17.10.14

Tossutellen

Tarvitsin uudet pehmeät harjoitustossut balettitunneille. Vanhat Blochin tossuni olin paikannut kangasteipillä sisältä ja ulkoa, mutta siinä vaiheessa kun paikoissakin on reiät on korkea aika hankkia uudet! Olisin halunut samat samaa mallia (Bloch Pro Arch), ja etenkin samaa ihonväristä flesh-sävyä, mutta tossua ei ollut tuossa yhdistelmässä enää saatavilla. Tykkään rusehtavan sävyisestä kankaasta koska en pidä sukkiksia tossujen sisällä. Kun tossun väri natsaa jalan kanssa, nilkan linja on kauniimpi. Jep, olen aika nirso tossujen suhteen. Ja ihan pikkasen turhamainen.

Kävin sitten Piruetin liikkeessä kyselemässä Sanshoja (malli Pro1), mutta heillä oli ainoastaan vaaleanpunaisia. Olisin voinut tilata tossuni myös verkkokaupasta, mutta tällä kertaa en halunut maksaa ylimääräistä toimituskuluista. Netistä kannattaa tilata useampi tuote kerrallaan, ja halusin kuitenkin vain noi tossut. Sanshan Pro1 -mallissa on toisinaan myös laatuongelmia: huonossa lykyssä päkiän ja varpaitten välinen kangas on muhkurainen. Siksi tossua on parempi sovittaa myymälässä. Suomen Tanssitarvikkeesta olen ennenkin hankkinut tarvikkeita, ja heillä on ollut myös muita Helsingin liikkeitä parempi valikoima Blochin tossuissa. Joten sinne.

Tätä ennen Suomen Tanssitarvike oli kiinnittänyt huomiota mun facebook-päivitykseen (7.10.2014), jossa harmittelin reikäisiä tossujani ja tiukkaa budjettiani: "Dancing on a tight budget can really take the fun out of dance wear, you know? Seriously, if anyone would like me to try out & review anything (slippers, tights, leos), I would be more than happy to oblige!! :)" He ottivat yhteyttä ja kysyivät josko olisin kiinnostunut pienimuotoisesta yhteistyöstä. Sovimme tapaamisen ja yhdistin tossunhakureissuni samaan kertaan. En vielä tiennyt mitä tämä yhteistyö pitäisi sisällään, pitäisikö esimerkiksi testata joitain uutuuksia ja kirjoittaa näistä arviot vai mitä... Tapaaminen oli kuitenkin hyvin myönteinen ja antoisa, ja katsoin että yhteistyö sopii sekä mulle että blogin henkeen.


Sain siis valita vapaasti erän tuotteita testattavaksi, ja saisin kirjoittaa arvioni vapaasti ilman mitään ennakkoluentaa tai editointia heidän osaltaan. Jos en pitäisi jostain tuotteesta, saisin huoletta postata vaikka murska-arvion. Muuhun en edes suostuisi. En pidä tätä blogia pelkästään omaksi huviksi, vaan myös toisten baletin harrastajien iloksi ja hyödyksi. Tulossa on siis muutama tuotearvio balettivermeistä, ja onpa tulossa myös tarjous Balettikassin lukijoille!

So Dança SD16, koko 5 1/2 (tai 38,5 - 39). Leveys: C. 

Sovitin pehmeistä tossuista paria tuttua mallia, mutta päädyin lopulta ihan uuteen tossuun: So Dançan stretch-kankainen SD16. Tossuissa on valmiiksi ommeltut kuminauhat, elastinen reunus kiristysnauhan sijan ja venyvä kangas. Blochin vastaavat mallit ovat tuntuneet turhan napakoilta jaloissani, mutta tämä on super mukava. Reuna ei paina, ja tossu istuu todella hyvin ilmankin kiristysnauhan tarjoamaa säätövaraa. Sovitin kahta kokoa, ja ero ei ollut suuri, etenkin kun kangas venyy hieman. Nahkapala päkiän alla on riittävän leveä, eikä seistessä tunnu minkäänlaista muhkuraa jalan alla. Tuntuma lattiaan on todella hyvä. Kaiken lisäksi tossut ovat käyttövalmiit, mitään kuminauhoja ei tarvitse ommella!

Tosin juuri tuo helppous voi olla myös haittapuoli: jos kuminauhat ovat omaan jalkaan liian kireät, pelivaraa ei ole. Olen viikon aikana ehtinyt käyttää So Dançan tossuja viidellä tunnilla ja totesin että vasempaan jalkaan kuminauha on vähän liian napakka, ja liian ylhäällä. Mulla on ollut vasemmassa nilkassa jänneongelmia, ja jalka on siksi varmaan herkempi. Tossujen valmistaja voisikin jättää kuminauhoihin muutaman ylimääräisen sentin, niin kukin tanssija voi tarvittaessa säätää kireyden ja kiinnityskohdan itselleen sopivaksi. Voisin tietenkin purkaa sopivan pituiset nauhat vanhoista tossuista, ja kierrättää näihin uusiin. Ylimääräistä vaivaa, mutta pidemmän päälle järkevää. Siitä huolimatta tossu oli tosi hyvä löytö, ja taidan pysyä tässä mallissa toistaiseksi. Ai niin: tällä kertaa piti tyytyä perinteiseen vaaleanpunaiseen, mutta nuden väriset ovat jo tilauksessa!



22.9.14

Valoa pimeydessä - Kansallisbaletin tripla, osa 1

"Tanssijoille pitää antaa paljon rakkautta." Näin kommentoi koreografi Natália Horecná Yle Uutisten haastattelussa (19.9.2014). Ja miksipä sitä heille ei antaisi? Tanssijan työ on todella rankkaa, sen tietää tanssin harrastajakin. Ammattilainen ei tarvitse piiskaa tehdäkseen rakastamaansa työtään, sen enempää kuin harrastajakaan. Se mitä me kaikki kaipaamme, on aitoa välittämistä, huomiota, tsemppiä, rakkautta - näistä saamme voimaa ja uskallusta heittäytyä mukavuusalueittemme ulkopuolelle, uusille vesille ja mantereille. Yksi tälläinen manner on Horecnán Utopia of Another Continent, jonka kantaesitys oli viime perjantaina (19.9.) Kansallisoopperan suurella lavalla.

Nataliá Horečná: Utopia of Another Continent. Suomen Kansallisbaletti 2014. Kuvaaja: Sakari Viika.

Ennen teoksen näkemistä olin ehtinyt kuulla paljon hyvää Horecnásta, kuinka rakastettava ja ihastuttava persoona hän on, harjoituksissa ja muutenkin. Olin nähnyt myös videopätkän (rehearsal) teoksen alkuvaiheista, mutta sen enempää en tiennyt mitä oli luvassa ja tulossa. Väliajalla lueskelin ohjelmalehtistä ja hämmästelin Utopia of Another Continent:in käsikirjoitusta. Tekstissä on riittävästi materiaalia kokoillan baletiksi... Tai vähintään kuusi-osaiseksi scifi-sarjaksi. Horecnán koreografia on tieteistarina, scifi-satu, ja metafoorinen matka ihmisen sisimpään. On ihmisparan hämmennystä ja vastuunpakoa, ihmiskunnan sekasortoa, lapsi joka ilmentää viattomuutta, lapsen suojelijoita (muttei enkeleitä), rakkautta ja uhrautumista, elämää ja kuolemaa, valaistumista muttei pelastusta. On pimeyden sotia, toivon duettoja, ja matka absurdiin maahan joka lederhoseneista päätellen sijaitsee Baijerissa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parempi jättää libretto lukematta ja vain antautua tanssin vietäväksi. Nyt hain koreografiasta mitä olin lukenut tekstistä, ja liian monesti hetki oli ohi ennen kuin ymmärsin mitä tapahtui. Horecnán visio ei oikein auennut minulle. Mutta tarvitseeko tanssia aina ymmärtää?

Kuvassa Nikolas Koskivirta, Antti Keinänen, Sara Saviola. Kuvaaja Sakari Viika.

Utopia of Another Continent ei siis ollut se syksyn tanssitapaus millaista siitä odotin, mutta oli siinä puolensakin. Antti Keinänen tanssi Ihmisen roolin, ja teki sen sellaisella heittäytymisellä ettei voi muuta kuin kumartaa miehen edessä. Siinä on tanssija joka uskaltaa olla lavalla alasti (vaatteet päällä), herkkä, haavoittuvainen, rikkinäinen, vereslihalla, inhimillinen. En yllättynyt että Horacná valitsi juuri Keinäsen tähän rooliin, ja veikkaan että inspiraatio on ollut molemminpuoleista. Toinen ihanuus lavalla oli Sara Saviola Lapsen osassa: herkkä, iloitteleva, rakastava, ja toivoa täynnä. Koko ryhmä teki upeata työtä, näki että teoksen työstäminen oli tapahtunut pintaa ja lihaksia syvemmällä. Horacnán käyttämä liikekieli - miten sitä kuvailisi? Ehkä tuo videolinkki kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa tässä. Yhden teoksen perusteella en kuitenkaan osaisi sitä vielä omanlaiseksi erottaa. Klassisen baletin ystäville voin kertoa että entinen baletintanssija Horacná ei ole täysin hylännyt baletin liikekieltä. Teoksessä nähdään muun muuassa höyhenkevyitä grand jetéitä. Lavastus oli pelkistetyn synkällä tavalla vaikuttava. Naisten puvustuksessa ja maskissa olin näkevinäni Pikku-Myymäisiä vaikutteita.

Tripla-illan viimeisenä balettina Utopia of Another Continent sai kunnioitettavan runsaat aplodit, mutta raikuvimmat suosionosoitukset taisivat tulla tanssijoilta itseltään... Kokemus on nähtävästi ollut upea, ja se heille suotakoon. Jos antaisin tanssiteoksista tähtiä, niin tälle antaisin  ✰✰✰ viidestä, ja Antti Keinäselle vielä omansa.
Kuvassa takana Antti Keinänen. Kuvassa edessä Valon Lapsi. Kuvaaja Sakari Viika.

10.9.14

Tukka nutturalla, kassi olalla

Olen saavuttanut uuden virstapylvään: nuttura yhdellä kietaisulla ja pinnillä. Pinni on sellainen 7,5 cm pitkä ja paksu hengetön, ja kun sen tökkii keskelle nutturaa niin johan pysyy. Paitsi piruetit ja isot hypyt, ne vaativat mulla vähintään kuuden pinnin kiinnitystä. Hengettömien lisäksi hiusverkko on balettinutturan paras kaveri, ainakin jos haluaa ehdottoman siistin ja pysyvän kampauksen. Viime aikoina noita hiusverkkoja on vain ollut kummallisen vaikeasti löydettävissä. Itse asiassa olen pitänyt taukoa klassisesta balettinutturasta. Leikkasin huhtikuussa hiukset sen verran lyhyeksi että ponihäntä ei ollut tanssiessa tiellä. Oli todella vapauttava olo kun ei tarvinnut väkertää nutturaa joka kerta! Nyt hiukset ovat kasvaneet taas ylipitkiksi, mutta olen edelleen laiska hiusten laittaja. Helppoon tottuu...

Balettitunnilla sen sijan ei ole pelkoa että voisi tottua liian helppoon. Ja jos ikinä kuvittelen että nyt mä osaan kaiken (oli se sitten perustason tai jatkotason tunti), niin tulkaa joku läpsimään mut takaisin todellisuuteen! Mutta kuten jo sanottu, siitä ei ole pelkoa. Välillä kyllä teen asioista itselleni turhan vaikeita. Kuten eilen aamutunnilla. Pitkässä adagiossa oli mm. yksi tombé renversée attitudeen. Siinä isoa rondia tekevän jalan pitäisi olla nousujohteinen ja tietenkin aukikierrossa loppuun asti. Sarjassa oli muutakin, korkeita jalannostoja, vientejä, hallittua tasapainopiruettia jne.. Opettajan sanat soivat vieläkin korvissani: "I want to see clean..." Tiesin heti etten pystyisi tekemään kerralla puhdasta jälkeä (no chance in hell!). Ja amutunneilla teemme sarjat useasti vain kerran oikealle ja vasemmalle. Siinä ei ole paljon mahdollisuuksia sählätä ja sitten parantaa. Ammattilaiset ja edistyneet tanssijat/harrastajat saavat näistä kertaharjoituksista varmaan enemmän irti. Voivat heti ottaa korjauksista ja neuvoista vaarin, kun perus- ja jatko-osaaminen on jo niin vahvaa. Mun olisi pitänyt vain antautua musiikin vietäväksi, pysyä fiiliksessä, tuntea liike, venyttää jalkoja, hengittää koko vartalolla, rentouttaa kasvot, hymyillä - ja nauttia tanssista. Virheitä saa tehdä ja tekniikkaa ehti aina työstää ja parantaa. Onneksi tänään on uusi päivä ja uusi tunti!

Treenikassi olalla menen neljänä päivänä, joskus satunnaisesti viidesti viikossa. Tiistaisin ja torstaisin treenaan Footlightissa aamutunneilla ja keskiviikkoisin kahdella iltatunnilla. Kolmena päivänä käyn samalla opettajalla, ja muina vaihtuvilla. Tämä yhdistelmä toimii mulla parhaiten. Omalta luotto-opettajaltani saan eniten korjauksia, kannustusta ja hienosäätöä, ja hän tuntee myös parhaiten mun vahvuudet ja heikkoudet. Yhteistyö on ollut todella antoisaa! Muitten opettajien tunneilta haen vaihtelua sarjoihin, eri näkökulmia tuttuihin asioihin ja myös sitä omin päin treenaamista (tarkoittaen vähemmän korjauksia ja kehuja). Musta on tärkeätä pysyä avoimena eri tavoille tanssia ja treenata. Sitä voi löytää itsestään ihan uusia juttuja! Tällä hetkellä olen erittäin onnellinen mun tunteihin ja siihen opetukseen mitä saan.

Baletti on mun henkireikä. Joskus multa on kysytty muista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, ja onhan niitäkin: valokuvaaminen, bloggaaminen, ulkoilu, meressä uinti, käsityöt (opettelen vasta), lukeminen, musiikin kuuntelu, reissaaminen, muoti ja kauneus, löhöily... Mutta baletista tykkään eniten.

Säärystimet (ekat itsetehdyt), kärkitossut (Bloch Balance European), pikaliimaa tossujen kovettamiseen,  moneen kertaan teipatut pehmeät tossut (myös Bloch), teippiä ja sakset, virkistävä kosteuspyyhe hikisiin jalkoihin. Vesipullo, trikoot, mustat shortsit, musta pitkähihainen napiton takintapainen (mytyssä),mesh-kankainen lämppärimekko ja Mirellan sininen puku (selästä auki, ja osin mesh-kankainen).