Tänään tulee kaksi vuotta täyteen siitä kun aloitin pointe-tunnit! Pitäiskö sitä ihan posauttaa pikkolo skumppapullo auki? Olihan se vähän kreisi päähänpisto aloittaa tässä iässä kärkitossuilla treenamisen. Jos mun opettaja ei olisi sitä ehdottanut, koko homma olisi jäänyt vanhentuneeksi haaveksi vain. Mutta tässä sitä mennään. Siinä iässä missä ammattitanssijat ripustavat tossunsa naulakkoon, meikäläinen ei malta odottaa seuraava pointe-tuntiaan!
Kulunut kesä oli siinä mielessä vähän turhauttava. Vaikka meillä oli balettia maanantaista perjantaihin, koululla ei ollut tarjota yhtään erillistä pointe-treeniä. Mä en kuitenkaan halunut pitää yhdentoista viikon mittaista taukoa, varsinkin kun olen näin alussa vielä. Ratkaisin ongelman samalla tavalla kuin viime vuonna, eli tein opettajan luvalla joitain perustason tunteja tossuilla. Oikeastaan jatkoin vain siitä mitä harrastin koko viime lukukauden, siis yksi tavallinen tunti kärjillä pointe-treenin lisäksi. On nimittäin yllättävän haastavaa tehdä perustekniikkaa kärkitossuissa. Sitä joutuu tekemään niin paljon enemmän töitä jotta saa varpaat ojennettua demi-pointen kautta, oli se sitten degagé tai developpé. Myös tasapainot tasajalalla ovat hankalia, kärkitossussa kun ei ole samanlaista tasaista tuntumaa lattiaan. Arabeskissa joutuu hakemaan tasapainoa kuin keikkuvassa veneessä. Oikeastaan kaikki on vaikeampaa, paitsi piqué-piruetit keskellä: kärjillä on vähemmän kitkaa ja siten enemmän vauhtia!
Nyt on kuitenkin uusi lukukausi ja pointe-tunnit takaisin lukkarissa. Tiistaisin käyn M-P:n perustason pointessa, se on suoraa jatkoa talvella 2010 alkaneelle kurssille. Silloin tehtiin jopa vaikeampia juttuja koska opettaja ei vielä tiennyt tarpeeksi meidän taustoista ja valmiuksista. Olin alussa aika lailla helisemässä... Mutta nyt kun tunnit ovat rauhallisempia, tuntuu että voisin kokeilla jo vaikeampia harjoituksia! Okei, ehkä tässä asiassa on kuitenkin parempi luottaa opettajaan. Esimerkiksi piruetit ovat vieläkin, miten sen nyt sanoisi, haastavia? Pehmeissäkin tossuissa mulla on jatkuva pirtsojen korjausoperaatio meneillään. Parhaimmilani olen onnistunut tekemään kärjillä jonkun satunnaisen tuplan, ja välillä siistin ykkösen. Siistillä piruetilla tarkoitan myös pyörimisasentoa, ja passé retiré jalan oikeata linjausta varpaita ja kantapäätä myöten. Ope on siitä erityisen tarkka. Laatu ennen määrää!
Tänään meillä pitäisi olla Gabriellan pointe, mutta tunti odottaa vielä alkamista. En oikein ymmärrä miksi tuo pointe on palautettu alkeistasoksi, etenkin kun edeltävä tunti on jatko-3. Edistyneellä tunnilla ei ole pointe-aloittelijoita, eikä niitä ole myöskään sitä edeltävillä perustason ja alkeistason tunneilla. Mutta opettaja katsoo lopulta tason aina sen mukaan ketä sinne tulee. Eli siinäkin tapauksessa jos varsinaisia aloittelijoita olisi vain muutama, heidät kyllä huomioidaan. Kaksi vuotta sitten mun lisäksi oli vain toinen pointe-untuvikko, ja hyvin me lopulta pärjättiin!
Silti mua harmittaa ettei aloittelijoille ole voitu laittaa fiksumpaa vaihtoehtoa, esim yhtä 90 minsan tuntia jossa olisi 20 minuutin pointe-osuus. Tai sitten alkeistason tunti jonkun jatko-2:n perään. Samalla tuo perjantain pointe olisi voinut olla suoraa jatkoa kevään tunneille. Viime vuonnahan me saatiin jo kokeilla variaatioita, mm. helpotettuja pätkiä Ruususesta (sinilintu) ja Grand Pas Classiquesta. Ja keväällä tehtiin Paquitan eka variaatio kokonaisuudessaan! Puhumattakaan meidän kevätnäytöksestä, jossa saatiin esitää Gisellen toisen näytöksen sisääntuloa. Joten tuntuu kyllä kurjalta jos tänä vuonna ei päästä tekemään samaa! Just kun pääsin varkkojen makuun. Nyyh. Niin, miksei meillä voisi olla omaa repertuaarituntia?
Mitä kokemuksia teillä on pointe- ja varkkatunneista?