6.11.14

Pointe & private

Oletko koskaan saanut yksityisopetusta baletissa? Minulla on nimittäin useampi ystävä ja tuttu maailmalla jotka käyvät säännöllisesti yksityistunneilla, etenkin pointe-tekniikkaa hiomassa. Ja kyse on siis ihan tavallisista aikuisista harrastajista, ei erikoiskoulutusoppilaista! Aiemmin olen arvaillut että balettiopettajat valitsevat itse keitä opettavat lukujärjestyksen ulkopuolella, ja että oppilaan pitäisi olla vähintään lupaavaa pre-professional tasoa. Varmaan näin on myös ulkomailla, ainakin kun puhutaan mestaritason opettajista. Halpaa lystiä yksityistunti ei myöskään ole. Opettajan palkkion luulisi Suomessa olevan liiton suositusten mukainen, eli tunnin pituudesta riippuen vähintään 30-50 euroa. Toki jokainen opettaja voi itse määritellä palkkionsa suuruuden. Hyvässä lykyssä hintaan kuuluu salivuokra, mutta jos koulu ei yleisesti tarjoa mahdollisuutta yksityistunteihin, sali pitää varata ja maksaa erikseen.  Ja nyt pitää vielä tarkentaa: Ainoastaan Helsingin Balettiakatemia ilmoittaa sivuillaan yksityistunneista ja kustannuksista (45 euroa koulun ulkopuolisille tanssijoille). Oletan mutu-tuntumalla että sielläkään opettaja ei suoralta kädeltä hyväksy ihan ketä tahansa yksityisoppilaaksi, etenkään jos halukkaita on useampi.

Mitä iloa privaattitunnista sitten olisi? Kaikki eivät varmaankaan innostu yhtä lailla opettajan sataprosenttisesta huomiosta, jatkuvista korjauksista ja säädöistä (vai sittenkin?). Lisäksi tuntienergia olisi kokonaan omilla harteilla, eikä ketään balettikamua tukena ja parina. Se yksistään vaatii erilaisen asennoitumisen treeniin. Sitten pitäisi olla tuttu opettaja joka tuntee oppilaansa heikkoudet ja vahvuudet todella hyvin, ja jonka kanssa opetus- ja yhteistyökemia pelaa erityisen hyvin. Jos tälläinen opettaja vielä suostuisi opettamaan yksityisesti, ja minulla olisi varaa tuntiin... Olisin heti buukkaamassa ajan!! Ei ehkä joka viikko, mutta yksi kerta kuussa tekisi jo terää. Miksi? No, juuri se sataprosenttinen huomio ja itselle räätälöidyt harjoitukset ja korjaukset. Ja nyt pitää taas tarkentaa: Saan oikeastaan jo omilla tunneillani sopivasti huomiota, korjauksia ja henkilökohtaisia säätöjä. Oman opettajan kanssa on tehty töitä jo neljä vuotta, ja olen joka tunnista onnellinen! Mutta meidän yhteiset pointe-tunnit päättyivät viime keväänä, ja näitä tunteja mulla on tosi kova ikävä...


M-P:n pointe-treenit kun olivat aina tanssiviikkoni kohokohtia. "Real work" ja "money in the bank", kuten opettajani tapasi sanoa. Killeritankoja ja tarkkaakin tarkempia korjauksia ja säätöjä, joka ikisellä harjoituksella. Tsiljoona erilaista tapaa nousta ylös ja tulla alas, kahdella jalalla, yhdellä... Okei, tsiljoona on liioittelua, mutta enemmän erilaisia harjoituksia kuin mitä olen tehnyt missään muualla. Kärjillä kun tekee, itse ylhäällä oleminen on verrattain helppoa - mutta sinne pääseminen ja sieltä laskeutuminen on ihan oma lukunsa. M-P painotti esimerkiksi aina maksimaalisen demi-pointen käyttöä, siis että ylös ja alas rullataan päkiän kautta, eikä hypitä. Etenkin relevé suorilta jaloilta, tai kärjiltä suorin jaloin demi-pointeen ja takaisin ylös - rankkaa lihastyötä jos mikään! Mutta just nuo huolelliset ja pitkät sarjat ovat omiaan vahvistamaan jalan syviä lihaksia ja hienomotoriikkaa. Kaikki harjoitukset olivan myös aina musikaalisia ja tanssillisia, unohtamatta épaulementtia. Olisihan sitä vaihtoehtoisia tunteja tarjolla, muttei yhtä ihania ja intensiivisiä. Sitä paitsi M-P jos kukaan tietää minun pointe osaamiseni (ja heikkouteni). Ehdin käydän hänen tunneillaan lähes neljä vuotta! Mutta minkäs teet? Pointe-treenit Madamen kanssa ovat auttamattomasti historiaa, ja vaikka minulla olisikin varaa, niin hän ei pidä tunteja privaatisti. Ehkä joskus löytyy joku muu tilalle?

Keväällä en tiennyt vielä tunnin päättymisestä, ja kesällä kävin tekemässä kärjillä muutamalla tavallisella tunnilla - kuten aiempina vuosina. Syyslukukaudelle en pystynyt ottamaan anytime-korttia (rajaton treenioikeus), joten valitsin ne itselleni kaikkein tärkeimmät: M-P:n tunnit tiistaista torstaihin. Vaihtoehtoinen perjantai-pointe jäi näin pois lukkarista. Varsinaisen pointe-tunnin sijan olen tehnyt kerran viikossa perustason kärjillä, ja parina kertana olen kokeillut myös vaikeampaa tasoa - tosin vain tangon verran. Siitäkin on ollut paljon iloa ja apua, opettaja on aina tullut korjaamaan tekemiseni. Hän on myös ehdottanut milloin voin soveltaa mitäkin, ja milloin on parempi tehdä harjoitukset puolivarpailla - ja olen jopa rohkaistunut kokeilemaan omia pointe-sovelluksia (perustuen meidän aikaisempiin harjoituksiin). Olen tehnyt myös muutaman kerran viidentoista minuutin tankotreeniä varsinaisen tunnin jälkeen. Ja viimeisin "aluevaltaus": oma salivuoro, yhdessä treenikamun kanssa! Pidin meille lyhyen tankosetin, ja sen jälkeen opetimme toisillemme muutamia juttuja keskilattialla. Sain jopa kokeilla padiksen alkeita: arabeski-promenadia kärjillä! On muuten tosi vaikeata kannattaa oma kroppaansa napakasti kun toinen vie, en arvannut miten vaikeata... Meillä oli tosi kivaa, emme tehneet mitään kreisiä ja katsoimme ja korjasimme myös toistemme virheet. Pidemmän päälle tämän kaltainen privaatti pointe-sessio ei ole se paras ratkaisu, mutta kokeilemme varmasti toistekin!

Cambré.

Kuvat: Carla Mäkilä.

Tossutellen ja tuunaten



Toisinaan myös baletin pehmeät harjoitustossut tarvitsevat tuunausta - näin kävi uusien stretch-kankaisten So Dançan tossujeni kanssa. Huomasin aika pian että valmiiksi ommellut kuminauhat olivat liian kireällä ja väärässä kohtaa, vasen nilkkani kun rupesi oireilemaan. Kun tein syvää pliétä, kuminauha painoi sääriluun ja jalkapöydän kulmaan, ja kuminauhan napakkuus oli aiheuttaa jonkun jänteen ärsytyksen. Oikeassa jalassa tätä ongelmaa ei ollut, mutta vasen jalka on oireillut ennenkin.

Onkin hyvä pitää mielessä että nauhojen tai tossun reunojen ei pidä painaa taikka hiertää jalkaa! Kärkitossujen kanssa on hyvä käyttää satiininauhoja joissa on kumppariosiot akillesjänteen suojaamiseksi. Sekä kovien että pehmeiden tossujen istuvuus tulee olla niin sopiva jotta liiallista nauhojen kiristystä voidaan välttää. Mutta mitä tehdä jos tossuissa on 'tehdasasetukset' eikä yhtään säätövaraa? Silloin on yksinkertaisesti parasta ratkoa uudet ja kierrättää vanhoista tossuista sopivat tilalle. Vaivalloista, mutta sen arvoista.

Vertailun vuoksi: vasemman jalan tossussa uusvanhat nauhat, oikeassa tehdaskumpparit. Vaihdoin tietenkin molempiin.

Plussat ja miinukset kolmen viikon käytön jälkeen:

+ tossu istuu jalkaan kuin hanska, mitään ylimääräistä pussitusta tai ryppyä ei näy
+ jalka näyttää todella kauniilta, nilkan kaari pääsee hyvin esiin
+ lattiatuntuma on erinomainen, päkiän alla ei ole mitään paksua tai kuhmuraista
+ sisävuori on pysynyt hyvin paikoillaan, toistaiseksi varpaitten alle ei ole rullailut mitään
+ valmiiksi ommellut nauhat säästävät aikaa
- valmiiksi ommeltuja nauhoja voi joutua säätämään uudelleen tai vaihtamaan toisiin
- sukkamainen lattiatuntuma ei pehmusta - olen käyttänyt tossuja joissa on kantapään alla pehmuste
- stretch-kangas venyy jalan muotoihin, mutta venyvä kangas myös 'palautuu'...
- jos esim toinen varvas on ekaa pidempi, napakka stretch-kangas voi vetää varpaan alleen.

Tuo stretch-kankaan "rebound" -ominaisuus onkin ainoa seikka joka on saanut minua harkitsemaan tossujen uudelleenhankintaa. Minulla on nimittäin todella pikkuiset pikkuvarpaat, joilla on taipumus jäädä alle... Venyvä kangas näyttää edesauttavan tätä, etenkin fondue-relevé tyyppisissä liikkeissä. Kangas tosin venyy hieman käytössä, myös sivuttain, joten en ole vielä ihan lopullista päätöstä tehnyt.

So Dançan tossut yhteistyössä Suomen Tanssitarvike. 

17.10.14

Tossutellen

Tarvitsin uudet pehmeät harjoitustossut balettitunneille. Vanhat Blochin tossuni olin paikannut kangasteipillä sisältä ja ulkoa, mutta siinä vaiheessa kun paikoissakin on reiät on korkea aika hankkia uudet! Olisin halunut samat samaa mallia (Bloch Pro Arch), ja etenkin samaa ihonväristä flesh-sävyä, mutta tossua ei ollut tuossa yhdistelmässä enää saatavilla. Tykkään rusehtavan sävyisestä kankaasta koska en pidä sukkiksia tossujen sisällä. Kun tossun väri natsaa jalan kanssa, nilkan linja on kauniimpi. Jep, olen aika nirso tossujen suhteen. Ja ihan pikkasen turhamainen.

Kävin sitten Piruetin liikkeessä kyselemässä Sanshoja (malli Pro1), mutta heillä oli ainoastaan vaaleanpunaisia. Olisin voinut tilata tossuni myös verkkokaupasta, mutta tällä kertaa en halunut maksaa ylimääräistä toimituskuluista. Netistä kannattaa tilata useampi tuote kerrallaan, ja halusin kuitenkin vain noi tossut. Sanshan Pro1 -mallissa on toisinaan myös laatuongelmia: huonossa lykyssä päkiän ja varpaitten välinen kangas on muhkurainen. Siksi tossua on parempi sovittaa myymälässä. Suomen Tanssitarvikkeesta olen ennenkin hankkinut tarvikkeita, ja heillä on ollut myös muita Helsingin liikkeitä parempi valikoima Blochin tossuissa. Joten sinne.

Tätä ennen Suomen Tanssitarvike oli kiinnittänyt huomiota mun facebook-päivitykseen (7.10.2014), jossa harmittelin reikäisiä tossujani ja tiukkaa budjettiani: "Dancing on a tight budget can really take the fun out of dance wear, you know? Seriously, if anyone would like me to try out & review anything (slippers, tights, leos), I would be more than happy to oblige!! :)" He ottivat yhteyttä ja kysyivät josko olisin kiinnostunut pienimuotoisesta yhteistyöstä. Sovimme tapaamisen ja yhdistin tossunhakureissuni samaan kertaan. En vielä tiennyt mitä tämä yhteistyö pitäisi sisällään, pitäisikö esimerkiksi testata joitain uutuuksia ja kirjoittaa näistä arviot vai mitä... Tapaaminen oli kuitenkin hyvin myönteinen ja antoisa, ja katsoin että yhteistyö sopii sekä mulle että blogin henkeen.


Sain siis valita vapaasti erän tuotteita testattavaksi, ja saisin kirjoittaa arvioni vapaasti ilman mitään ennakkoluentaa tai editointia heidän osaltaan. Jos en pitäisi jostain tuotteesta, saisin huoletta postata vaikka murska-arvion. Muuhun en edes suostuisi. En pidä tätä blogia pelkästään omaksi huviksi, vaan myös toisten baletin harrastajien iloksi ja hyödyksi. Tulossa on siis muutama tuotearvio balettivermeistä, ja onpa tulossa myös tarjous Balettikassin lukijoille!

So Dança SD16, koko 5 1/2 (tai 38,5 - 39). Leveys: C. 

Sovitin pehmeistä tossuista paria tuttua mallia, mutta päädyin lopulta ihan uuteen tossuun: So Dançan stretch-kankainen SD16. Tossuissa on valmiiksi ommeltut kuminauhat, elastinen reunus kiristysnauhan sijan ja venyvä kangas. Blochin vastaavat mallit ovat tuntuneet turhan napakoilta jaloissani, mutta tämä on super mukava. Reuna ei paina, ja tossu istuu todella hyvin ilmankin kiristysnauhan tarjoamaa säätövaraa. Sovitin kahta kokoa, ja ero ei ollut suuri, etenkin kun kangas venyy hieman. Nahkapala päkiän alla on riittävän leveä, eikä seistessä tunnu minkäänlaista muhkuraa jalan alla. Tuntuma lattiaan on todella hyvä. Kaiken lisäksi tossut ovat käyttövalmiit, mitään kuminauhoja ei tarvitse ommella!

Tosin juuri tuo helppous voi olla myös haittapuoli: jos kuminauhat ovat omaan jalkaan liian kireät, pelivaraa ei ole. Olen viikon aikana ehtinyt käyttää So Dançan tossuja viidellä tunnilla ja totesin että vasempaan jalkaan kuminauha on vähän liian napakka, ja liian ylhäällä. Mulla on ollut vasemmassa nilkassa jänneongelmia, ja jalka on siksi varmaan herkempi. Tossujen valmistaja voisikin jättää kuminauhoihin muutaman ylimääräisen sentin, niin kukin tanssija voi tarvittaessa säätää kireyden ja kiinnityskohdan itselleen sopivaksi. Voisin tietenkin purkaa sopivan pituiset nauhat vanhoista tossuista, ja kierrättää näihin uusiin. Ylimääräistä vaivaa, mutta pidemmän päälle järkevää. Siitä huolimatta tossu oli tosi hyvä löytö, ja taidan pysyä tässä mallissa toistaiseksi. Ai niin: tällä kertaa piti tyytyä perinteiseen vaaleanpunaiseen, mutta nuden väriset ovat jo tilauksessa!