8.9.12

Atleetilla spagaatti tilauksessa

Huokaus... Olisipa minullakin yhtä notkea ja balettiystävällinen kroppa kuin tanssikamullani! Kun opettaja tulee nostamaan, tämän jalka nousee arabeskissa jopa pään yläpuolelle - ei todellakaan mikään normisuoritus aikuiselta harrastajalta. Ihmekös tuo jos ope kehuu uskomattoman taipuisaksi! Lahjakas balettikamuni ei edes ole balettioppilaitoksen kasvatteja tai voimistelutaustan omaava tanssija. Tavallinen aikuisena aloittanut harrastaja kuten minäkin, vaan ei niin tavallinen. Mutta me olemme kaikki erilaisia ja ainutlaatuisia - toinen on luonnostaan supertaipuisa ja toinen... jotain muuta. Ei ole hyväksi lähteä vertailemaan itseään muihin tanssijoihin, ellei sitten hae mallia ja inspiraatiota heidän tavastaan tanssia.

Onko kellään kokemuksia? Toimiiko tämä edes jos ei ole jo luonnostaan taipuisa?
Kuva täältä: flexistretcher.com

Kuitenkin turhaudun aika ajoin kroppani vastahakoisuuteen venyä ja taipua enemmän. Minulla on kohta kaksi vuosikymmentä tanssia takana, enkä vieläkään pääse spagaatissa alas asti. Kun vasen jalka on edessä, olen tosi lähellä - mutta toinen puoli ei vain suostu. Ei niin että se olisi harrastajalle mikään ehdoton vaatimus, mutta aika moni iso liike näyttää paremmalta kun liikkuvuutta on enemmän. Grand jeté jää vajaaksi ilman sitä, arebeskit matalaksi, jalat eivät nouse korviin - kaikki on vähän vaatimattomampaa. Tiedän toki että aikuisen harrastajan ei tarvitse venyä kuten nuoren balettioppilaan taikka ammattitanssijan, eikä notkeus ei ole muutenkaan kaikki kaikessa. Baletissa tarvitaan myös voimaa, tasapainoa, koordinaatiota, musikaalisuutta, kykyä oppia sarjoja ja ottamaan vastaan korjauksia, ja persoonallisuutta.

Oma opettajani kertoi minulle kerran että kropallani kaikki on mahdollista. Tarkoittaen että hän ei teetä tai vaadi meiltä mahdottomia. Minulla ei siis ole fyysisiä esteitä harjoitella samaa kuin muutkin meidän tunneilla, eikä mikään estä oppimasta lisää. Valmiuksia ja tekniikkaa on riittävästi jotta voisin nauttia tunneistani. Kunhan olisin itsekin itseeni tyytyväinen - ja muistaisin ne omat vahvuuteni! Ihmisellä on kuitenkin tapana haluta sitä mitä ei voi saada. Omalla kohdallani se on juuri tuo haluttu ylenpalttinen taipuisuus - asia, millä ei ole mitään merkitystä baletin ulkopuolella. Mutta miksi se luonnistuu niin monelta, ja toisilta ei ikinä? Löysin sattumalta siivouksen yhteydessä vanhan Evita-lehden numeron (syyskuu 2009), ja siinä kerrotaan näin:

"Jotkut taipuvat kuin kumia. Jotkut hyväkuntoisetkaan taas eivät veny millään. (..) Ihmiset jaetaan ruumiinrakenteensa puolesta karkeasti kolmeen ryhmään:

Leptosomi  on rakenteeltaan pitkä ja hoikka. Vilkkaan aineenvaihdunnan vuoksi ylipainoa kerääntyy harvoin. Kudokset ovat luonnostaan elastisia, mutta lihasvoiman hankkiminen on työlästä. Spagaatti onnistuu leptosomilta vähällä treenaamisella.

Pyknikko on pyöreä ja lyhyt. Aineenvaihdunta toimii hitaasti, minkä vuoksi ylipainoa kertyy helposti. Pyknikon on helppoa hankkia voimaa, notkeutta ja kestävyyttä. Spagaatti vaati yleensä määrätietoista harjoittelua.

Atleettisella tyypillä on vahvat, kehosta erottuvat lihakset. Luusto on kulmikas. Atleetti on hyvä lihasvoimaa vaativissa lajeissa, mutta kudokset ovat kireät. Spagaattiin venyminen on työlästä, jopa mahdotonta." (Teksti: Mirja Aarnio)

Arvatkaa mihin ryhmään minä kuulun? Tämän perusteella voisin ripustaa tossut saman tien naulakkoon, jos spagaatti olisi kaiken alku ja loppu. Onneksi näin ei ole. Sitä paitsi en ole yhtä jäykkä kuin aloittaessani baletin, edistystä on siis tapahtunut kaikesta huolimatta. Kunhan venyttelen päivittäin (mikä on atleettiselle tyypille suositeltavaa), liikkuvutta on kohtuullisesti. Ei "uskomattoman" paljon, mutta kuitenkin tarpeeksi baletin harrastamiseen.

Mihin ryhmään sinä kuulut? Mitä kokemuksia sinulla on ollut oman kroppasi kanssa?

18 comments:

  1. Mä oon varmaan jotain atleetin ja leptosomin väliltä. Muksuna olin älyttömän notkea ilman että asian eteen piti tehdä juuri yhtään mitään. Kahdenkympin jälkeen jossain vaiheessa alkoi jäykistyminen, mutta pienellä venyttelyllä saa kyllä ylläpidettyä nykyistä tilaa. Spagaattia en ihan pääse, mutta en ole vuosikausiin siihen edes yrittänytkään. Toisaalta lihasvoiman saaminen ei ole ihan mahdoton tehtävä, joten en voi olla puhdas leptosomikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen että aika moni sijoittuu jonnekin välimaastoon, eikä esim lihasvoiman hankinta ole leptosomillekaan mahdoton tehtävä. Veikkaan että useimmat baletin ammattitanssijat ovat enemmän tai vähemmän leptosomeja.

      Aikuisessa iässä sitä jäykistyy helposti jos ei pidä lihasten venyvyyttä yllä. Etenkin jatkuva istuminen on myrkkyä, myös nivelsiteille. Näitä ei periaatteessa voi venyttää, mutta olemassaoleva jousto rapistuu jos liikeradat kutistuvat. Miten se menikään: vierivä kivi ei sammaloidu? :)

      Jos olet nuorena päässyt spagaattiin melko vaivattomasti, pääset siihen hyvin todennäköisesti uudestaan. Vaatii vain vähän enemmän töitä ja viitseliäisyyttä.

      Kiitos kommentista! :)

      Delete
  2. Atleettinen -.- enkä ole koskaan päässyt spagaatia... Ja taitoluistelijana tämä tuottaa ongelmia...
    -skater97

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onko teillä minkälaisia venytysharjoituksia? Jos niissä ei oteta huomioon erilaisia fyysisiä valmiuksia, et saa sitä harjoitusta mitä kroppasi tarvitsee. Mulla on kamuja jotka vain istahtaa spagaattiin, jopa kylmiltään. Mun taas pitää valmistella pitkän kaavan mukaan, lämmittää ja rentouttaa lihakset ensin.

      Kannattaa katsoa spagaattia kokonaisvaltaisesti. Jos esim hartiaseutu tai pakarat tai pohkeet ovat kireät, sekin voi vaikuttaa venyvyyteen. Fysioterapeutti voisi myöskin auttaa, hän näkee kropan mahdolliset lihasepätasapainot.

      Tsemppiä!

      Delete
  3. Olen varmaan pyknikon ja atleettisen välimuoto: lyhyt, notkea ja lihaksikas; täydellinen kilpavoimisteluun - balettiin en oikein ole koskaan ollut, vaikka sinnikkäästi sitä aina harrastinkin. Näin vanhemmiten tuo ylipaino-osuuskin valitettavasti urheiluvammakierteen ja siitä johtuneen pitkän liikkumattomuuskauden jälkeen on todellisuutta. Tai no ylipaino omassa mielessä: sitä kun tykkää olla tietyn kokoinen ja näköinen.

    Olin lapsena ja nuorena luontaisesti notkea: kun muut treenasivat aukikiertoa, minä istuskelin lattialla leveässä aukikierrossa ja mietin, että mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Tajusin aukikiertoa varten tehtävät venytysliikkeet vasta sitten joskus 14-vuotiaana, kun aloin tajuta millaista liikkuvuutta ballerinalta vaaditaan: aah, tämä on siis se juttu. :D Mulla oli siis luonnostaan yli 180-asteinen aukikierto, mutta mutta se venytysten ymmärtämättömyys kostautui, kun jätin baletin 17-vuotiaana muutamaksi vuodeksi. Sittemmin tanssin pariin palattua kropan liikkuvuus ei ole ollut sama kuin lapsi- ja teinivuosina; täydellinen aukikiertokin on vajaa toisen jalan kireän takareisilihaksen vuoksi. Kaipa se venytyksillä olisi saavutettavissa takaisin, mutta mulla on tullut nivelvaivoja haittamaan tanssinharrastamista täysipainoisesti. Siis kuten sinusta, minustakin tuntuu turhauttavalta, kun ei ihan veny siihen mihin "pitäisi". Varsinkin, kun joskus on venynyt, niin tulee vielä tuplaharmitus.

    PS. Näin sut tänään Oopperalla. ;) Katsoin vähän pitempään sua siinä aulassa toisen väliajan alettua, mutta sulla oli keskustelu siinä kävellessä menossa, joten en viitsinyt tulla esittäytymään. :D Olipas mahtava ilta!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Sophia!

      Olisit vain tullut esittäytymään, Oopperalla törmää aina tuttuihin :) Ilta oli tosiaan mahtava, olen vieläkin ihan liekeissä!! Jorma Elon biisi Plan to B oli uskomatonta tykitystä, ja tanssijat sairaan upeita. Etenkin Whitney Jensen, ja molemmat Ciriot! Wheeldonin Poyphonia oli kaunis kunnianosoitus Balanchinelle, ja herkkuja täynnä. Forsythen koreo oli hard-core, mutta musiikki kävi ajoittain vähän hermoille. Sen sijan Arvo Pärtin Spiegel im Spiegel on aina yhtä koskettava - ja se pas de deux oli herkkä! Ihanaa.

      Noin huikee aukikierto kuin sulla on ei ole pelkästään lihasten venyvyydestä kiinni. Sen mahdollistaa lantion rakenne ja nivelsiteiden pituus sekä joustavuus. Mutta samalla yliliikkuvuus altistaa myös vammoille, ja on tosi tärkeätä tasapainottaa irtonaisuus voimaharjoitusten kanssa. Ikävää kuulla että sulla on tullut nivelvaivoja, ja olet varmasti varovainen että vaivat eivät pahene entisestään.

      Jos se sua lohduttaa, vähempikin riittää. Tärkeämpää on että kroppasi on kauttaaltaan hyvin plaseerattu ja että tasapainosi on vakaa. Mun opettaja kehoittaa usein avaamaan jalat vähemmän - vaikka olisikin täydellinen aukikierto! Missään nimessä ei pidä seistä yli 180 asteen aukikierrossa.

      Mä en muista että olisin koskaan ollut notkeampi kuin nyt, mutta jos olisin aloittanut määrätietoisen venyttelyn ennen teinivuosia olisin varmasti vähäsen taipuisampi. Olisi kyllä kivempaa jos voisi taipua siihen mihin "pitäisi" :)

      Tuo ylipainon tunne on tuttua. Jos on urheillut/tanssinut paljon ja tosissaan, ja sitten lopettaa tai vähentää, vartalo muuttuu. Sitä voi olla ihan hyvissä mitoissa, mutta oma kroppa tuntuu vieraalta. Pitää kuitenkin muistaa että on erilaisia kausia, ja olla myös armollinen itselle. Tällä hetkellä mulla on vähemmän tunteja kuin viime keväänä, ja näen sen pienen muutoksen - pehmeyttä on tullut lisää ;)

      Sitten on vielä hyvä muistaa että laatu ennen määrää - matalampikin jalka on kaunis kun koko vartalo on kannatettu ylväästi. Oli se vartalo sitten pyknikko taikka atleetti!

      Kiitos kommentista :)



      Delete
    2. Itse asiassa aloin miettiä, että bongasinkin sinut vasta siinä loppupuolella, kun olimme ystäväni kanssa juoksemassa narikalle. Mutta kuitenkin. Näin sinut balettikilpailussakin, ja siellä kun olin yksin koko finaaliviikon, olisi voinutkin käväistä moikkaamassa - istuit muutaman rivin eteenpäin minusta silloin. No, ensi kerralla sitten varmasti tulen! Tai saatetaan me pian nähdä tunneillakin, kun olen nyt siirtynyt pk-seudulle. Syksy on täynnä työtä, kielikursseja ja kuntosalia pilateksen kera, mutta keväällä ehkä aloitan sitten tanssitreenitkin taas pitkän tauon jälkeen. Haluaisin opetella steppaamaan, mutta ehkä yksi balettitunti ja yksi moderni siihen lisäksi. :)

      Ilta oli mahtava! Olen ollut Wheeldonin fani siitä asti, kun näin hänestä Bolshoi-dokumentin - ihan supermiellyttävä tyyppi! Polyphonia on ihanan kepeä ja tykkäsin todella paljon pukujen väristä (vaikka en ole ihan varma, mikä se täsmälleen oli - valot kun saattavat hieman muuttaa väriä). Oliko Whitney se vaalea nainen: hän oli huikea Elon kofeografiassa, joka oli todellakin upea. Pas de Deux'ssa ihan liikutuin ja samoin Forsythessa, mutta eri syystä: se oli vain jotain niin käsittämättömän hienoa; olisin halunnut lavalle mukaan "huitomaan". Koska huitomista siitä olisi tullut mun esittämänä sillä nopeudella. :D Odotan todella paljon Kansallisbaletin kevään moderneja paketteja: ihania herkkuja luvassa!

      Yliliikkuvuus oli nuorena ja vielä nuorena aikuisenakin ihana ja hassu asia; mulla mm. menee peukalot ns. ympäri ja sorminivelet taipuu mutkalle kahteen eri suuntaan. Noita sormia sai esitellä joka paikassa lapsena. Ihan friikki olen! :D Selkä on aina ollut jäykin kohta kropassa (ei Bielmann-piruetteja siis ;), mutta käsittääkseni monet taitoluistelijatkin joutuvat niistä jossain vaiheessa uraansa luopumaan, kun ovat aika haastavia ja altistavat selkävammoille), muuten olen sinkunut ja taipunut. Mutta yliliikkuvuus ja noin kolmekymppisenä alkaneet nivelongelmat (tod. näk. lievää nivelrikkoa) ovat aika huono (mutta ilmeisen yleinen) yhdistelmä. Luulen, että kropan ja lantiorakenteen muuttuminenkin teini-iän jälkeen vei liikkuvuutta. Monet sanovat, ettei saavutettu aukikierto koskaan katoa, mutta kyllä katoaa, jos ei tee mitään moneen vuoteen. Nykyään joutuu siis taistelemaan ajoittaisen niveljäykkyyden kanssa, mikä on usein täysin satunnaista: toisina päivinä kroppa on ihan entisensä, toisina päivinä särkee, kolottaa ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Venyttelyllä pysyy kunnossa ja lihasmassaa olen joutunut myös lisäämään entisestään nivelien tueksi (esim. polvet ovat vaikein ja kipein kohta), ja se onkin auttanut huomattavasti: ei enää kipuja ja särkyjä esim. pitkän, monituntisen kaupunkikävelyn jälkeen. Lomamatkoillakin pitää muistaa aina iltaisin venytellä, jottei seuraavana aamuna sängystä nouse jäykkäjalkainen pygmi(kko). ;) Mutta nyt on löytynyt kultainen keskitie ja tiedän, miten pysyn parhaiten kunnossa: venyttelyä, lihaskuntoa, kevyttä hikiliikuntaa, pyöräilyä, vesijuoksua ja vähemmän niveliä rasittavaa liikettä kuten juoksua, hyppimistä jne. Pahinta nivelille olisi, jos ei tekisi yhtään mitään.

      Delete
    3. Olit myös katsomassa kilpailuja? Mä en ole koskaan nähnyt niin monta variaatiota putkeen, oli kyllä huippuhieno kokemus. Paitsi että viimeisinä päivinä istumalihakset olivat jo kovilla... Tapasin siellä myös Jorma Elon, ja vaikka me ei koskaan juteltu sen enempää oli tosi kiva kun hän nyt lauantaina moikkasi. Elo on niin symppis - ja tosi nero! Näkee kyllä että BB on hänen ryhmänsä, en usko että mikään muu ryhmä olisi selättänyt sen biisin. Joo, Whitney Jensen oli se vaalea mimmi, aivan huikea!

      Hei, kiva jos pääset keväällä takaisin tanssin pariin! Kyllä yhdelle balettitunnille on aina sijaa. Ja jos kaipaat vähän pehmeämpää tyyliä, mene Silvian tunneille. Tunnin alussa tehdään rentoutusharjoitus, tanko on suht lyhyt ja kevyt, mutta musikaalinen.

      Totta muuten, kyllä aukikierto kärsii jos sitä ei käytä. Lihakset lyhenevät ja nivelsiteetkin tarvitsevat sopivasti ärsykkeitä. Pitäis kuitenkin varoa ettei mene liiallisuuksiin. Valitettavan usein extreme-taivutukset koituvat selän kohtaloksi. Ja leikkausta vaativat lonkkavaivat eivät ole ammattilaisten keskuudessa mitenkään harvinaisia. Hyvä että olet löytänyt kropallesi parhaan tavan liikkua ja pysyä kunnossa. :)



      Delete
  4. Hei

    Miltä susta tuntuu tanssia balettia aikuisena harrastajana? Ehkä vähän typerä kysymys, mutta oon pohtinut sitä viime aikoina tosi paljon..

    Oon just täyttäny 21v. ja mulla on jonkunmoinen baletti- ja voimistelutausta. Viime aikoina oon pohtinut tekeväni comebackin takaisin tanssin pariin, mutta en oo parista syystä tohtinut. Pelkään ainakin tiettyä riittämättömyyden tunnetta. On ihan eri juttu tanssia balettia nyt "aikuisena" (apua!) kuin sillon lapsena ja varhaisteininä. Siis en luultavasti pysty enää samoihin juttuihin kuin sillon ja en haluais joutua myöntämään sitä itelleni! Toisekseen en haluais baletista vain sellaista pientä kivaa harrastusta kerran viikkoon. Kaipaan ihan hirveesti sitä balettioppilaana oloa, tiukkaa pukukoodia, näytöstreenejä ja muita tanssikuvioita.. Pelkään, että aikuisbalettitunnilta en enää sais noita samoja kokemuksia. Siis että siellä tehtäis vähän niitä näitä ja että opettaja ei ottais ollenkaan tosissaan aikuisia harrastajia. Ja oon kuullut, että tyypit käy täällä aikuisbaletissa verkkareissa.. Sun blogistas oon saanut kuvan, että teidän tanssikoululla myös aikuisia harrastajia arvostetaan, mikä on hieno juttu. Täällä päin niille lähinnä vain nauretaan.. Mitä, jos ilmoittautuisin oman tasoni balettiluokalle, ja menisin sinne 15v. sekaan aikuisbaletin sijasta..? Olisikohan se ihan noloa ja kauheaa? Olisko sulla mitään vinkkejä antaa? :)

    Ps. Kiitos ihanista blogiteksteistä!

    T. Meri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Meri :)

      Jos sinulla on mahdollisuus mennä oman tasosi tunneille, niin mene ihmeessä! Ei se ole niin iso juttu jos kaikki muut ovat sinua 6 vuotta nuorempia, etenkin kun sinulla on balettitaustaa ennestään. Ehkä se tuntuu hetken aikaa oudolta, mutta siihen tottuu. Ja kaipaat selvästikin haasteita!

      Älä kuitenkaan sulje pois aikuisten tunteja, voit yllättyä ihan iloisestikin. Aikuisten kanssa treenaaminen on toisenlaista, eikä se tarkoita välttämättä mitään huonoa. Riippuu tietenkin opettajasta ja oppilaista, ja molempien motivaatioista. Yleensä aikuiset ovat kuitenkin hyvin innostuneita oppilaita, ja sitä moni opettajakin osaa arvostaa. Ja jos menisit ensin aikuisten tunneille, saisit vähän tuntumaa ennen kuin palaat sille omalle tasollesi teinien pariin :)

      Älä turhaudu jos et voi jatkaa suoraan siitä mihin jäit. Vartalosi on varmasti muuttunut, ja vaatii paljon töitä ennen kuin balettikunto palautuu. Voi olla ettet pysty kaikkiin samoihin juttuihin, mutta olet toisaalta vielä hyvin nuori. Mä vasta aloitin sun ikäisenä, ja pystyn tekemään aika monia juttuja (ellei puhuta pro-tasosta). Olet myös henkisesti kypsempi ja kokeneempi, ja siitä voi olla vain apua. Todennäköisesti voit oppia ihan uusiakin asioita. Baletin yksi parhaita puolia on just se ettei tule koskaan valmista. Aina on parantamisen varaa, aina on kasvua ja kehitystä!

      Mun koulussa ei varsinaisesti ole teinien osastoa, mutta on joitain 14-16 vuotiaita jotka käyvät muitten seassa. Ikähaarukka taitaa olla jopa 14-67! Aikuisille baletin harrastajille täällä ei kukaan naura. Meillä on tasoja alkeista edistyneisiin, ja tunneilla käy myös ammattitason tanssijoita.

      Kuten jo arvelit, mun koulussa opettajat arvostavat myös meitä aikuisia. Ovat itse asiassa aika tiukkoja ja vaativia, mutta samalla kannustavia. Se on oikeastaan mielettömän hienoa, että nelikymppistä harrastajaa tsempataan yhtä paljon kuin kaksikymppistä! Se mikä ratkaisee, on rakkaus tanssiin. Ja että on valmis tekemään töitä ja ottamaan vastaan
      korjauksia. Niitä tuleekin aika runsaasti :)

      Pukukoodia meillä ei ole, mutta vartaloa myötäilevät vaatteet ja tossut ovat suositeltuja. Harvemmin näkee mitään verkkareita, yleensä porukalla on vähintään leggarit ja toppi/shortsi yhdistelmä. Yhtä usein näkee vaaleita sukkiksia ja hamosia klassisen balettipuvun päällä.

      Mä en ole koskaan tanssinut lapsena/teininä, joten on vaikea sanoa miltä tuntuu tanssia nimenomaan aikuisena. Tai no.. joskus toivoisin että olisin nuorempi jotta tanssia olisi edessä vielä enemmän! Nautin mun tunneista tosi paljon. Opet ovat ihania, ja olen löytänyt hyviä ystäviä tanssin parista. Tykkään haastaa itseäni, ja on mahtavaa kun vihdoin oppii/tajuaa jonkun vaikean jutun. Lisäksi baletti pitää nuorena! :)

      Joten tsemppiä, ja onnea sun comebackin kanssa! Heittäydy takaisin mukaan, ja ota ilo irti. Älä vaadi itseltäsi liikaa, mutta tee töitä ja nauti joka hetkestä. :)

      Delete
  5. Inspiroidun kerta toisensa jälkeen blogikirjoituksistasi, kiitos! Itselläni on käynyt melkeimpä toisin päin kuin sinulla. Aloitin vakavan treenaamisen noin vuosi sitten. Kaikki sanoivat ettei minusta voi tulla ammattitanssijaa taikka en ikinä voisi saada esim sivuspagaattia. Olen nyt 17 vuotta. Monet siis sanoivat että lonkkani ovat jo kehittyneet sillä tavalla, että jotkin asiat ovat mahdottomia vaikka kuinka notkea olisin. Noh, treenasin kuukauden venyvyyttä ja sain sivuspagaatin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä! Ei pidä uskoa ihan kaikkea mitä sanotaan, ellei kyseessä ole sitten esim. tanssiin erikoistuneen fysioterapeutin arvio. Se on kyllä totta että riittävän nuorena aloitettu baletin treeni muokkaa kroppaa eri lailla. Mutta se ei tarkoita etteikö vanhempana voisi venyä vaikkapa sivuspaagaattiin, ilmankin balettia! Se on kiinni sekä lonkan rakenteesta että nivelisteiden pituudesta, ja myös lihasten luonnollisesta venyvyydestä.

      Delete
  6. Monet tanssia harrastavat harmittelevat notkeuden puutetta. Minulla on epätavallisempi ongelma - minun on kamalan vaikea muistaa askelsarjoja! En tajua miten jotkut osaavat uuden sarjan heti opettajan pikaisesti näytettyä sen. Ja jos opettaja ei tee sarjaa mukana, niin minä vilkuilen mitä tanssikaverit tekevät koska muuten olen hukassa. Opettajan näyttäessä sarjaa teen aina mukana aktivoidakseni lihasmuistin, mutta sekään ei toimi niin hyvin kuin haluaisin.

    Balettiongelmakohtani ei ole kropassani, vaan päässäni. Kinesteettinen älykkyyteni on lapsenkengissään. Oikea ja vasen menevät sekaisin. Tangossa vartalon hahmottaminen ei ole vaikeaa, mutta keskilattian hyppysarjoissa olen usein hämmentynyt. Asiaa ei auta myöskään että en ole kovinkaan musikaalinen - en ole koskaan harrastanut musiikkia joten musiikin ymmärtäminen ja rytmissä pysyminen tuottaa päänvaivaa.

    Nautin kuitenkin jokaisesta tanssitunnista. Alkeet 2 -tasolla ei vielä haittaa että välillä on pallo hukassa. :P Tavallaan on tosi inspiroivaa harrastaa jotain jossa en ole luontaisesti hyvä, sillä esim. koulumaailmassa minulla on ollut helppoa.

    Onko sinulla Johanna vinkkejä miten voisin paremmin oppia hahmottamaan vartaloani ja oppimaan sarjoja tehokkammin? Toki huomaan jo kehitystä itsessäni verrattuna itseeni kolme vuotta sitten aloittaessani tanssin, mutta olisi kiva tehostaa kehitystäni.

    Kiitos inspiroivasta blogista. Toivotan sinulle tanssintäytteistä syksyä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Eva,

      En ole Johanna, mutta mulla on sama ongelma kuin sinullakin. En ole mikään huippunotkea, mutta se ei ole niinkään ongelma vaan sarjojen muistaminen. Jos koulu on sinulle helppoa, niin miten opit itse parhaiten? Minulla on näkömuisti, joten olen huomannut, että muistan sarjan paremmin, jos en yritä toistaa liikkeitä opettajan näyttäessä sarjaa, vaan keskityn pelkästään muistamiseen, tavallaan sarjan kuvaamiseen. Laskeminen voi myös auttaa, tyyliin 1,2 käsi sivulle, 3, 4 tendu eteen jne. Koko sarja yhteensä 4 kasia, joista eka oli tendut eteen, toka tendut sivulle, kolmas tendut taakse ja neljäs vaikkapa tasapaino. Jos meet muussa sekaisin, niin muistat, että ai niin, ollaan menossa kolmannessa kasissa, se oli tendut taakse. ( Opiskelen matemaattisia aineita, joten numerot on luontevia)Jos taas laskeminen saa sinut sekaisin, niin älä laske.

      Kannattaa keskustella opettajan kanssa muistamisvaikeuksista. Ehkä voisit sopia, että harjoittelet tällä tunnilla pelkästään askelia ja pidät kädet vyötäröllä ja lisäät seuraavalla tunnilla sitten kädet mukaan? Vaikka kotona harjoittelua ei suositella, niin kannattaa muistella sarjoja kotona, vaikket niitä varsinaisesti treenaisikaan. Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, mutta mitä vähemmän katsot muita, sitä paremmin pysyt sarjoissa mukana. Kannattaa vaikka mennä tanko-osuudessa aina silloin tällöin tangon päätyyn siten, että teet aina ensin ekan puolen niin, että voit luntata joltain toiselta, mutta toisen puolen joudutkin tekemään niin, ettet voi luntata keneltäkään. Muistihan kehittyy vain sitä käyttämällä!

      Vartalon hahmottamiseen ei ole mitään oikotietä,se kehittyy sitä mukaa, kun tanssit. Tietysti hyviä oheislajeja on esim. pilates ja jooga, joissa tunnustellaan kokoajan kehon tuntemuksia, mikä on ainakin auttanut minua paljon. Kannattaa myös keskittyä aina tunnilla siihen, miltä mikäkin liike tuntuu kropassa, kun teet sen oikein. Mitä lihaksia käytät? Mitkä lihakset ovat rentoina? Pikkuhiljaa hahmotat vartalon linjaukset peiliin katsomatta ja löydät oikeat asennot ns. fiilispohjalta.

      Ja mokaaminen on aina sallittua, sillä virheistä oppii parhaiten! Tärkeintä on, ettei luovuta, jaksaa yrittää ja muistaa aina lopettaa sarjat tyylillä. :) Tsemppiä sulle treeneihin!

      Delete
    2. Hei Eva,

      Mintulta tuli tosi hyvä kommentti, siinä paljon asiaa. Ihmiset oppivat eri tavalla: katsomalla, matkimalla, kokeilemalla - se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi niin hyvin toisella. Mutta kaikilla on potentiaalia oppia ja kehittyä!

      Mun vahvuus sattuu olemaan juuri tuo sarjojen muistaminen - kunhan olo on rauhallisen keskittynyt. Ja siinä taas auttaa että keskittyy nimenomaan omaan tekemiseen, eikä toisilta "lunttaamiseen". Liikkeet pitää oppia tuntemaan omassa kropassa, ja tanssista tulee soljuvaa vain jos tietää mikä tulee seuraavaksi. Sitä paitsi muutkin tekevät virheitä!

      Itse en ole "matemaattinen ihminen", mutta kun ope näyttää sarjat lasken kyllä vaivihkaa mukana. Olen tanssinut sen verran pitkään, että se tapahtuu jo itsestään. Sarjan aikana en laske enää, mutta muistan missä kohtaa on esim kaksi degagéta sivulle ja missä mennään en croix ja kuinka monta kertaa. Sarjaa on hyvä pilkkoa mielessään osiin: mistä alkaa, miten vaihtuu ja mihin loppuu. Se on tavallaan kuin pieni tarina.

      Sarjoissa on aina oma logiikkansa. Esim jos tehdään neljä degagéta sivulle, jalka palaa aina lähtöpaikkaan. Jos tehdään kolme, jalka vaihtaa. Ope voi teettää myös sarjaa jossa eka jalka ei vaihda, mutta siitä sanotaan yleensä erikseen.

      Yksi asia mitä ehdottomasti suosittelen on askeleitten/asentojen ja suuntien nimien opettelu. Kaikki opet eivät aina jaksa/muista toistaa askeleitten ranskankielisiä nimiä, mutta balettisanaston osaaminen helpottaa sarjojen oppimista ja muistamista huomattavasti!

      Jos keskilattialla tuntuu vaikelta vaihtaa oikean puolen jälkeen vasemmalle, nollaa mielesi ensin. Vasen puoli ei oikeasti ole sen vaikeampi, aloitat vain alusta. Jos et meinaa muistaa miten lähteä sarjaan, katso onko lähtöasento esim croisé tai effacé tai en face. Pyydä nähdä uudestaan ensimmäinen askel, se tahtoo usein aiheuttaa black outin ;)

      Ja kuten olen sanonut ennenkin (komppaan tässä myös Minttua): älä luovuta! Jos unohdat kesken sarjan jotain, yritä ottaa kiinni. Tee loppuun asti, ja lopeta aina kauniisti (loppuasento on hyvä painaa mieleen). Tunnilla saa tehdä virheitä, se kuuluu oppimiseen.

      Luota itseesi ja muista hengittää. Tsemppiä tunneille! :)

      Delete
    3. Kiitos perusteellisista vastauksista Minttu ja Johanna! On totta että muisti ei kehity jos sitä ei käytä, mutta toisaalta en halua viettää tanssituntejani yrittäen hampaat irvessä muistaa sarjoja jos vaihtoehto on että lunttaan maltillisesti ja nautin enemmän. Koska tanssin vain omaksi ilokseni niin harrastuksesta nauttiminen on etusijalla.

      Molempia ääripäitä sopivassa suhteessa on varmaankin paras vaihtoehto minulle. Eilen tunnilla laskin keskittyneesti mukana osassa sarjoja ja huomasin että nautin paljon myös siitä että keskityn omaan tekemiseeni enkä tuhlaa energia muitten katsomiseen. Tai no joo, oli kivaa niin kauan kunnes huomasin että minulla nousi jalka väärään suuntaan. :P

      Sarjojen pilkkominen ja askelten nimien oppiminen onkin tosi hyvä idea. Olen huomannut että vaikka uusien liikeiden omaksuminen vie aikaa, niin minä muistan asiat tosi hyvin kunhan kerran olen saanut ne päähäni. Olen aina helpottunut jos uudessa sarjassa on mukana joku ennestään tuttu hyppy tai askel, koska silloin voin keskittyä uuden osan oppimiseen kun vanha toimii jo ennestään. Mitä pidempään olen tanssinut niin sitä enemmän tulee vastaan näitä vanhoja tuttuja, mikä on tosi kivaa. Onneksi baletissa on vain rajallinen määrä eri liikeitä. :)

      Delete
  7. Tiedätkö mitä pitää osata baletin 6 tasolla?

    ReplyDelete
  8. Pakko kommentoida tätä aikuisena tanssimista, vaikka onkin jo vanha postaus. :)

    Aikuisena (nyt olen 30v., kilpavoimistelin teininä) on moni asia baletissa helpompaakin kun teininä/lapsena. Ensinnäkin osaat itse ajatella ja kuunnella kroppaasi, ymmärtää miksi joku meni pieleen ja mitä voit omalla tasollasi osata. Sitä kautta osaat myös itse kehittää tekemistäsi ja toisaalta saada onnistumisen elämyksiä pienistäkin asioista ja nähdä kehityksen sekä malttaa sen saavuttamisen kanssa. Lisäksi aikuisena sinulla on parempi keskittymiskyky ja tietoisuus koska olet keskittynyt ja koska et ja miten se vaikutti tekemiseen. Osa näistä onnistuu jo teineiltä mutta kyllä tämmöinen itsetietoisuus ja -tunto sekä keksittyminen ja kärsivällisyys on omasta mielestäni ainakin lisääntynyt huimasti teinivuosista.

    Mitä tulee notkeuteen niin silloin kun kilpavoimistelin, sanottiin että liikkuvuus saavutetaan 13-vuotiaaksi mennessä. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta itse saan ainakin spagaatin kuukaden-parin iltavenyttelyllä venytettyä "takaisin" huonostakin lähtötilanteesta. Ehkäpä sitä teinivuosienkin jälkeen voi liikkuvuutta siitä lisätä mutta luulisin että mitä enemmän ikää tulee sen hankalampi sitä teinivuosista parempaa liikkuvuutta on saavuttaa.

    -K

    ReplyDelete