatta ensin.

  • Suomessa Blochin Balance Europeanit maksavat 59 - 60 euroa, ja toimituskulut esim. Balleriina & Liikunnasta (ballerinajaliikunta.fi) ovat 7,50 euron luokkaa.

  • Blochin omassa verkkokaupassa (blochshop.co.uk) tossut maksavat 38,95 puntaa (noin 50 €) ja postitus Suomeen 19,95 puntaa (25 €), eli hintaa tulisi yksille tossuille huikeat 75 euroa. Pitäisi ostaa vähintään kaksi paria kerralla jotta se kannattaisi.

  • Porsellin ja Dance Directin hinnat ovat huomattavasti edullisempia, mutta valitettavasti mun mallia ei ole valikoimissa. Planet Dance:sta sen sijan löytyi, hintaa tulisi 34,95 + 9,95 puntaa, eli loppusumaa vastaisi täällä kaupassa ostettuja tossuja (planetdancedirect.co.uk). Olinkin jo laittamassa tilausta sisään kunnes tein vielä yhden lisähaun ja löysin ihan uuden verkkokaupan...

http://lazydancer.eu/

Lazy Dancer -nimisellä kaupalla ei pelkästään ole kaikkia mun himoitsemia Blochin tossuja, heillä on lisäksi uskomattoman edulliset hinnat. Balance European maksaa siellä vain 35,10 € - ja toimitus Suomeen käy ilman postituskuluja! Olin aluksi epäileväinen ja tutkin siksi tarkkaan kaikki pikkuprintit, ehdot ja yrityksen tiedot. Lazy Dancer on vuonna 1999 perustettu pieni perheyritys joka toimii Kreikan Ateenasta käsin. Lähetin myös sähköpostia jossa kerroin olevani balettibloggari joka on kiinnostunut tilaamaan tossuja, ja ilokseni siihen vastattiin yhden päivän kuluessa. Omistajan äiti (entinen balleriina ja nykyinen opettaja) oli jopa lukenut yhden blogeistani ja antoi asiantuntevaa neuvoa kipeän varpaan hoidosta. Päätin sitten tehdä tilauksen viime maanantaina (15. lokakuuta). Maksaminen onnistui tavallisella visa electronilla, ja varmennuksessa käytettiin vielä Verified by Visa - palvelua. Tilauksesta tuli vahvistus sähköpostiin ja lähetys oli seuraavana päivänä postissa. Tänään postinjakaja soitti ovikelloa ja sain uudet kärkitossuni suoraan kotiovelle.

Bloch Balance European, kokoa 6 XX. Hinta 35,10 €.


Tossut olivat Blochin muovipussukassa ja pakattu pehmustettuun kirjekuoreen. Malli ja koko on oikea, satiini on puhdasta enkä ole löytänyt tossuista mitään vikaa. Taidankin tilata saman tien uudet pehmeät tossut, Lazy Dancerilla on nimittäin Blochin uusin "Zenith" valikoimassa: kangastossu jossa on stretchiä! Ja tiedättekö mitä? Ainakin tiedän että mun "Kreikan tuki" menee nyt oikeaan paikkaan...


JÄLKIKIRJOITUS (9.11.2012): Lazy Dancerin verkkokauppa ei ole toiminut ainakaan viikkoon. Olen kyllä päässyt katselemaan sivuja ja tuotteita, mutta en saa lisättyä mitään ostoskoriin. En pääse myöskään katsomaan omia tietojani. Kun yritän, selain heittää ulos ja ilmoittaa että sivulla on "sisällön koodausvirhe" eikä sitä siksi voida näyttää. Olen laittanut asiasta sähköpostia, ja toivon että ongelma saadaan kuntoon. Toinen huomio: Hinnat eivät ole enää samat. Tossut mitkä ostin 35:llä eurolla, maksavat nyt 42 euroa. Ehkä halvemmat hinnat olivat avajaistarjouksia, tai sitten hinnoista olivat unohtuneet arvonlisäverot sun muut... Harmittaa etten ehtinyt tilata enemmän halvalla! Tosin 42 euroa kärkitossuista on vieläkin hyvä diili.

14.10.12

Varpailla ja ilman

Ihana Darcey Bussell.
K. MacMillanin "Prince of the Pagodas", kuva Leslie E. Spatt


Viime viikko ei sujunut aivan odotusten mukaisesti. Ohjelmassa oli tanssia maanantaista perjantaihin, ja tiistain iltaan mennessä olinkin jo ehtinyt käydä neljällä balettitunnilla. Alku oli lupaava, vaikka piruetit olivat edelleen hakusessa ja moni muukin asia vaiheessa, kuten baletissa on tapana. Mutta jostain syystä minua on viime aikoina vaivannut jonkin sortin (itse)varmuuden puute. Viikko sitten perjantaina grand allegrossa oli kahdessa kohtaa haastava cabriole taakse, enkä edes yrittänyt. Olen tehnyt cabrioleja ennenkin, mutta taaksepäin mentävät eivät kuulu mun varmaan reppaan. Juuri siksi niitä pitäisikin harjoitella aina kun on tilaisuus! Onneksi kokeilin vielä tunnin jälkeen josko saisin jalat alleni, ja opekin tuli avuksi. Useampi yritys ja lopulta jalat iskivät yhteen ilmassa. Cabriolessa kannattaa muuten "lyödä" jalat yhteen siten että ylempi lähestyy alempaa, eikä toisin päin.

Maanantain tunnilla olisi pitänyt muistaa tuon perjantain opetuksen (mokat ovat sallittua, älä luovuta), mutta isossa allegrossa jähmetyin taas. Mitä ihmettä? Ei edes tehty cabrioleja, vaan grand jeté hyppyjä joissa mennään joka hypyn välissä pliessä ympäri. En osaa selittää paremmin, mutta miehet tekevät sitä usein maneesissa. Yksi termi tälle hypylle on grand jeté italienne. Anyway, taas yksi askel jossa olen tosi epävarma - eli kaikki harjoitus on tarpeen. Ehkä mulla on nyt joku vaihe päällä, enkä oikeastaan kaipaa mitään haasteita. Joskus omalla mukavuusalueella tanssiminen on vain niin mukavaa! Tarviiko sitä nyt aina puskea itseään? No ei tarvi, mutta jos alkaa suhtautua sarjoihin pelkästään suoritettavina haasteina, hauskanpito unohtuu. Päätän että tästä lähin riittää kun teen vaikeimmat askeleet sinnepäin - niin ehkä lakkaan yrittämästä liikaa. Katsotaan mitä tapahtuu...

Tiistaina tapahtui kolmen balettitunnin edestä. Surkeita piruetteja edelleen, mutta myös joitain ihania hetkiä. Sain jälleen hyviä korjauksia, ohjeita ja paljon positiivista palautetta (sitä tulee tasaisesti kaikille). Ekalla perustason tunnilla jalka nousi plié developpéssa yllättävän korkealle, ja kun ope tuli nostamaan vähän lisää se tuli melkein otsaan kiinni. Hauskaa! Toimii vain vasemmalla puolella, mutta pitää iloita kaikesta, eikös? Vikalla pointe-tunnilla sen sijan olin vaikeuksissa. Mun toka asento kärjillä ei ole mikään ilo silmälle, eikä se ole sitä myöskään itselleni. Meidän piti tehdä cambrét relevessä, mutta en pysynyt pystyssä. Echappeet olivat raskaita, ja sekoilin myös sarjoissa. Tossut tuntuivat liian pehmeiltä, ja vasen varvas lauloi hoosiannaa joka kerta kun menin ylös. Isovarvas oli tuntunut aralta jo viime viikolla, mutta se häiritsi vain jos varvas osui kynnen vierestä lattiaan. Kuten esimerkiksi taaksepäin degagéssa, tai ronds de jambesissa.

Kun tulin kotiin, varvas tuntui vieläkin kipeältä. Eikä sitä tavallista ja ohimenevää pointe-tunnin jälkeistä tuntumaa. Se alkoi sattua koko ajan enemmän. Menin nukkumaan, mutta en saanut unta. Varvas tuntui siltä kun siihen olis porattu neula. Otin panadolia, eikä sekään auttanut. Kello kahden aikaan yöllä katsoin tokkurassa vanhoja The Nanny - jaksoja youtubesta, kunnes simahdin joskusn neljän jälkeen. Seuraavana päivänä varvas oli kynnen vierestä punainen ja turvoksissa. Tuttu lääkäri teki nopean diagnoosin: kynsivallin tulehdus. Ei uskoisi miten niin mitättömältä kuulostava vaiva voi sattua niin paljon! Kun läksin kaupunkiin, nilkutin ennen kuin ehdin perille. Sain antiobioottivoiteen ja hoidin varvasta ohjeiden mukaan, mutta kesti yli neljä päivää ennen kuin varvas rauhoittui. Perjantaina mietin josko olisin lähtenyt tunnille, mutta kun en voinut pukea edes pehmeätä tossua jalkaan, jäin suosiolla kotiin. Tänään pystyin vihdoin laittamaan lenkkarit ja olin lenkillä ilman mitään kipuja - eli se tietää että varvas on parantunut! Huomenna pääsen taas tunnille, ihanaa. Tiistain pointe-tunnista en uskalla vielä sanoa mitään, mutta pidän sormet ristissä.

Totesin just että mulla on nyt oikeastaan aika hyvät fiilikset. Odotan innolla ensi viikon treenejä, ja toivon pääseväni kokeilemaan jotain uutta ja haastavaa ja huisin vaikeata. Osaanko kaiken heti? Hahahaa, sitä ei tapahdu koskaan! Tuleeko mokailtua? Ihan varmasti. Aionko ottaa siitä huolimatta kaiken ilon irti? Hell, yeah!

7.10.12

Omakehun paikka

Pieni varoitus näin alkuun. Tässä postauksessa aion kehua itseäni ja hehkuttaa hyviä puoliani tanssin harrastajana. Miksi? No, yksi rakas balettikamuni on kyllästynyt siihen että aina dissaan itseäni. Näen kaikki mahdolliset puutteeni ja heikkouteni suurennuslasin alla, mutta unohdan turhan usein mitä on tullut opittua ja tehtyä hyvin. Epäilen etten ole ainoa joka sortuu moiseen. Klassinen baletti asettaa melkoisia vaatimuksia, ja ikuinen pyrkimys täydellisyyteen onkin yksi sen liikkeelle panevista voimista. Kuitenkin ymmärretään että täydellisyyttä ei ole, ellei yksittäisissä ohikiitävissä hetkissä. Jokainen tanssija tietää että aina voi parantaa tai tehdä jotain toisin. Se voi olla joskus turhauttavaa, mutta toisaalta se tarjoaa yhä uudestaan hienon tilaisuuden. Uusi päivä, uusi plié!

Mutta takaisin itsekehuun, joka haisemisen sijan saa nyt erikoisluvan tuoksua kuin uutukainen kärkitossupari! Hmm... Onpas vaikeata. Tuntuu että pitää ensin laittaa jonkun sortin disclaimer: Olen siis aikuinen harrastaja, aikuisena aloittanut, ja omassa koulussani keskitason (jatko 2-3) tietämillä. Jos kohta arvioin jotain osa-aluettani "hyväksi", niin olen suhteuttanut sen omaan taustaani ja valmiuksiini. En vertaa ryhmäni toisiin tanssijoihin, enkä myöskään ammattilaisiin. Yritän olla sekä rehellinen että armollinen itselleni. Jos joku tuttu treenikamu on jostain eri mieltä, saa tulla palauttamaan maan pinnalle!

Vasen jalkani. Tämän eteen on tehty töitä..

Hyvää: Vasen nilkka/jalka. Toimii erityisen hyvin kärjellä, nilkan kaari on korkea ja taipuisa. Yhden opettajani sanoin: "nice foot". Oikean jalan kaari on matalampi, mutta olen huomannut että nilkka on vasenta vahvempi kun hypätään yhdellä jalalla (kärjellä). Eräs opettajani totesikin kerran että nilkkani sopivat erityisen hyvin juuri kärjillä hyppelyyn. Molempien jalkojen varpaat ovat myös niin sanottua maalaismallia (peasant toes), eli kolme ensimmäistä varvasta ovat saman pituiset. Jalkani eivät ole kauneimmillaan kapeissa remmisandaaleissa, mutta pointe-treenin kannalta ne ovat oikeata lajiketta. Se on sanottava että vajaan aukikierron takia eka-viides asento kärjillä on vähän surullisen näköinen, mutta edistymistä on tapahtunut pikku hiljaa.

Hyvää: Hallitsen melko hyvin laajan baletti-ranskan. Lukion lyhyestä ranskasta on ollut enmmän hyötyä kuin osasin odottaa! Kun tuntee baletin termit, on helpompi oppia ja muistaa uusia sarjoja. Edistyneellä tasolla pitäisi periaatteessa pystyä toistamaan sarjaa pelkästään sanallisten ohjeitten perusteella. On myös hyvää tietää että eri koulukunnilla on joistain liikkeistä tai asennoista eri nimityksiä.



Hyvää: Olen puurtaja. Se mikä puuttuu lahjakkuudessa, olen korvannut puurtamisella. Tosin sorrun välillä tekemään liiaksi otsa rypyssä ja unohdan nauttia itse tanssista. Mutta silloin kun luotan itseeni ja uskallan heittäytyä, tapahtuu eniten edistystä. Tekniikka ja ilmaisu tanssivat todellakin käsi kädessä.

Hyvää: Tykkään kun saan paljon korjauksia ja koutsausta, ja teen parhaani jotta muistaisin ne myös seuraavalla kerralla. Saatan kirjoittaa tärkeimmät ylös, joko tänne tai tanssivihkooni.

Hyvää: Vasemman jalan developpé eteen ja sivulle, oikean jalan aukikierto ja developpé / arabeski taakse. Kukaan meistä ei ole täysin symmetrinen, mutta olen huomattavan eriparinen! Siitä on myös hupia, koska opettajat erehtyvät usein luulemaan että olen parantanut kun vaihdetaan vasemmalle. Yhtäkkiä jalka nousee kuin käskystä parikymmentä astetta korkeammalle. Oikeasti olen tehnyt myös oikealla puolella jo parhaani, se on vain niin paljon huonompi kuin vasen! Sen sijan oikea jalka on vahvempi ponnistaja, ja jopa akilles on vasenta venyvämpi.

Hyvää: Pomppu, eli ballon ja elevation. Ilmava hyppy on aina ollut mun vahvuuksia, miksi mulla olisi muuten näin lihaksikkaat jalat? En ole niinkään nopea ja näppärä hyppääjä, vaan tarvitsen kunnolla liikevauhtia alle - sillä tulee hyppyihin paras "rebound". Petit allegro jossa on paljon battuja on mulle vieläkin kiven takana, tuntuu että aivojen ja jalkojen välillä on liian pitkä matka. Mutta ballotét, ballonét, temps de flèchet, sissone ouvertit, grand jetét en avant ynnä muut vastaavat hypyt ovat herkkua!

Mutta - mun on pakko olla tarkempi hyppyjeni alastulojen kanssa, etenkin kun laskeudutaan kahdelle jalalle. Mulla on nimittäin paha taipumus antaa periksi jalkojen linjauksen kanssa, eli polvet eivät pysy kunnolla varpaitten yllä! Tämä voi tietää vammoja, eikä siksi ole pelkkä kauneusvirhe. Opettajani on onnekseni hyvin vaativa, ja on jopa tullut läpsimään jalkani auki joka alastulon kohdalla. Ilahduin tosi paljon kun hän kehui että mulla on "wonderful jump" - kunhan muistan tehdä oikein. Kun keskityn ja tsemppaan tosissani, pystyn kyllä siihen - joten toivoa on!

Kevätnäytös vuodelta 2010. Olen edessä ja ilmassa.
Kuva on napattu videosta, siksi tuo huono laatu.

Hyvää: Port de bras. Siitä on tullut kehuja myös tanssikamuilta. Käsien kanssa ei tarvita notkeutta tai aukikiertoa, ja ne nousevat korkeuksiin ihan itsestään. Parantamisen varaa on silti, etenkin kun kädet eivät ole mitään ilman épaulementia. Port de bras lähtee selästä, eikä päätäkään pidä unohtaa. Mulla on taipumusta tanssia keskittyneesti omassa pikku kuplassani, kohdistamatta katsettani. Tanssia pitäisi kuitenkin ulospäin, oli yleisö sitten tosi tai kuvitteellinen. Opettajani kehoittaa meitä usein "to present yourself" ja "to dance big", mutta en osaa olla oikein vakuuttava. Taidan ujostella vieläkin.

Hyvää: Uskallan väittää etten ole täysin vailla tyylitajua. Pyrkimykseni on tanssia luontevan elegantisti, ja ajoittain näen peilistä jotain ihan tyylikästä. Linjani eivät ole huonoimmasta päästä, vaikka saan edelleen korjauksia polvista ja varpaista, käsistä ja päästä... Hei, jos ei ole tehnyt ikinä virheitä, ei ole koskaan yrittänyt mitään uutta! Einstein taisi sanoa noin.

Hyvää: En ole (vielä) edistynyt tanssija, mutta olen kokenut tanssija. Olen oppinut asioita kirjaimellisesti kantapään kautta. Tiedän että oppimiskäyrä ei ole tasaista ylämäkeä, vaan että notkahduksia ja tasankoja tulee eteen yhä uudestaan. Tiedän että huonoina päivinä oppiminen on täydessä käynnissä ja että juuri siitä syntyvät ne hyvät päivät. Olen kokenut miten huomaamatonta edistyminen voi olla - jos odottaa joka tunnilta suuri hetkiä. Silti tiedän että sitä oppii ja kehittyy koko ajan. Olen myös oppinut että pitää uskoa omaan potentiaaliin, eikä pidä koskaan luovuttaa. Ja että piruetit lopetetaan aina tyylillä.

Parasta: Rakkaus tanssiin. Olin koukussa ekasta kerrasta, ja suhde on siitä ajasta vain syventynyt. Olen saanut kokeilla kaikenlaista, ja opiskella monien ihanien opettajien kanssa. Ja tavannut mahtavia tyyppejä! Kaikki kokemukset ovat rikastuttaneet elämääni, ja voin sanoa että tanssin kautta olen kasvanut myös ihmisenä. Tämä on sellainen löytöretki jonka en halua ikinä päättyvän!

Lukijahaaste: Kerro mikä sinussa on hyvää, mistä olet ylpeä / iloinen / onnellinen. Ehkä olet nopea oppimaan sarjoja, tai sinulla on varmat piruetit? Olet täsmällinen ja ahkera? Aina hyväntuulinen ja hymyilevä? Otat korjauksia vastaan kuin sieni? Kokeilet kaikkea uutta ennakkoluulottomasti? Tanssit hyvin ryhmässä?