23.3.15

Oma ope, uusi ope

Olin ajatellut viettää huhtikuista syntymäpäivääni baletin merkeissä, aamutunnilla, oman lempiopettajani ohjauksessa. Siihen päälle après-ballet skumppa ja kakkua, niin täydellinen päivä tiedossa. Aina vaan ei mene niin kuin toivoo ja sunnittelee. Opettajani Marie-Pierre Greve jääkin vapaalle jo 9. huhtikuuta, ja palaa opettamaan Footlightiin vasta kesälukukauden jälkeen. Olin tietoinen tuosta ylimääräisestä vapaasta, mutten sen tarkasta ajoituksesta. Se että synttäribaletti jää väliin ei ole niin iso juttu, mutta neljän kuukauden tauko tuntuu tosi pitkältä. Yritän pitää mielessä että se on vain kuusi viikkoa plus kesä, koska kesäisin M-P ei muutenkaan opeta.

Tauko on siis taukoa Marie-Pierren tunneista, ei kaikesta baletista. Minulla on nytkin lukkarissa muita tunteja ja opettajia, ja pidän vaihtelua pelkästään rikkautena. Siksi olikin erittäin mieluisa yllätys kun kuulin kuka tulee sijaistamaan keskiviikon tunteja: Minna Tervamäki! Olen nähnyt Minnan viimeksi lavalla hänen jäähyväisnäytöksessään, kun hän tanssi Bajadeerin pääroolia. Se oli huikea ilta... Muistan vieläkin ne raikuvat aplodit joille ei meinanut tulla loppua! Eikä Tervamäki ole senkään jälkeen lopettanut tanssimistaan tai luovaa työtään, projektit ovat vain muuttaneet muotoaan. Yhden kerran mulla on jo ollut tilaisuus treenata Minnan tunnilla, ja se oli kyllä positiivinen kokemus. Paljon korjauksia tai huomiota ei yksittäinen oppilas silloin ehtinyt saada, joten odotan mielenkiinnolla kevään kuutta opetuskertaa. Huippua saada näin upea sijainen!

Minna Tervamäki Nikiyan roolissa. Bajadeeri, Suomen Kansallisbaletti. Kuva: Sakari Viika.

Olin etukäteen vähän huolestunut omasta motivaatiostani Marie-Pierren jäädessä nin pitkälle tauolle, siitäkin huolimatta että on muitakin hyviä opettajia. Mutta M-P ei ole pelkästään "hyvä baletinope", vaan oma ope, koutsi, mentori ja onnellisen fiiliksen edistäjä. Olen ollut hänen opissaan yli neljä vuotta ja saanut tavattoman paljon... M-P tietää mun vahvuudet ja heikkoudet ja potentiaalin, ja luotan häneen täysin. Yhteistyö pelaa! Tunneilla hän on vaativa, tarkkaakin tarkempi, laatua ja ilmaisua painottava. Korjauksia ja säätöjä tulee koko ajan, unohtamatta kannustavia kehuja ja tsemppiä. Vaikka hän on vaativa, on hän myös lempeä opettaja. Ketään ei jätetä paitsioon, kaikki saavat huomiota. Hän on myös hauska, ja pistää itsensä täysillä likoon. Tunneista jää aina tosi hyvä fiilis! Jos minun pitäisi valita, valitsisin aina M-P:n tunnit. Senkin takia koska tätä auvoa ei jatku ikuisesti, parin kolmen vuoden päästä hän ei ole enää täällä opettamassa. On melkoinen etuoikeus aikuiselle harrastajalle saada tuon tason opetusta, enkä usko että samanlaista tulee enää tilalle. Haluan iloita tästä ajasta.

Marie-Pierre Greve. Lux. Kenneth Greven koreografia, Tanskan Kuninkaallinen Baletti.


Motivaatiosta vielä: Oma asenne ratkaisee. Mulla voi olla ihan hyvä tunti vaikken saisi opettajalta yhtään korjausta, saatikaan kehua. Tanssin palo pitää kuitenkin tulla itsestä, se ei saa olla riippuvainen opettajan huomiosta. Mutta pidemmän päälle tarvitsen henkilökohtaista palautetta, positiivisia korjauksia, myös välittämistä. Mulla on tapana puskea itseni ja olla ylikriittinen omasta tekemisestä, joten kaipaan opettajan tukea ja ohjausta. Ei välttämättä joka ikinen tunti, mutta silloin tällöin. Riittävän usein. Haluan kehittyä, be the best dancer I can be, ja se onnistuu parhaiten open kanssa joka uskoo siihen yhtä paljon kuin minä. Minna Tervamäen tunteja odotan joka tapauksessa innolla. Eiköhän siinä motivaatiokin pysy yllä! Mistä mulla tätä onnea opettajien kanssa riittääkin...

17.1.15

Pointe Pretty - Katkaisten kärjelle

Otin uudet kärkitossuni käyttöön viime vuoden lokakuun lopussa. Yleensä saan tossuparin kestämään vähintään kolmisen kuukautta (pointe tunti kerran viikossa), mutta nyt tuntuu että tahti on kiihtynyt. Tossut alkavat olla siinä pisteessä että ne ovat tosi mukavat jalassa, mutta huolellisesti rullattu fondue tuntuu aiempaa raskaammalta. Viime keskiviikkona en meinanut päästä kärjelle, ja piti ottaa myös toisella kädellä tukea tangosta. En kuitenkaan siirrä tossuja vielä demi-pointe käyttöön, vaan aion kovettaa pohjalliset pikaliimalla. Tein ekan liimauksen heti kun olin ajanut tossut sisään, olisko ollut neljän tunnin jälkeen. Toisella liimauksella pitäisi saada vielä useamman tunnin edestä lisäaikaa.

Vanhat ja uudet

Tämän tossuparin kanssa tein tähänastisista sisäänajoista sen kaikkein radikaaleimman: katkaisin noin kolmanneksen pohjallisesta ja revin sen kokonaan pois. Aiemmin olen jättänyt mokkanahkaisen sisäpohjallisen alla olevan 'shankin' katkaistuna paikalleen, mutta mitä lähemmin tossu myötäilee jalan kaarta, sitä parempi. Huom! Kun pohjallista lähtee katkaisemaan, pitää varoa että katkaisu ei ole liian alhaalla, jolloin nilkka ei saa riittävästi tukea. Parempi leikata ensin liian vähän kuin liikaa.


Nauhojen ompelu. Jee...

Näin valmistelin Blochin Balance European kärkitossuni:

- alkuun ompelin nauhat ja kuminauhat
- laitoin tossun jalkaan, nousin kärjelle ja tarkistin missä kohtaa kantapää kaartuu (noin 3/4)
- pehmensin tossuja ensin käsin ja puskemalla jalkaa kärjen yli
- revin sisäpohjalliset noin puoleenväliin
- tässä mallissa ei ole naulaa kantapään kohdalla - sen poistamiseen tarvitset pihdit
- edellisessä parissa pohjan keskellä oleva naula oli just katkaisun kohdalla, joten kiskoin sen irti
- vedin mattoveitsellä viillot merkattuun kohtaan kunnes sain pohjan katki
- vuolsin veitsellä reunat loivemmaksi (mukavamman tuntuista)
- vedin sisäpohjalliset takaisin päälle (tässä voi myös käyttää siihen sopivaa liimaa tai teippiä, jos sisäpohjallinen lähtee rullaamaan)
- pehmensin boksia astumalla kevyesti(!!) sen päälle

Alempi pohjallinen katkaistu ja poistettu. Sisäpohjallisen alla yksi kerros pahvia.

Näin tossuista tulee heti hyvännäköiset ja jalkaa ergonomisesti tukevat. Katkaisusta huolimatta tossusta ei tule heikompi, vaan se kestää käytössä jopa paremmin. Tosin... Jos menee tunnille ihan neitseellisellä tossulla, niin tietenkin se kestää silloin kauemmin - mutta aika moni treeni menee tossun sisäänajoon, eikä itse tekniikan hiomiseen. Kärkitossun pitää myötäillä jalkaa, ja sillä pitää voida tehdä käytännössä samat liikkeet kuin pehmeillä tossuilla. Tossu on jalan ja tanssijan tekniikan jatke, joten sen pitää palvella tanssijaa, ei toisin päin. Harmi vaan että perinteinen kärkitossu ei ole tehty kestämään, hiki ja lämpö pehmittävät materiaalin ja rakenteen hyvinkin nopeasti. Mun baletinopettaja Marie-Pierre kuoletti näytöskauden aikana jopa yhden parin päivässä!


In action: vielä pitäisi takajalkaa avata pikkasen enemmän...

Pikaliimalla voi tosiaan pidentää tossun elinkaarta. ZAP:in "ZAP Thin CA" on samaa liimaa mitä Kansallisbaletin tanssijat käyttävät, ja vinkki tuli itse asiassa sieltä. Pikaliimaa voi ostaa askartelutarvikekaupoista. Helsingissä sitä löytyy ainakin Kampissa sijaitsevastai Hobby Point -liikkeestä (maksaa noin 8 euroa). Liima on nestemäistä, läpinäkyvää ja tosi juoksevaa - ja sen kanssa pitää olla todella varovainen! Suosittelenkin käyttämään suojakäsineitä.

Tässä liimataan edellisiä tossuja. Liimauksen jälkeen ero oli tuntuva!

Omat tossuni liimasin siltä alueelta mikä kärjellä ollessa pysyy suorana. Demi-pointe alueen pitää tietenkin olla sopivan pehmeä, ja tossun taipua myös kaaren alta. Valutin zappia hiljakseen tossun sisäpuolelta pohjallisten sivuista, niin että tossu oli suorakulmassa pulloon nähden. Varo sotkemasta satiinia, liima kovettaa sitä ihan koppuraksi! Myös ulkopohjallista voi kovettaa liimalla. Silloin kannattaa aluksi valuttaa liimaa sormen leveyden verran siitä kohtaa missä kaipaa eniten tukea. Toiset käyttävät liimaa myös tossun kärkeen (sisäkautta), mutta Balance European -mallissa on valmis pehmuste varpaitten alla, ja se pitäis repiä ensin pois. P.S. Anna liimatun tossun kuivua yön yli.


Poseerausta, ei mikään akateeminen asento (takajalka irti, nousemassa mahdollisesti arabeskiin).

Olen tykännyt näistä tossuistani tosi paljon. Niissä on nimensä mukaisesti hyvä tasapainoilla ja ne näyttävät myös opettajani mielestä hyvältä. Häneltä olenkin saanut nuo kaikki sisäänajo- ja liimausopastukset. Tällä hetkellä en muuten treenaa varsinaisilla pointe-tunneilla, vaan käytän kärkitossuja ihan tavallisella tunnilla. Toistaiseksi olen soveltanut liikkeitä tangolla (open luvalla ja avustuksella), mutten ole tehnyt vielä oman tasoni keskilattiaa. Se on kuitenkin tähtäimessä!



Blochin Balance European tossut yhteistyössä Suomen Tanssitarvike.

25.12.14

Tanssien jouluun



Balettia kolmetoista päivää putkeen, 18 treeniä ja vajaat 30 tuntia tanssia. Baletin harrastukseni taisi lähteä hieman lapasesta... Yleensä en moisia maratooneja harrasta, enkä edes nuorena tanssinut viikkoa ilman taukoa, mutta nyt oli poikkeustilanne. Osallistun nimittäin yhden TeaK:ilaisen opinnäytetyöhön sisältyvään workshoppiin, ja sen myötä treenipankkini kilahti täyteen. Samaan aikaan vielä omat tunnit päälle (joista en voinut luopua), niin tiesin jo etukäteen että putkesta tulisi loppuaan kohti raskas. Mutta oli se kokemus...

Aloitamme workshopin balettitreenit aina erilaisilla somaattisilla harjoituksilla, joiden jälkeen kirjoitamme tuntemuksemme oppimispäiväkirjaan. Hassua, mutta minusta on ollut yllättävän hankalaa pukea vartaloni fiilikset sanoiksi. Ehkä myös siksi etten ole kokenut vielä mitään varsinaisia ahaa-elämyksiä. Minun on jotenkin vaikea mieltää millaista "jälkeä" vartaloni jättää lattiaan kun makaan selälläni... Teemme toki muutakin, ja jotkut harjoitukset ovat olleet varsin haasteellisia: esimerkiksi tendut tai grand battementit silmät suljettuna. Tarkoituksena olisi löytää parempi kehotietoisuus ja riisua liikkeestä huonot maneerit sekä tarpeeton jännitys. Miten voisi liikkua ja tanssia mahdollisimman ergonomisesti, mutta silti säilyttää baletille ominainen liikekieli?

Omilla tunneillani korostetaan koko ajan liikkeen soljuvuutta, hengittävyyttä, musikaalisuutta. Keskivartalo on aina vahva, vatsa napakka, kylkiluut sisällä, peppu suunnattu alaspäin - mutta se ei tarkoita että pitäisi tanssia kuin tinasotilas. Ylävartalon käyttö, épaulement, port de bras, sormet, pään asento, katse - kaikki tämä tekee baletista elävää ja kaunista. Jalat ovat nekin vahvat, pitkäksi venytettyjä ja ojennettuja - mutta niillä ei marssita vaan tanssitaan. Opettajani muistuttaa meitä joka tunti siitä että liike ei lopu koskaan. Eikä muuten lopu oppiminenkaan! Siksi päätin osallistua työpajaan. Vaikka koen että saan jo parasta mahdollista opetusta, niin on hyvä olla avoimena uusille tavoille työskennellä. Odotankin mielenkiinnolla mitä kevät tuo tullessaan.

Alun harjoitusten jälkeen olemme tehneet lyhennetyn tangon, jossa pyrimme myös hyödyntämään aiempia somaattisia harjoituksia. Sen jälkeen tavallinen keskilattia, vaikeusasteeltaan noin keskitasoa, ja lopuksi olemme harjoitelleet repertuaaria. Tämä on ollut oikeastaan hauskin osuus. Olen aina halunut opetella Pähkinäsärkijän lumivalssia, ja nyt siihen koitti vihdoin tilaisuus!

Balettimaratooni on tältä erää loppu, mutta meillä on vielä kahdet treenit ennen vuoden vaihtumista. Sen jälkeen tapaamme kerran tai kaksi viikossa, aina toukokuuhun asti. Lisäksi käyn tietysti omilla tunneillani footlightilla. Tosin, "tietysti" on tässä kohtaa hieman liian toiveikas ilmaisu. Ensi vuoden työt eivät ole vielä tiedossa, mutta toivon hartaasti että pystyn jatkamaan myös M-P:n aamutunneilla.

Tämä ei ole vuoden viimeinen postaus, ja jos teillä on jotain toiveita tai ehdotuksia, niin otan nämä mielelläni vastaan. Siihen asti toivotan teille ihanaa joulunaikaa, lunta ja aurinkoa, palauttavaa lepoa, tulevia tanssillisia elämyksiä, tasapainoisia piruetteja, ja ilmaa halkovia hyppyjä!