29.4.12

Näytösharkat: Donkkis!

Edellisestä omasta tanssi-postauksesta on aikaa, mutta en ole hiljentänyt tahtia - päinvastoin! Kevätnäytösten harkat ovat vihdoin alkaneet ja muitten tuntien lisäksi mulla on nyt treeniä kuutena päivänä viikossa. Alkaa olla jo vähän pro-meininkiä.. Heh, en mä tosissani! Mutta illat ovat aika lailla varattuja, eikä esimerkiksi harkkoja edeltävänä iltana viitsi mennä hurvittelemaan yömyöhään. En kuitenkaan koe että tanssiin satsattu aika olisi muusta pois, ja jos sellaista fiilistä ikinä tulee niin vähennän kyllä tunteja! Baletti on mun harrastus, elämäntapakin - muttei mikään pakkomielle tai kaiken korvike. Välillä teen vapaa-aikanani ihan muitakin juttuja. Mutten nyt just tällä hetkellä! :D

Me aloitimme siis vihdoin kevätnäytöksen harjoitukset. Aikataulu on todella tiukka, olemme harjoitelleet vasta kahdesti ja meillä on enää kolmet tai neljät harkat jäljellä. Plus siihen päälle vielä kenraalit. Onneksi harkkoihin on varattu ne kaksi tuntia per kerta, siinä ehtii tehdä aika paljon. Ja viikolla voimme työstää tekniikkaa tavallisilla tunneilla. On se silti haastava numero, ollaan 19 tanssijan kanssa lavalla noin kahdeksan minuuttia. Mutta koreografia on tosi kiva ja vauhdikas, tanssimme sen Don Quijoten tahtiin! Alkuperäisestä koreosta on jäljellä paljon tuttuja askeleita ja sarjoja, mutta ne on sovitettu tietty meidän erilaisille tasoille ja taidoille.

Niin sanottu corps de ballet koostuu yhdeksästä tanssijasta jotka ovat perustaso2 ja jatkotaso1 ryhmistä. Yhdessä triossa on jatko-ykkösiä, toisessa sekä J2- että J3- tason tyttöjä ja kolmannessa pelkästään jatko-kolmosia. Lisäksi meillä on peräti yksi edistyneen tason (J3) mies! Hän saakin tanssia aika näyttävän soolon, ja täytyy sanoa että hän sopii olemukseltaan siihen loistavasti. Noi tasot ovat muuten pitkälti veteen piirrettyjä viivoja, eivät ne määrittele niin kauhean tarkkaan yksittäisen oppilaan osaamista. Joku "perustasolainen" on esim. tanssinut lapsena tai teinikäiseksi asti, lopettanut ja nyt aloittanut monien vuosien jälkeen uudelleen. Joku toinen on löytänyt baletin vasta aikuisena ja ehtinyt tanssia vain vuoden tai kahden verran. Porukasta löytyy nuoria konkareita ja vanhempia untuvikkoja. Myös jatkolaisten kesken on eroja, ja kaikilla on muutenkin omat taustatarinansa, osaamisensa ja vahvuutensa. Ryhmäkoreossa ratkaisee kuitenkin kokonaisuus, ja kun kaikki tekevät parhaansa ja nauttivat esiintymisestä siitä tulee tosi hieno biisi!

Itse kuulun toiseen trioon, ja meidän sisääntulo on kolmantena. Tanssi alkaa siten että suurin ryhmä on valmiina diagonaalissa kun valot tulevat päälle. He tekevät oman osansa linjassa ja siirtyvät sitten sivuille. Seuraavaksi tulee eka trio joka tekee edellisen sarjan hieman muunneltuna, ja sitten on mun ryhmän vuoro. Meidän diagonaali liikkuu ensin alas vasemmalle (yleisön oikea): glissade - assemblé ecarté - piqué attitude (effacé) - tämä toistetaan kolmesti, sitten suunta vaihtuu alas oikealle: pieni temps levé - glissade - pas de chat ja asentoon ja riviin. Mun paikka on ekan tytön takana. Sitten tulee tietenkin vika trio, tekee taas eri sisääntulon ja ottaa oman paikkansa. Sen jälkeen meillä on yhdessä samaa koreota yhden pätkän verran kunnes taas vaihdetaan paikkoja ja kuvioita. Mun triosta tulee hetkeksi kaksikko ja meille tulee tosi kiireinen uusi sisääntulo: chassé suoraan lavalle, ja diagonaalissa viisi grand jetétä ilman väliaskeleita. Se on ihan mahtavaa! Paitsi että..

Venäytin jonkun syvän sisäreiden/lähentäjän lihaksen viime perjantaina, heti kun hyppäsin mun ekan grand jeteen. Ja se oli ihan tavallisella tunnilla, ja olin kunnolla lämmin. Kyllä ottaa päähän, tai siis jalkaan. Hyvässä tapauksessa se on vain krampin tapainen ja asettuu viikossa. Huonossa tapauksessa jää kyllä grand jetét hyppäämättä! Pystyin kuitenkin olemaan eilen harkoissa ja olin tänään myös treeneissä. Kipua ei ollut, kunnes unohdin varoa yhdessä hyppysarjassa - auts! Se vaatii näköjään jonkun tietynlaisen liikkeen, sekä ponnistavan että lähentävän. Nyt pitää vaan varoa, treenata niin ettei se pahene entisestään.

Tekemistä on nimittäin tosi paljon! Paitsi että pitää oppia vielä varman päälle kaikki askelkuviot, paikat ja siirtymiset, on myös tanssikunto pidettävä yllä. Mä aion nauttia täysillä esiintymisestä, mutta haluan myös tanssia paremmin kuin vuosi sitten. Tiedän että olen mennyt jonkun verran teknisesti ja ilmaisullisestikin eteenpäin, ja toivon että se tuntuisi ja näkyisi myös lavalla! Jossain määrin olen silti huojentunut etten ole etulinjassa, vaan rivissä joko tokana tai kolmantena tai sitten oman ryhmäni takana. Meidän paikat ovat määräytyneet pitkälti sen mukaan miten liikumme, ja esim mun ekan sisääntulon jälkeen päädyn "luonnollisesti" kaverin taakse. Mä en kuitenkaan ole niin varma esiintyjä kuin meidän kokeneimmat ja taitavimmat tytöt, joten taustalla on turvallisempi olo.. Vaiks olis se eturivi ollut silti aika jännä paikka! Mutta koska katsomo on nouseva, kaikki kyllä näkyvät yleisöön - ja jokaisen tanssijan panos on yhtä tärkeä!

Laitan vielä tämän kuuluisan ABT:n Don Quijote -videon, siinä on yksi mun ryhmän sisääntuloista (3:50 - vain se eka diagonali, meidän jatkuu eri tavalla),  se pitkä viiden grand jeté sarja (4:40) ja vielä yksi veikeä hyppyosuus, joka oli mulle ihan uusi juttu (alkaa 5:06). Musiikki on tässä muuten nopeampi kun meidän versiossa, eikä meidän ryhmä seiso noin paljon asennoissa - kaikki saavat tanssia!



Tästä on tulossa hervottoman pitkä juttu, ja taidankin jatkaa seuraavassa osassa..  Ai niin, se piti vielä sanoa että tanssimme Donkkiksen pehmeillä tossuilla, mutta että mun pointe-ryhmällä on lisäksi toinen numero näytöksessä. Se on kyllä paljon pienempi tanssi, vain 2,5 minuuttia. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Mites teillä? Oletteko harjoitelleet näytöksiin? Mitä tanssitte?

22.4.12

Kansallisbaletti kärjillä: Salla Eerola

Tapasin tähtitanssija Salla Eerolan kuukausi sitten Kansallisbaletin aamutunnin jälkeen. Olin saanut baletin johtajalta luvan seurata naisten kärkitossutuntia, jota sinä aamuna opetti vieraileva tanssija Barbora Kohoutková. Tunti alkoi tavallisella mutta suhteellisen nopeatempoisella tangolla, joka kesti vain vajaan puolituntisen. Sen jälkeen tanssijat vaihtoivat kärkitossut jalkaan, ja tunnin varsinainen pointe-osuus alkoi. Harjoituksissa oli paljon tuttuja asioita ja askeleita, mutta eipä mulla olisi ollut mitään toivoakaan pysyä mukana! Oli se vaan ihanaa katsoa vierestä ammattilaisten osaamista. Ja lohdullistakin, koska eivät edes solistitason tanssijat onnistu ihan joka kerta! Treenitunnilla jokunen piruetti voi vielä kaatua tai tasapaino horjua, mutta lavalla nähdään kuitenkin varmaa ja valmista. Mahtavaa.

Salla ja Jaakko Eerola pääparina baletissa Don Quijote.
Kuva: Suomen Kansallisbaletti / Sakari Viika.

Tunnin jälkeen juttelin Sallan kanssa tanssista ja tossuista. Tiesittekö muuten että lavalla on muovimaton alla vielä korkkimatto, jonka tarkoitus on hiljentää tossuista kuuluvaa kopinaa? Periaatteessa se on yleisön kannalta hyvin huomaavaista, mutta samalla se tekee lavasta tanssijalle hieman liian pehmeän. Kun lattia antaa enemmän myöten kuin treenisalissa, on tasapainon kanssa tehtävä enemmän töitä! Myös siitä syystä näkee huomattavan monilla tanssijoilla erikoisia tuunauksia tossun kärjessä (katso alla).

- Salla, mitä tossumerkkiä ja mallia käytät?

Käytän Capezion tossuja. Merkki taisi olla Tendu sillon kun vaihdoin näihin, mutta nykyään kyseistä mallia ei enää tehdä. Tossut tehdäänkin mulle vanhan mallin/mittojen mukaan. Käytän samoja tossuja aina.

- Miten valmistelet tossusi?

Ennen kun teen mitään, vien tossut meidän oopperan suutarille ja hän laittaa kärkeen nahkapalan ja reunaan kengännauhan, mikä saa kärjestä mahdollisimman suoran.  Saatan lisäksi hioa kärkeä vielä koneellisesti saadakseni sen mahdollisimman tasaiseksi ja kulman mulle sopivaksi. Tossut ovat meinaan aika usein joko pyöreitä kärjestään tai kallellaan jompaan kumpaan suuntaan. Tai tossulla ei pääse tarpeeksi jalan päälle ja tuntuma jää jollain tapaa vajaaksi tai muuten vaan oudoksi.

Tässä näkyy hyvin sekä kärkeä kehystävä kengännauha että tasaiseksi viilattu pohja.
Kuva: Johannan Balettikassi.

Sen jälkeen pehmittelen tossua vähän kädessä, eli taivuttelen sitä mulle sopivista kohdista. Laitan kärkitossut jalkaan balettitunnille (en koskaan suoraan harkkoihin, saatika näytökseen), kastelen lämpimällä vedellä kantapäät ja vielä tossun päältä. Toinen mulle ihan ehdoton juttu on zap pikaliima, se sama mitä Mirakin käyttää (ja varmaan puoli ryhmää). Laitan sitä tossun sisäpuolelle kärkeen jo ennen ensimmäistä kertaa ja lisäilen sitä vielä muutaman kerran käyttöjen jälkeen. Kovin montaa kertaa tossun kärki ei pysty sitä imemään, sen jälkeen liima ei enää auta. Sitten pidän tossuja todennäköisesti ainakin pari kertaa tunnilla jalassa ennen kun laitan harkkoihin. Jos ne osoittautuvat käytössä hyväksi pariksi, niin laitan ne sivuun esitystossuiksi.

- Minkälaisia pehmusteita käytät?

Pehmusteina käytän sellaista microfoam-nimistä teippiä iso- ja pikkuvarpaaseen ja laitan vielä varpaiden ympärille sellaista ohutta teippiä (teipissä ei ole liimaa). Sitä taidetaan yleensä käyttää muun teippauksen alla pehmentämään ihon ärsytystä -  teippi voi kuitenkin olla aika kovantuntuista ja se estää myös teipin liimaa tarrautumasta ihoon kiinni. Ja tossun sisälle kärkeen laitan myös ihan vähän lampaanvillaa.

Aamutunnin jälkeen. Teippausten päällä Salla käyttää sukkahousuista leikattua teräosaa.
Kuva: Johannan Balettikassi.

- Miten hoidat mahdolliset rakot ja hiertymät?

Rakkoja ei kyllä juurikaan tule. Joskus voi tulla esimerkiksi kesän jälkeen, mutta en kyllä muista koska olisi tullut.. Mun teippaus estää aika hyvin kaikki hiertymät. Tosin itselläni kynnet, erityisesti isovarpaan kynsi tulee joskus tosi araksi. Sillon laitan hieman extra pehmustetta kyseisen kynnen päälle, siis lampaanvillaa ja yritän pitää mahdollisimman vähän kärkitossuja jalassa päivän parin ajan, jos se vaan on mahdollista.

- Kuinka nopeasti kulutat tossuparin?

Vaikea sanoa.. Tossuparin elinkaari on kyllä yleensä aika pitkä kokonaisuudessaan. Ensin pehmittelen niitä tunneilla ja harkoissa. Sen jälkeen, jos pari on hyvä, käytän parina-kolmena näytöksenä jalassa esimerkiksi jossain Gran pas de deux:ssa. Sen jälkeen siirtyvät johonkin vähän "helpompaan" kohtaan esitystä. Jos teen pääroolia, käytän yleensä noin kolmea eri paria illan aikana. Esityksen jälkeen tossut siirtyvät yleensä takaisin harjoitustossuiksi ja lopulta takaisin aamutunneille ja sen jälkeen ne ovatkin aikalailla loppuun ajetut!

Pidän usein myös aamutunneilla kärkitossuja. Se kuinka usein ja kuinka kauan, riippuu paljon siitä kuinka paljon ja kuinka rankkoja harjoituksia on vaikkapa viikon aikana. Jos varpaat ovat tosi arat tai nilkat kipeät, en laita tossuja kuitenkaan väkisin joka päivä jalkaan. En tee koskaan tankoa kovat jalassa.


- Salla Eerola

Kiitos Sallalle vastauksista!
On tosi mielenkiintoista nähdä miten erilaisia tossujen tuunaustapoja tanssijoilla on.. Jokainen balleriina onkin omien tossujensa paras asiantuntija!

20.4.12

Treenipaita jos toinenkin

Mun ei pitänyt käydä Hulluilla päivillä. En vaan kestä sitä ihmisvilinää, härdeliä ja tungoksessa jonottamista. Olin jo vannonut etten astu sinne hetkeksikään. Hah - vannomatta paras! Kävin toissapäivänä kaupungilla ja törmäsin täysin yllättäen hyvään balettikamuun. No, hän avasi siinä ostoskassinsa ja näytti Hulluilta löytämäänsä tanssi-aiheista t-paitaa. Eihän mulla ollut muuta vaihtoehtoa kun lähteä samanlaisen perään! T-paitojen kohdalla ei oikein voi puhua johdatuksesta tai kohtalosta, mutta oli se aika kiva tanssillinen sattuma. :)

Niin kuin kuvassa näkyy, paidassa lukee "dance makes me shine". Oikeasti, se on varmaan lähinnä se hiki mikä saa loistamaan, heh.. Jos mä olisi keksinyt tähän sanat, siinä lukisi "dance makes me smile". :)



Tämän toisen paidan tilasin jokunen viikko sitten threadless.comin kautta. Näin kuvittajan Lim Heng Sween töitä ensin pinterestin sivuilla, kiinnostuin lisää (Doodle Every Day) ja löysin lopulta tämän ihanan kuvituksen. Siinä ei ole kuvaa balleriinasta taikka tekstiä tanssimisesta, mutta yhteys balettiin on mulle selvä. Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut olevansa joutsen? Vaikka tästä ankanpoikasesta ei olekaan varttunut Joutsenprinsessaa, niin välillä on ohikiitäviä hetkiä jolloin tuntuu että voisin avata valkoiset siipeni ja lähteä lentoon..

Kuvan nimi: "Someday"


Vois sitä muuten painattaa itsekin jonkun tekstin tavalliseen valkoiseen t-paitaan. Mulla on muutama idea:

"Dance first. Think later. It's the natural order."  - Samuel Beckett.
"Fail better." - osa pidemmästä sitaatista, Samuel Beckett myös. Eikä mies edes ollut tanssija..
"Popo down!" Meidän opettajan vakilauseita.. Eli peppu alle! :)
"Baletti rulettaa" - en nyt keksi mitään parempaa suomeksi, kuka vois auttaa?

Mitäs te haluaisitte lukea/nähdä omassa treenipaidassa?

12.4.12

Kansallisbaletti kärjillä: Tossutuunausta à la Mira

Viime postauksessa lupasin ottaa selvää miten ammattilaiset valmistelevat kärkitossujaan tanssi- ja esityskuntoon. Tässä se on: ensimmäinen osa sarjassa "Kansallisbaletti kärjillä"! Juttelin tossuista Mira Ollilan kanssa, joka on Suomen Kansallisbaletin solistitanssijoita ja Pro Dance -palkinnon saaja vuodelta 2005. Mira on tanssinut pääroolit baleteissa Giselle, Tuhkimo, Napoli, Lokki ja Pähkinäsärkijä ja Hiirikuningas, ja lisäksi lukuisia pienempiä rooleja (myös kuoron riveissä). Lista on itse asiassa sen verran pitkä, että vinkkaan lukemaan koko hienon ansioluettelon SKB:n omilla sivuilla: klikkaa tänne. Tällä haavaa Mira on muuten äitiyslomalla mutta on palannut jo takaisin balettisaliin.

Mira Ollila. Kuva: Johanna.

Baletin naistanssijalle kärkitossu on oman kehon ohella se tärkein työväline, jota ilman klassista ohjelmistoa ei yksinkertaisesti voi tanssia. Jokainen balleriina valitsee tossunsa itse, mutta kustantajana on työnantaja - eli Suomen Kansallisbaletti. Ja hyvä näin, koska tanssija voi kuluttaa jopa parin päivässä! Siksi tossuja on oltava varastossa riittävä määrä, ja uusia tilauksia täytyy laittaa eteenpäin hyvissä ajoin. Esimerkiksi Freedin tilaustossuilla on omat tekijänsä, ja joku suutareista voi olla niin suosittu että odotusjono on kuukausia pitkä.

Kansallisbaletin "tossula". Varastossa on kärkitossujen lisäksi pehmeitä tossuja ja 
kaikkia mahdollisia tossutarvikkeita, kuten pehmusteita, satiini- ja kuminauhoja.
Kuva: Johannan Balettikassi.

- Mira, mitä tossumerkkiä ja mallia käytät? Onko eri tarkoituksiin omat tossunsa?


Käytän Freedin tossuja, jotka on tehty mun jalalle mittojen mukaan.

Miran Freedit.

- Miten valmistelet tossusi?

 Oopperan suutari fiksaa tossuun viimeiset säädöt: katkaisee pohjan, niittaa pohjat toisiinsa kiinni ja liimaa kärkeen nahanpalan. Sen jälkeen minä ompelen nauhat ja kuminauhat. Ennen käyttöä lakkaan koko kärkiosan oksalakalla ja aivan kärkeen lorautan vielä hieman pikaliimaa. Kun liima ja lakka on kunnolla kuivunut, otan tossut käyttöön.


Oksalakkaa ja pikaliimaa. Balleriinan arki löytyy myös rautakaupasta..


Kostutan vampin sivuja hieman vedellä, jotta se muotoutuisi myötäilemään jalkaterääni. Kantapään kastelen aina kunnolla ennen jokaista käyttöä, koska haluan että kantapää pysyy mahdollisimman hyvin paikoillaan. Lopuksi raavin raspilla pohjan karheaksi paremman pidon toivossa. Ensimmäisen kerran pehmitän tossuja aamutunnilla. Sen jälkeen lisään vielä lakkaa ja liimaa kriittisimpiin kohtiin. Sitten tossupari on valmis todelliseen koitokseen: näyttämölle.


Kuka kuvailikaan kärkitossuja runollisiksi? :D


- Käytätkö minkälaisia pehmusteita?

Kaikkea olen vuosien varrella kokeillut. Nykyään käytän Ouch Poucheja.

- Miten hoidat mahdolliset rakot ja hiertymät?

Mulla on superohut iho ja saan hiertymiä todella helposti! Merisuolalla terästetyt jalkakylvyt vilkastuttaa verenkiertoa ja nopeuttaa pikkuhaavojen paranemista. Suolan olen kuullut toisaalta desinfioivan ja toisaalta kuivattavan hiertyneitä kohtia. Haavojen suihkuttelua, ilmakylpyjä. Bacibactia käytän myös. Jos rikkinäisellä jalalla täytyy tanssia, Compeed suojaa ja yllättävän hyvin myös turruttaa kipua.

Valmiit tossut vihdoin jalassa! Tässä Mira valmistautuu Joutsenlammen pas de six -tanssiin.
Kuva: Janne Saavalainen.

- Kuinka nopeasti kulutat tossuparin?


Se vaihtelee todella paljon, ja riippuu täysin ohjelmistosta. Jos tanssin jotain vaativaa roolia, vaikkapa Pähkinänsärkijän Klaaraa, laitan kakkosnäytöksen grand pas:han aina sitä varten muokatun käytännössä uuden tossuparin. Seuraavassa esityksessä (lakkaamisen jälkeen) teen niillä tossuilla 1. näytöksen lumi pas de deux:n ja otan grand pas:han uuden parin. Sen jälkeen se ensimmäinen tossupari toimii vielä helpommissa pätkissä, kuten 2. näytöksen alussa. Eli yhden näytöksen aikana käytän kolmea eri tossuparia, joista yhdet on uudet, toiset kerran näyttämöllä tanssitut ja kolmannet voi olla jo pidempään palvelleet varsin pehmeät yksilöt.

Lokissa taas yhden näytöksen aikana jalassa piti olla 3 tossuparia jo sen vuoksi, että yhdet piti olla normaalit värjäämättömät tossut, yhdet mustat ja loppukohtauksessa tarvitsin vielä yhdet ruskeat ts. ihonväriset tossut.

Nämä nyt oli esimerkkejä äärimmäisen runsaasta menekistä. Normaaliolosuhteissa kulutan ehkä yhden tossuparin viikossa. 

- Mira Ollila

Kiitos Miralle vastauksista, oli todella valaisevaa ja mielenkiintoista! Taidankin mennä seuraavaksi ostamaan sitä oksalakkaa ja pikaliimaa..

Loppuun käytetyt tai muuten väärät tossut päätyvät kierrätykseen. Kuva: Johanna.

P.S. Sarjan seuraavissa osissa juttelen mm. tanssija Asta Lindholmin kanssa, joka on yksi "tossulan" vastuuhenkilöistä. Ja Salla Eerola kertoo myös miten valmistelee omat tossunsa näyttämölle. Mahdollisesti päästään vielä Oopperan suutarin juttusille, jos aikataulut vain järjestyvät. Ja hei, jos teillä on jotain kysymyksiä, voin laittaa fiksuimmat eteenpäin! Muistakaa kuitenkin laittaa vähintään nimimerkki kysymyksen perään. :)

Kuvat tossuista ovat Miran ottamia, ellei toisin mainittu.

10.4.12

Kovat käytössä

Näillä mennään nyt. Hmm.. Oikea jalka on näköjään tehnyt paremmin töitä.

Kun otan uudet kärkitossut käyttööni, se on aika yksinkertainen ja nopea toimenpide. Ompelen ensin Blochin läpinäkyvää kuminauhaa kantapäiden taakse ja sitten satiinit sivuihin. Ei muuten kannata ostaa uutta satiinihauhaa joka tossuparille, vanhaa voi uudelleen kierrättää ainakin kolmasti! Sen jälkeen taivutan tossuja käsin sekä kantapään alta että päkiän kohdalla. Ennen ensimmäistä tuntia teen vielä joitain releveitä tyyliin demi plié - demi pointe - pointe - relevé, ja painelen nilkan kaarta voimakkaasti boksin yli. Se on aika lailla siinä. Tietenkään tossut eivät ole tämänkään jälkeen vielä parhaat mahdolliset jalassa, alku on aina vähän jäykkää ja epämukavaa. Viimeksi kun valmistelin uusia tossuja, opettaja oli jo salissa lämmittelemässä ja kun hän näki mitä tein, kuului vain myötätuntuinen oh-oh (lausu englanniksi)..

Omat Blochin Balance European tossuni muokkautuvat onneksi nopeasti jalkaan. Kaksi tai kolme tuntia, niin homma pelittää jo riittävän hyvin! Ja ouch-pouch pehmusteiden avulla en edes tunne mitän kipua. Blochit kestävät myös verrattain kauan käytössä, noin kymmenisen viikkoa jos treenaan kolme kertaa viikossa tunti kerrallaan. Ainoa asia mitä vielä teen kärkitossuilleni on se että leikkaan satiinin pois kärjestä, mutta vasta kun se on jo revennyt käytössä. Siinä vaiheessa kun tossut alkavat natista ja rutista ja tekeminen vaikeutuu, tiedän että on aika valmistella uusi pari käyttöön. Kuolleilla tossuilla voi tehdä vielä tavallisen tangon, muttei kannata mennä enää kärjille! Kun tossuista on tuki poissa, on se paitsi kivuliasta että vaarallista.

En ole siis harrastanut sen ihmeemmin kärkitossujen tuunausta tai käyttöiän pidentämistä. Kun tossuja tarvitaan vain kaksi-kolme kertaa viikossa, en ole kokenut sitä niin tarpeelliseksi. Mutta.. Nyt on yllättäen pienenpieni mahdollisuus että tekisin tulevassa kevätnäytöksessä jotain myös kärjillä - ja se olisi muuten ensimmäinen kerta! Mitään ei ole vielä päätetty, mutta jos menen todellakin lavalle kovilla niin kärkitossujen valmistelu pitää miettiä uusiksi. Ensinnäkin, tossujen pitää olla just silloin täydelliset - nykyiset tossuni ovat kuuden viikon päästä joka tapauksessa mennyttä kamaa. Minun pitää siis osata ajoittaa uusien sisäänajo oikein.

Tässä kohtaa onkin parasta kääntyä ammattilaisten puoleen. Miten esimerkiksi Kansallisbaletin tanssija valmistelee tossunsa esityskuntoon? Jospa heiltä saisi jotain hyviä ideoita ja niksejä? Seuraavassa postauksessa otan asiasta selvää!

5.4.12

Bajadeeri: Minna Tervamäen jäähyväiset

Olin 31.3. katsomassa Kansallisbaletin Bajadeeria, joka oli samalla tähtitanssija Minna "Minttu" Tervamäen jäähyväisnäytös. Osasin odottaa jotain hienoa ja samalla haikeata, mutta tunnelma lavalla ja erityisesti katsomon puolella yllätti silti. Sillä hetkellä kun Nikiya/Minttu astui pyhän temppelin verhon takaa ensimmäistä kertaa lavalle, yleisö puhkesi suosionosoituksiin - ja mulle nousi kyynelet silmiin. Kaikkihan me tiesimme että tämä on juhlitun balleriinan viimeinen suuri klassinen rooli, eikä toista samanlaista tilaisuutta tulisi enää koskaan toistumaan. Oli tullut aika sanoa hyvästit, molemmin puolin.

Minna Tervamäki ja Michal Krcmár. Kuva: Sakari Viika.

Mintun jäähyväiset tekivät esityksestä tavallista tunteellisemman, mutta eipä baletin tarinastakaan puutu suuria tunteita. Solorin, Nikiyan ja Gamzattin kolmiodraama, rakkauden kaipuu, petos, ja kuoleman ylittävä rakkaus - niistä aineksista on Bajadeeri tehty. Minttu oli erityisen koskettava rakkaudessa kärsivänä, ja kun hän tanssi Gamzattin ja Solorin juhlassa suru ja kaipuu tuntui todella aidolta. Baletti ei voi olla pelkkää tekniikkaa, korkeita jalkoja ja huimia piruetteja - teknisen osaamisen lisäksi täytyy olla myös ilmaisua, tanssillisuutta ja tunnetta! Balettitanssijan ehkä suurin ristiriita onkin se että kun taiteellinen kypsyys on vuosien kokemuksen myötä huipussaan, fyysinen suoritus alkaa vääjämätöntä laskuaan. Minna Tervamäki lopetti balettitanssijan uransa huipulla, hän tanssi viimeiseen iltaansa asti niin kuin tähdeltä sopii odottaakin. Suurella taidolla ja tunteella.

Tervamäen partneri, nuori ensitanssija Michal Krčmář (ei ihan helpoin nimi kirjoittaa), yllätti minut muuten ihan täysin. Se oli ensimmäinen kerta kun näin hänet tanssimassa, ja täytyy myöntää etten tiennyt hänestä mitään entuudestaan. Sanonpa vaan että vau! Miehellä on sitä ballonia ja nostetta, hypyt olivat uskomattoman korkeat - ja kuulin kaksois-cabriolen iskut parven ekalle riville asti! Piruetit olivat samaa luokkaa, siis sitä luokkaa että minulla meni laskut sekaisin. Michal sopii myös ulkomuotonsa ja olemuksensa perusteella täydellisesti Solorin rooliin, hän on juuri oikealla tavalla raamikas ja sankarillinen. Pitää muistaa että Solorin takia Gamzatti surmautti Nikiyan, ja Nikiya antoi kuolemalle periksi kun ei voinut saada Soloria itselleen. Sellainen rooli vaatii aikamoista uskottavuutta!

Gamzattina tanssi vieraileva Barbora Kohoutková, jota mulla oli ilo ja kunnia seurata tässä taannoin baletin aamutunnilla. Oli kieltämättä erikoista nähdä vielä päärooleja tanssivaa balleriina opettamassa - mutta se selitti sen miksi hän silloin tunnilla teki tangon mukana, ja näytti keskilattian pointe-sarjat itsekin kärjillä! Ja hyvin näyttikin, tekniikka oli ihan viimeisen päälle puhdasta. Gamzattina Barbora oli sopivan ylhäinen ja oman arvonsa tunteva prinsessa, mutta silti naisellinen rakkauden kaipuussaan.

Kansallisbaletin kuoro loisti jälleen, etenkin Varjojen valtakunnassa. Keskiviikon kenraali meni sekin jo hyvin (pienenpieniä horjahduksia lukuunottamatta), mutta nyt meni kaikki ihan nappiin! Jos jotain pitää vielä mainita, niin se on Anna Kontekin upea puvustus. Kauniita värejä, kultaa ja kimmellystä. Parasta baletti-blingiä! Ja nyt minunkin tekee kummasti mieli pukeutua johonkin kimmeltävään.. ;)

Esityksen päätteeksi yleisö antoi Minna Tervamäelle seisovat aplodit, ja tietenkin osoitti suosiotaan myös muille illan tanssijoille. Mutta Minttu oli illan juhlittu sankaritar, ja verho sai nousta ja laskea hyvin monta kertaa - eikä taputuksille tullut loppua siltikään. Se hetki jolloin hän seisoi yksin lavalla, pää kumarassa.. mitä hän mahtoikaan ajatella ja tuntea? Se oli muuten ensimmäinen kerta kun näin balleriinan jäähyväisnäytöksen Kansallisbaletissa, ja ihmettelin miksei lavalle tuotu kukkia. Suomalainen tapakulttuuri? Vasta kun verhoja nostettiin viimeisiä kertoja tuli baletin johtaja Kenneth Greve valtavan ruusukimpun kanssa - ja onneksi tulikin, kyllä yleisökin ansaitsi nähdä Mintun ruusut sylissään! Kun esiriippu laskeutui viimeisen kerran, kuului verhon takaa vielä iloista naurua ja lisää aplodeja - ilmeisesti muut tanssijat odottivat jo vuoroaan päästä halaamaan tuoretta "eläkeläistä"!

Kiitos Minttu, kaikista näistä vuosista mitkä olet tanssille ja yleisöllesi antanut - ja onnea uudelle taipaleelle!


4.4.12

Bajadeeri: kenraaliharjoitus

Salla ja Jaakko Eerola, kuva Sakari Viika.

Pääsin viime keskiviikkona katsomaan Kansallisbaletin kenraaliharjoitusta - ja mikä tuuri että kyseessä oli juuri Bajadeerin ykkösmiehitys! Kenraaleissa on muutenkin aina oma jännä tunnelmansa, näyttämömiehet ravaavat edestakaisin kuulokkeet ja mikit päässä, orkesterin johtaja antaa muusikoille ohjeita, baletin johtaja tarkastaa rivejä ja antaa tanssijoille ohjeita.. Jopa loppukiitosten koreografiaa harjoitellaan moneen kertaan. Ja joskus on hauskojakin yllätyksiä, kuten tällä kertaa kahden eri Pronssijumalan tanssi!

Salla ja Jaakko Eerola tanssivat Nikiyan ja Solorin pääroolit ja olivat varsin vakuuttavia! En tiedä onko sillä tanssimisen kannalta suurta merkitystä että ovat he ovat aviopari, mutta Solorin ja Nikiyan välinen rakkaus oli käsin kosketeltavaa ja uskottavaa. Sallan pehmeä sulokkuus yhdistettynä varmaan tekniikkaan tekevät katsomisesta nautinnon. Suuren vaikutuksen tekivät myös hänen ilmavat ja kevyet hyppynsä. Jaakko Eerola on Solorin roolissa sekä karismaattinen että vahva tanssija - hypyt, piruetit ja partnerointi eivät jätä mitään toivomisen varaa.

Yksi baletin kohokohdista on sykähdyttävän kaunis Varjojen sisääntulo. Varjot ovat kuolleen Nikiyan monenkertaisia ilmestyksiä, jotka surun murtama Solor näkee oopiumin aiheuttamassa hallusinaatiossaan. Kaksikymmentäneljä valkoisiin tutuihin puettua balleriinaa laskeutuvat lavalle kuin kuun siltaa pitkin, yksi hypnoottinen arabeski toisensa jälkeen. Onnekas ensimmäinen tanssija saa tehdä niitä jopa 39 kertaa! Sen jälkeen jokaisella tanssijalla on yksi vähemmän kunnes viimeinen joutuu enää tekemään kuusitoista arabeskia. Kaiken kukkuraksi arabeskit tulevat koko ajan samalle jalalle, ja se kyllä tuntuu kropassa.. Olen muutaman kerran päässyt huvin vuoksi harjoittelemaan tuota Varjojen sisääntuloa (pehmeissä tossuissa), aina siihen saakka kunnes ryhmä muodostaa "blokin" keskelle ja asettuu lopulta kahteen riviin lavan oikealla ja vasemmalle laidalle. Vaatii mielettömän paljon harjoittelua jotta kaikki tapahtuisi samanaikaisesti ja yhteneväisesti. Mutta kun se toimii, niin se on todella upeata nähtävää - ja Kansallisbaletin corps de ballet kyllä osaa!

Muuten, Areenalla on juuri nyt nähtävissä tanssija Charlotte Schaumanin haastattelu. Hän esittää Bajadeerissa yhtä Varjoista, ja kertoo valmistautumisestaan rooliin ja baletin monista haasteista. Esimerkiksi se "kuun silta" mitä kuvailin tuossa aiemmin? Se on kalteva ja liukas ramppi - ei mitenkään paras mahdollinen alusta arabeskissa tasapainoilulle! Charlotte paljastaa myös mikä saa jatkamaan rankassa ammatissa, silloinkin kun on väsynyt, epävarma ja tekisi mieli luovuttaa. Se on tietenkin rakkaus tanssiin!

Haastattelu löytyy täältä, 20 minuuttia ohjelman alusta: Areena: Pixel.