10.9.14

Tukka nutturalla, kassi olalla

Olen saavuttanut uuden virstapylvään: nuttura yhdellä kietaisulla ja pinnillä. Pinni on sellainen 7,5 cm pitkä ja paksu hengetön, ja kun sen tökkii keskelle nutturaa niin johan pysyy. Paitsi piruetit ja isot hypyt, ne vaativat mulla vähintään kuuden pinnin kiinnitystä. Hengettömien lisäksi hiusverkko on balettinutturan paras kaveri, ainakin jos haluaa ehdottoman siistin ja pysyvän kampauksen. Viime aikoina noita hiusverkkoja on vain ollut kummallisen vaikeasti löydettävissä. Itse asiassa olen pitänyt taukoa klassisesta balettinutturasta. Leikkasin huhtikuussa hiukset sen verran lyhyeksi että ponihäntä ei ollut tanssiessa tiellä. Oli todella vapauttava olo kun ei tarvinnut väkertää nutturaa joka kerta! Nyt hiukset ovat kasvaneet taas ylipitkiksi, mutta olen edelleen laiska hiusten laittaja. Helppoon tottuu...

Balettitunnilla sen sijan ei ole pelkoa että voisi tottua liian helppoon. Ja jos ikinä kuvittelen että nyt mä osaan kaiken (oli se sitten perustason tai jatkotason tunti), niin tulkaa joku läpsimään mut takaisin todellisuuteen! Mutta kuten jo sanottu, siitä ei ole pelkoa. Välillä kyllä teen asioista itselleni turhan vaikeita. Kuten eilen aamutunnilla. Pitkässä adagiossa oli mm. yksi tombé renversée attitudeen. Siinä isoa rondia tekevän jalan pitäisi olla nousujohteinen ja tietenkin aukikierrossa loppuun asti. Sarjassa oli muutakin, korkeita jalannostoja, vientejä, hallittua tasapainopiruettia jne.. Opettajan sanat soivat vieläkin korvissani: "I want to see clean..." Tiesin heti etten pystyisi tekemään kerralla puhdasta jälkeä (no chance in hell!). Ja amutunneilla teemme sarjat useasti vain kerran oikealle ja vasemmalle. Siinä ei ole paljon mahdollisuuksia sählätä ja sitten parantaa. Ammattilaiset ja edistyneet tanssijat/harrastajat saavat näistä kertaharjoituksista varmaan enemmän irti. Voivat heti ottaa korjauksista ja neuvoista vaarin, kun perus- ja jatko-osaaminen on jo niin vahvaa. Mun olisi pitänyt vain antautua musiikin vietäväksi, pysyä fiiliksessä, tuntea liike, venyttää jalkoja, hengittää koko vartalolla, rentouttaa kasvot, hymyillä - ja nauttia tanssista. Virheitä saa tehdä ja tekniikkaa ehti aina työstää ja parantaa. Onneksi tänään on uusi päivä ja uusi tunti!

Treenikassi olalla menen neljänä päivänä, joskus satunnaisesti viidesti viikossa. Tiistaisin ja torstaisin treenaan Footlightissa aamutunneilla ja keskiviikkoisin kahdella iltatunnilla. Kolmena päivänä käyn samalla opettajalla, ja muina vaihtuvilla. Tämä yhdistelmä toimii mulla parhaiten. Omalta luotto-opettajaltani saan eniten korjauksia, kannustusta ja hienosäätöä, ja hän tuntee myös parhaiten mun vahvuudet ja heikkoudet. Yhteistyö on ollut todella antoisaa! Muitten opettajien tunneilta haen vaihtelua sarjoihin, eri näkökulmia tuttuihin asioihin ja myös sitä omin päin treenaamista (tarkoittaen vähemmän korjauksia ja kehuja). Musta on tärkeätä pysyä avoimena eri tavoille tanssia ja treenata. Sitä voi löytää itsestään ihan uusia juttuja! Tällä hetkellä olen erittäin onnellinen mun tunteihin ja siihen opetukseen mitä saan.

Baletti on mun henkireikä. Joskus multa on kysytty muista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, ja onhan niitäkin: valokuvaaminen, bloggaaminen, ulkoilu, meressä uinti, käsityöt (opettelen vasta), lukeminen, musiikin kuuntelu, reissaaminen, muoti ja kauneus, löhöily... Mutta baletista tykkään eniten.

Säärystimet (ekat itsetehdyt), kärkitossut (Bloch Balance European), pikaliimaa tossujen kovettamiseen,  moneen kertaan teipatut pehmeät tossut (myös Bloch), teippiä ja sakset, virkistävä kosteuspyyhe hikisiin jalkoihin. Vesipullo, trikoot, mustat shortsit, musta pitkähihainen napiton takintapainen (mytyssä),mesh-kankainen lämppärimekko ja Mirellan sininen puku (selästä auki, ja osin mesh-kankainen). 

8.9.14

Suosikkibaletti: Onegin

Oletko koskaan ollut palavasti rakastunut, ja uskonut että rakkautesi kohde tuntee samoin? Maalailet ruusunpunaisia tulevaisuudenkuvia, mutta sitten käykin ilmi että mies on vain leikitellyt tunteillasi... Tulet jätetyksi ja sydämesi särkyy. Vuodet vierähtävät, muistot hälvenevät, löydät uuden rakkauden, ja menet naimisiin. Sitten kohtaat yllättäen menneisyytesi suuren rakkauden uudelleen. Nyt kaikki on toisin. Mies tajuaa että sinä olitkin se ainoa oikea ja hän haluaa sinut takaisin. Vanhat tunteesi heräävät, mutta olet onnellisesti naimisissa hyvän miehen kanssa. Mitä teet? Heittäydytkö hetken huumaan, jätätkö kaiken taaksesi, vai kostatko ehkä särkyneen sydämesi ja maksat takaisin samalla mitalla?

Rakkautta vain.
Kuvassa Wilfried Jacobs ja Edita Raušerová. John Cranko: Onegin. Suomen Kansallisbaletti.
Valokuvaaja: Sakari Viika.

Oneginin dramaattinen tarina on tätä ja paljon enemmän. Suuria, riipaisevia tunteita, ihanaa musiikkia, upeita tanssiaisia, ja niin sykähdyttäviä pas de deux - kohtauksia että saan vieläkin kylmiä väreitä. Näin baletin ensimmäisen kerran viime kevään Kenneth & Friends -gaalassa. Tosin silloin ei näytetty koko teosta, vain ainoastaan kolmatta ja viimeistä näytöstä. Olin kyllä lukenut tiivistelmän juonesta, mutta oli outoa hypätä suoraan baletin loppuun. Jos päätehtävissä ei olisi ollut niin uskomattoman upeita tanssijoita/tulkitsijoita (Isabelle Ciaravola, Kenneth Greve, Nicholas Ziegler), en ehkä olisi ollut niin vakuuttunut. Mutta puuttuvat näytökset jäivät kummittelemaan... Millainen oli Tatianan ensikohtaaminen aristokraattisen ja häikäilettömän Oneginin kanssa? Miten ujosta neidosta kasvoi niin voimakas nainen? Siksi oli ihanaa nähdä nyt koko baletti, ja vieläpä ensi-illassa!

Olga ja kihlattunsa Lenski nuoren onnensa kukkuloilla, ennen kun kohtalo puuttuu peliin.
Kuvassa Linda Haakana ja Florian Modan. John Cranko: Onegin. Suomen Kansallisbaletti. Valokuvaaja: Sakari Viika.

Kansallisbaletin Oneginissa on kolme osajakoa, ja näin tosiaan sen ensimmäisen. Wilfried Jacobs, joka kertomansa mukaan tanssi unelmaroolissaan, oli itse Onegin. Olen nähnyt WJ:n aiemmin enemmän tai vähemmän pahiksen rooleissa, ja täytyy myöntää että hänen olemuksessaan on jotain vetoavan vaarallista... Hänellä on hyvin karismaattinen lavaolemus, ja tyylikkään vahva tekniikka. Grand jetét ovat huikean korkeita ja nuolenteräviä. Kun hän tulkitsee Oneginia, jokainen katse ja liike kertoo tarinaa. Kylmiä väreitä, kylmiä väreitä... Häntä rakastavaa Tatianaa esitti ensi-illassa kauniskasvoinen ja puhtaasti tanssiva Edita Raušerová. Minun makuuni hän oli alussa hieman liian pidättyväinen, olisin kaivannut voimallisempaa tulkintaa - etenkin Jacobsin rinnalla. Toisaalta Tatiana on luonteeltaan vakavansorttinen lukutoukka, joten mitään suuria tunteenpurkauksia häneltä ei ehkä sovi odottaakaan. Mutta viimeisessa näytöksessä hän ei pidätellyt enää. Raušerován Tatiana oli vahva ja syvästi tunteva, ja ihan lopussa itselleni tuli kyllä itku. Tatianan aviomiehenä (ruhtinas Gremin) tanssi aina luotettava Samuli Poutanen. Muissa tärkeissä rooleissa olivat Linda Haakana Tatianan eläväisenä Olga-siskona ja Florian Modan tämän kihlattuna (nuori runoilija Lenski). Nuori saksalainen tanssija ei tietääkseni ole aiemmin tanssinut solistisia tehtäviä, ei ainakaan mitään näin haastavaa. Lenskin pitkä soolo ennen kaksintaistelua Oneginin kanssa vaatii paitsi hyviä hermoja, myös solistitason tekniikkaa ja tulkintaa. Modan selvityi tehtävästä kunnialla, ja odotan mielenkiinnolla millaiseksi tanssijaksi hän vielä kehittyy. Linda Haakana oli viehättävä, uskottava ja teknisesti varma, kuten häntä on totuttu näkemään. Kansallisbaletin kuoro oli esityksen alussa hivenen jännittyneen oloinen, mutta kun ottaa huomioon että ensi-ilta oli myös koko kauden ensimmäinen näytös, ei mikään ihme.

Oneginin vuoro riutua rakkaudessa.
Kuvassa Wilfried Jacobs ja Edita Raušerová. John Cranko: Onegin. Suomen Kansallisbaletti.
Valokuvaaja: Sakari Viika. 

John Crankon koreografia ja Tšaikovskin musiikki... Upea yhdistelmä! Crankon koreografia on tyylillisesti neoklassinen: liikekieli pohjautuu klassiseen balettiin mutta samalla myös rikkoo Petipan aikaisia perinteitä. Liike on orgaanisempaa, siinä on sävyjä ja kerroksia, ja jokainen askel ja ele kuljettaa tarinaa eteenpäin. Etenkin pas de deux - kohtaukset ovat huikeita. Musiikki ei muuten ole varta vasten sävelletty yhtenäinen teos, vaan kasattu erilaisista Tšaikovskin teoksista ja vasta sitten sovitettu. Itse en olisi edes moista huomannut! Pidin myös hyvin paljon lavastuksesta ja puvustuksesta. Tässä baletissa kaikki natsaa.

Näytöksiä on kirjoitushetkellä (7.9.) vielä kolme jäljellä (25.9., 1.10. ja 8.10.), ja kahdessa viimeisessä nähdään kolmas osajako: Tiina Myllymäki ja Michal Krčmář. Haluaisin todella nähdä tuon parin lavalla, ja olisin jopa valmis luopumaan yhdestä Madamen iltatunnista. Yleensä en jätä näitä tunteja väliin mistään hinnasta ja menosta, mutta Oneginin vuoksi voisin tehdä poikkeuksen. Kaiken kaikkiaan Onegin on sykähdyttävä baletti, ja menee suoraan omien suosikkibalettieni kärkeen. Suosittelen!

16.8.14

Pinja ballerina - tanssien ammattiin

Tällä kertaa en postaile omista treeneistä, vaan haastattelen nuorta tanssijaa johon tutustuin jokunen vuosi sitten balettitunneilla. Vaikka Pinja kävi jo tuolloin ammatillisessa koulutuksessa, hänellä riitti kuitenkin energiaa ja intoa käydä lisäksi muutamalla iltatunnilla omassa koulussani. Tykkäsin Pinjasta heti koska hän oli aina hyväntuulinen, ystävällinen, puhelias ja myös ikäistään kypsemmän oloinen. Lisäksi hänen kanssaan oli hauska treenata. Pinjan energisessä imussa minunkin diagonaalini saivat lisää puhtia! Kun hän ilmoitti lähtevänsä Unkariin opiskelemaan tanssia, olin todella iloinen hänen puolestaan - mutta tuli häntä pikkasen ikäväkin.

Halusin haastatella Pinjaa myös siksi koska itse kirjoitan aina aikuisen harrastajan näkökulmasta. Kuitenkin tällä blogilla on myös paljon nuoria, Pinjan ikäisiä lukijoita. Toivottavasti saatte jutusta hyvän käsityksen ammattiin opiskelevan nuoren erilaisesta arjesta! 

 1. Hei Pinja! Minkä ikäisenä aloitit balettitunnit? Milloin opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää? 

- Aloitin baletin 7 vuotiaana, mutta sitä ennen olin tanssinut nyky- ja luovaa tanssia 4-vuotiaasta lähtien. Viisivuotiaana ilmoitin vanhemmilleni, että minusta tulee isona niin kuuluisa tanssija, että minusta tehdään kuolemani jälkeen patsas Presidentinlinnan eteen. Kuitenkin virallisesti opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää 9 vuotiaana, kun minut hyväksyttiin Helsingin Tanssiopiston erikoiskoulutusluokalle. 15-vuotiaana peruskoulun jälkeen pääsin Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen.

Pinja alarivissä vasemmalla. Hungary Dance Academy. 
2. Opiskelit aiemmin oopperan balettioppilaitoksessa, mutta päätit vaihtaa koulua - voitko kertoa miksi?

- Halusin saada kokemusta siitä, millaista on opiskella ulkomailla. Olin saanut ensimakua jo ulkomaan kesäkursseilta, esim. Salzburgista ja Kööpenhaminasta. Tanssijalle on tärkeää saada eri näkökulmia uusilta opettajilta ja koreografeilta, jotta pystyy itse kehittymään niin teknisesti kuin taiteilijanakin. Siksi koin, että nyt olisi hyvä aika kokeilla jotain uutta. Lisäksi ulkomailla on hyvä luoda kontakteja, jotta sitten töitä hakiessa on helpompi etsiä mahdollisia ryhmiä ja ilmoittautua koetansseihin.

3. Ulkomaille muutto 16-vuotiaana vaatii sekä rohkeutta että perheen tukea. Miten vanhempasi suhtautuvat? - Vanhempani ovat aina olleet suuri tuki ja kaikessa mukana. He kannustivat minua kokeilemaan ulkomaille lähtöä, vaikka itseä jännitti. He pystyvät helposti samaistumaan minuun ja auttamaan, sillä isäni on myös ollut balettitanssija ja näin tietää, miten raskasta tämä joskus on.
4. Miten olet sopeutunut unkarilaiseen arkeen (kieli, asuminen, kulttuuri)? - Olen sopeutunut yllättävän hyvin! Rakastan Budapestiä kaupunkina, vaikka se ensin tuntuikin vähän liian suurelta Helsinkiin verrattuna. Kaikki on tosi kaunista ja kaupunki on täynnä kulttuuria. Kämppäni on ihan keskustassa, mistä on vain 15-20 min matka koululle. Lisäksi vastapäätä on iso teatteri, Vígszínház, jossa kävin katsomassa Eifman Balletin esitystä keväällä! Unkarin kieltä opiskelen 2 kertaa viikossa muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Kielitaitoni ei todellakaan ole vielä täydellinen, mutta kyllä minua on usein kehuttu taitavasta kielen käytöstä jo tässä vaiheessa!
Valokuvaaja: Joni Österlund.
5. Millainen on tyypillinen päiväsi? - Herätys on klo 6 ja päivä alkaa baletilla klo 8. Päivästä riippuen balettitunnin pituus vaihtelee 90 minuutista jopa kahteen tuntiin ja 50 minuuttiin. Tämän jälkeen on joko repertuaaria, kärkkäritunti, pas de deuxia, nykytanssia tai improvisaatiota päivästä riippuen. Tuntien välissä on harvoin taukoja, joskus saattaa olla 10 minuuttia. Normaalit tunnit päättyvät yleensä klo 13, jonka jälkeen on lounas. Lisäksi on iltaharjoituksia, yleensä klo 17-20 välillä. Silloin harjoitellaan esityksiin ja konsertteihin, joihin koulumme osallistuu todella paljon! Illalla kun tulen kotiin, opiskelen vielä itsenäisesti lukiota verkossa. Sitten venyttelen ja syön ja menen suoraan nukkumaan. Jos vapaa-aikaa on, ei yleensä jaksa lähteä oikein mihinkään. Tai sitten on lukiojuttuja hoidettavana.
6. Ovatko opettajat tiukempia kuin Suomessa? - Minusta niin Suomesssa kuin Unkarissakin se on hyvin opettajakohtaista, kuinka tiukka kukin on. Jokaisella opettajalla on tottakai oma tapansa opettaa. Omalla kohdallani Unkarissa oli tänä vuonna todella tiukka opettaja, joka vaati oppilailtaan tosi haastavia asioita. Minusta se on kuitenkin vain hyvä asia - tykkään kun on opettaja, joka puskee eteenpäin! Hän osasi myös antaa rakentavaa palautetta ja kehuja tarpeen tullen.
7. Kuinka paljon treenaat viikottain? - Treenaan kuusi kertaa viikossa. Kotona teen extravenyttelyä joka päivä ja joskus kehonhuolta tai pilatesta.
8. Ehditkö harrastaa mitään muuta? - Tanssi vie lähes kaiken ajan, joten harrastuksille ei malta jäädä tilaa. Pidän kuitenkin yllä blogia, jota päivitän aina kun kerkeän. Tykkään myös musan kuuntelusta ja laulamisesta. 9. Mitkä ovat olleet tanssitaipaleesi kohokohtia? - Tottakai ne hetket kun minut hyväksyttiin ek-luokalle Helsingin Tanssiopistolle, balkolle (Kansallisoopperan balettioppilaitos) ammatilliseen koulutukseen ja viime syksynä tuonne Hungary Dance Academyyn. Lisäksi mieleen on jäänyt ensimmäinen vaariationi, jonka tanssin. Olin juuri täyttänyt 13 ja tanssin Maalais- pas de deux:n variaation Gisellestä. Oli myös mieletön kokemus tanssia vuonna 2012 mukana Kenneth Greven Lumikuningattaressa! Tänä keväänä teimme toisen suomalaisen oppilaan kanssa, joka opiskelee myös Unkarissa, koreografian nimeltä "Szürkület". Esitimme duetomme koulun koreofgrafiakisassa ja voitimme 3. sijan! Tämän johdosta meille tarjotiin useita muita esitysmahdollisuuksia, myös koulun omien esitysten ulkopuolella - se tuntui hienolta!
Lumikuningattaren hiutale tauolla. 
10. Mikä on haastavinta? - On haastavaa pysyä henkisesti vahvana silloin, kun stressitaso on korkea. Hyvä esimerkki on tämän vuoden loppukevät, kun kahden viikon sisällä oli lukion kokeet, baletin, nykytanssin, pas de deux:n ja historiallisten tanssien examenit, normaalit treenitunnit ja lisäksi tavallisten arkisten asioiden hoito kotona. Onneksi kaikesta selviydyin hyvin, vaikka aika vaikealta se tuntui. Loppuun vielä muutama lisäkysymys: Mitä kärkitossuja käytät?
- Käytän Grishko Maya -tossuja. Unelmabaletti/rooli? - Unelmarooleja on aika monta, mutta olen aina tykännyt Nikitasta La Bayaderessä. Flames of Parisin pas de deuxia haluaisin päästä tekemään ja sitten jotain Forsythen biisejä! Esikuva (tai useampi)? - Esikuvia on esim. Misty Copeland, Maria Kochetkova, Alina Cojocaru ja Tamara Rojo. Missä haluaisit olla viiden vuoden päästä? - Viiden vuoden päästä haluan olla tekemässä oikeita tanssijan töitä, tanssia paljon terveenä kuten tähänkin asti ja edelleen kehittyä tanssijana. Tottakai unelmaryhmiä on vaikka kuinka monia, esim. San Fransico Ballet, Royal Ballet, Salzburg Ballet.... Isot on unelmat ja niiden mukaan pitää tehdä paljon työtä, jos niitä haluaa.
Kiitos Pinja haastattelusta! Pinjan blogin löydät täältä: Do What You Love, Love What You Do