19.8.15

Kotibalettia, biitsibalettia, balettibalettia

Neljän kuukauden odotus on lopultakin päättynyt: oma baletinopettajani Marie Greve on palannut tauolta ja meikä pääsee vihdoin taas tunnille! Kahteen kuukauteen en ole astunut jalallani tanssistudioon, ja kunto on sen mukainen. Siis rapainen. Hieman jännittää paluu tangon ääreen... Arvaan jo nyt miten siinä käy: eka tunti on vielä tunnustelua, ja toka tunti kokovartalojumia. Pitää vaan olla itselleen armollinen eikä puskea tai odottaa liikoja!

En kyllä viettänyt kesää täysin laiskamatona. Viime kuun aikana innostuin jopa harrastamaan kotibalettia! Raivasin olohuoneesta tilaa, matto rullalle, puolikas peili jakkaralle, kiikkerä tuoli tangon korvikkeeksi ja ruudulle Kathryn Morganin "Classical Barre Workout" youtubesta. Ensimmäisillä kerroilla opettajan intron kera, ihan kuten tavallisella tunnilla, ja sitten ilman. Kathryn tarjoaa omalla videokanavallaan todellakin kahta versiota, ja vieläpä ilmaiseksi! Tuo "classical barre" on hyvä perustanko, ei liian mutkikas tai vaikea. Frappé-sarja oli mielestäni hieman nopea suhteessa muihin harjoituksiin, mikä selittynee Morganin New York City Ballet -taustalla. NYCB:n koulutus (School of American Ballet) ja Balanchine -tekniikka/tyyli kun vaatii erittäin nopeata jalkatyöskentelyä. Mutta kun treenaa itselleen, voi aina soveltaa. Välillä yritin Kathrynin tempoon, välillä tein puolet hitaammin. Laatu on kuitenkin tärkeämpi kuin määrä! Etenkin kun treenaa ilman opettajan korjauksia.

Kotistudio, himabaletti, tuolitanko. Ei tarvitse edes vaihtaa vaatteita.

Kotitanko ei siis korvaa oikeata balettituntia, mutta oheisharjoitteluna se voi toimia vallan hyvin. Joskus ei edes ole muita vaihtoehtoja (lomat, rahapula). Ihan aloittelijalle sitä en kuitenkaan suosittelisi. Pitäisi olla jo sen verran hyvä perustekniikka että tuntee oikeat liikkeet ja linjaukset kropassaan ja tietää milloin on parempi tehdä yksinkertaisempaa. Virheellisessä treenissä on se ikävä puoli että voi tulla todella hyväksi - tekemään väärin! Kaiken kukkuraksi lihasmuistia on paljon työlämpää korjata oikeille raiteille kuin opetella tekemään oikein heti alusta lähtien. Parhaiten kotibaletti toimii kun on useamman vuoden säännöllistä ja viimeaikaista balettituntia takana, ja kun on saanut opettajalta myös henkilökohtaisia korjauksia. Mä taisin miettiä linjauksiani vielä enemmän kuin normaalisti tunneilla! Jos olisin aloittunut kotitreenin jo kesäkuussa ja harjoitellut vähintään kolmesti viikossa, voisinkin olla tänään paljon paremmassa iskussa. No, kahdeksisen hikistä tankoa heinä-elokuussa on sekin parempi kuin ei mitään. Vielä paremmin toimisi kunnollisella tangolla. Haaveissa onkin kiinteä balettitanko omassa kodissa!

Paluu balettiin tapahtuu siis tänä iltana. Tosin en ole vieläkään päättänyt menenkö aikaisemmalle perustason (60 min) vai sitä seuraavalle keskitason (J1-2) tunnille. Omalle jatkotason tunnille en vielä uskaltaudu. J3 loppuu vasta klo 21, ja olen huomenna menossa myös aamutunnille. En usko että kroppani kestää vielä moista tanssin iloittelua! Toivottavasti mahdun tänään jommallekummalle tunnille (pt tai J1-2), kun ovat lukkarissa merkattu täyteen. Porukkaa on kuitenkin aina vaihtelevasti, ja viime kädessä se on myös opettajasta kiinni antaako luvan tulla vai ei. Manskun isoon balettisaliin onneksi mahtuu! Eniten odotan kuitenkin Marien aamutunteja. Paitsi että päivä on ihana aloittaa baletilla, niin aamuissa on aina myös väljempää. Ehtii tehdä enemmän, ja opettajalla on myös aikaa antaa vielä enemmän yksilöllisiä korjauksia. Tykkään siitä että Marie antaa huomiota kaikille, ei tarvitse olla nuori/lahjakas ja tavoitteellisesti treenaava. Vaiks on mulla kyllä tavoitteita!

Footlightin iso sali Manskun puolella.

Aamutunneilla voi haastaa itsensä tai himmailla, kukin omien kykyjensä mukaan (kunhan ei keskellä ole muitten tiellä). Taso on lukkarissa J2, mutta itse määrittäisin sen avoimeksi. Vaikeusaste ja haastavuus liikkuu joustavasti siinä alkavan keskitason ja edistyneen liikemateriaalin välissä. Tangossa voi olla hyvinkin yksinkertaisia lämmittelysarjoja (korjausten kera), mutta lopun isoissa allegroissa myös ammattilainen pääsee revittelemään. Jokaiselle jotakin. Jos joku ei ole lukenut mun aikaisempia tuntipostauksia, ja miettii millainen ope Marie on, niin voisin kuvata yhdellä sanalla: ihana. Tarkemmin: lämminhenkinen, positiivinen, kannustava, erittäin paljon korjaava, vaativa, inspiroiva, ammattilainen, kokenut, laadusta tarkka, antelias, iloinen.

Marie-Pierre Greve. Ylhäältä vasemmalta oikealle: Anna Karenina (kor. Alexei Ratmansky, Serenade (kor. George Balanchine, Marie istuu kuvassa oikealla), In the Middle Somewhat Elevated (kor. William Forsythe), The Little Mermaid (kor. John Neumeier). Sekä Anna Karenina että Pieni Merenneito olivat kantaesityksiä joissa koreografi työsti pääroolin suoraan Marieta käyttäen/yhteistyössä hänen kanssaan.

Marie Greve opettaa englanniksi, käyttäen ranskankielistä balettitermistöä. Tyyli on ranskalaista, painottaa puhdasta ja ilmaisevaa jalkatyöskentelyä (nilkan kaunis presentaatio on keskeinen) pakottamatta aukikiertoa. Port de bras on hyvin tanssillista, jopa taiteellista. Liikkeet ovat pidennettyjä, venyviä. Tenduissa jalka viedään takana enemmän ristiin kuin Vaganova-tekniikassa, mutta sivulle vietäessä Marie on hyvin tarkka siitä että linjaus noudattaa omaa aukikiertoa. Mielummin kauniisti sivuviistoon ja kantapää edellä kuin 180:n asteen väkisinvääntöä. Viides asento saa olla kolmas, kunhan polvet ovat suorassa. Tendu viidenteen tuodaan aina suoralla jalalla, ei siten että asentoa korjataan koukistamalla polvea viidennessä. Sisälähentäjät saavat tehdä tosissaan töitä. Vaikutteita on myös Balanchine-tyylistä/tekniikasta, Bournonvillestä ja varmasti myös lukuisilta opettajilta joita hänellä on ollut uransa aikana. Marie on mun opettajista varmasti tarkin mutta samalla vähiten akateemisin. Itse asiassa hän on monesti sanonut meille ettei halua nähdä "balettikoulurobotteja". Se ei kuitenkaan tarkoita että saisimme tehdä omiamme. Jos hän on näyttänyt tendu-sarjan bras bas - käsillä (käsien eka asento, alhaalla), niin kaikki tekevät samoin. Oli sitten edistyneempi harrastaja taikka ammattilainen. Mutta hän sallii ja toivoo "sävyjä". Ja pitäisi pyrkiä tanssimaan "isosti". Aina en ole ihan varma miten sävyttäisin omaa tekemistäni, mutta kokeilla saa. Eikä kukaan ole vielä tehnyt liikaa. Eipäs kun... Kerran tulkitsin todellakin överiksi, mistä hän tuli heti korjaamaan (hiljaa, lähes kuiskaten). Korjaus naurattikin meitä molempia!

Nyt pitää enää pakata kassi ja suunnistaa biitsin kautta tunnille. Enpä olisi uskonut että ankean ja kylmän keskikesän jälkeen saisi vielä nauttia bikinisäistä. Ranta ja tanssistudio - siinä mun kaksi suosikkipaikkaa! Toivon kaikille ihanaa loppukesää ja tanssillisia elämyksiä!




P.S. Marie (Marie-Pierre) Greve opettaa Tanssikeskus Footlightilla. Tunteja on keskiviikkoisin (perustasosta edistyneisiin), ja tiistai/torstai aamuisin klo 10. Tunneille voi tulla kertalipulla tai ilmoittautumalla. Syyskuun alkuun on myös mahdollista kokeilla tuntia 7 euron kokeilulipulla. Kertalippuja voi ostaa toimistosta. Tilanne 26.8.2015: Torstain aamutunti on toteutunut, tiistai aamussa ei vielä riittävästi imoittautuneita (kerta- tai korvauslipulla käyviä ei lasketa mukaan).

Huom: tämä ei ole yhteistyöpostaus Footlightin kanssa. Vaikka promoan samalla oman suosikkiopeni tunteja, en saa kirjoituksesta minkäänlaisia henkilökohtaisia etuja taikka tuntialennuksia.

6.8.15

Balettitunnille pitsiä ja punaista

En ole muotibloggaaja, mutta baletin treenivaatteista on kiva tehdä silloin tällöin postauksia tänne. Aiemmin olen kuvannut asukokonaisuuksia sängylle aseteltuna, mutta nyt olen rohkaistunut kuvaamaan asut myös itseni päällä. Muutoin olen tosi kamerasäikky - en todellakaan ole se keskellä kuvaa isosti hymyilevä linssilude! Suurin osa kuvista on itse-ajastettuja, ja poseeraaminen kävi myös teknisestä ja ilmaisullisesta oppitunnista. On jännää miten liikkeen tuntuma voikin poiketa todellisuudesta! Tunneilla meillä on peili mistä voimme tarkistaa linjaukset, ja opettaja joka korjaa virheet, mutta paljon työtä saa tehdä jotta liike/plaseeraus/askelkuvio sekä tuntuu että näyttää hyvältä. Ja vaikka treeniasuilla hifistely ei ole se oleellisin asia baletissa, niin mukavasta ja tyylikkään näköisestä asusta on tuskin haittaa! :)



Musta puku on So Dançan, ja se on Suomen Tanssitarvikkeen sponsoroima. Kävin valitsemassa sen samana päivänä kun lähdin Kuopion Tanssii ja Soi - festarille.  Puvun leikkaus on kauniin naisellinen ja tyylikäs, ja sopii mielestäni erittäin hyvin aikuiselle harrastajalle. Joustava pitsi tekee siitä myös ylellisen tuntuisen. Puvun materiaali on napakka ja tukee hyvin. En vielä tiedä miten tuo pitsi kestää kulutusta ja pesuja, ja löystyykö se käytössä... Gaynor Mindenin vastaavassa puvussa pitsi on nimittäin tosi höttöistä, mitä olen nähnyt ystävien päällä. On muuten hyvä muistaa että näitä pukuja ei pidä pestä huuhteluaineen kera, venyvät kuidut kärsivät siitä. So Dançan puku on 90% polyamidia ja 10% elastaania. Puku maksaa Suomen Tanssitarvikkeessa 40,95 €. Olen nähnyt samaa pukua myös upean "midnight blue" -värisenä (Porsellin verkkokauppa), ja harkitsin jo sen ostamista, mutta pakko säästää rahaa myös tunneille! By the way, ulkomainen verkkokauppa ei suinkaan ole aina edullisempaa: So Dançan puku on about samanhintainen sekä Porsellin että Move:n sivuilla. Suomesta kun ostaa, säästää lisäksi postituskuluissa.


Nyt pitää vielä lisätä etten yleensä pukeudu ihan noin balettioppilasmaisesti tunneille. Ensinnäkin, tapaan pukea sukkikset puvun päälle, en alle. Sitten lisään lyhyet shortsit ja viimeistään keskilattialle mentäessä vielä hamosen. Ja sukkikset rullaan ylös koska paljain jaloin mulla on parempi ote tossuissa. Siis täysin lavastettu asu. Mutta se pieni kukkanen mikä näkyy nutturassa? Sen laitan välillä ihan oikeasti tunneille.

Tummanpunainen puku on Yumikon, ja ostettu käytettynä tutulta tanssijalta. Malli nimi on "Monique", kangas on nylonia, ja väri "India". Trimmit ovat viininpunaiset (väri näyttää samalta kuin hameen punainen). Koko on L, ja just sopiva - vaikka mahdun normaalisti M-kokoisiin pukuihin. Luulin ensin että yläosa ei antaisi mitään tukea, ja narukiinnitys olisi epämukava.... Mutta puku onkin yllättävän napakka rinnustasta. Puku on edestä kokonaan vuorattu, mistä joutuu muuten tilataessa maksaa erikseen. Hame on vanha Grishkon, ja siinä on kaksi kerrosta mesh-kangasta. Mustat leggarit ovat ihan tavalliset S-marketista ostetut. Rusehtavat tossut ovat Sanshan Pro1, ja nekin ostettu kaverilta.





30.7.15

Balettia aikuisena: Haastattelussa Aija

Kuva (c) Johannan Balettikassi

Hei! Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit?


Olen 36-vuotias kahden koululaisen äiti. Käyn balettitunneilla Tanssitehtaalla Tampereella.

Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?

Näin balettia televisiosta 4-vuotiaana ja ihastuin siihen heti ja toivoin kovasti että voisin itsekin oppia tanssimaan. Kun muutamaa vuotta myöhemmin pääsin itse balettitunneille, tunsin löytäneeni oman lajini. Baletissa viehättää fyysinen vaativuus ja liikkeiden matemaattisuus, ja se, että baletti on elävää historiaa! Baletti on minulle sopiva tapa liikkua ja ilmaista itseäni, ja lisäksi tärkeä osa sosiaalista elämääni.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin kahdeksanvuotiaana, ja lopetin yläasteen alkaessa niinkuin kaikki muutkin kaverit. Kaduin sitä kyllä heti! Tanssin muutaman vuoden muita lajeja mutta palasin balettitunneille ystävän innostamana lukiossa. Sen jälkeenkin on ollut muutamia pidempiä taukoja esimerkiksi lasten ollessa pieniä, mutta nyt olen treenannut säännöllisesti lähes kuusi vuotta. Onkin ollut palkitsevaa huomata että vuosien tauoista huolimatta rakkaan harrastuksen pariin on voinut palata - jo opitut asiat ovat olleet lihasmuistissa tallella.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Tällä hetkellä balettikoulu on kesätauolla, mutta syksyn koittaessa treenaan 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi käyn vaihtelevasti lenkillä ja kuntosalilla ja harrastan myös kiipeilyä. Pari vuotta sitten kävin myös jazz-tunneilla, mutta ajanpuutteen vuoksi niistä piti luopua.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Olen aloittanut kärkitossutreenin jo lapsena. Nyt aikuisena olen tanssinut kärkitossuilla viitisen vuotta, aluksi kerran viikossa lyhyen harjoituksen kerrallaan. Nykyään meillä on kerran viikossa erillinen kärkitossutekniikkatunti, ja lisäksi teen toisinaan tavallisen treenitunnin (tai osan siitä) kärkitossuilla.


Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Tossuni ovat Grishkon 2007-mallia, kokoa 6XX, minulla on ollut niitä jo tosi monta paria. Käytän niissä Gaynor Mindenin boxlineria, jonka avulla tossut istuvat tosi hyvin jalkaan. Grishkoissa on aika kova pohja, mutta olen huomannut parhaaksi olla taivuttelematta sitä kovin paljoa. Pehmitän niitä käsin vain hiukan kantapään alta ja painelen boksia litteämmäksi pikkuvarpaan kohdalta ja pyöreämmäksi isovarpaan kohdalta. Muutaman ensimmäisen käyttökerran aikana pohja pehmenee kyllä sopivaksi. Kokeilin keväällä myös Freedin tossuja, jotka vaikuttivat aluksi hyviltä, mutta osoittautuivat sittenkin profiililtaan hiukan liian väljiksi, ja joudun käyttämään niissä älyttömästi pehmusteita. Jos saisin tossut, jotka olisivat yhdistelmä Grishkojen ja Freedien parhaita puolia, ne olisivat varmaan minulle täydelliset!

Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?  

Olen rohkea kokeilemaan enkä pelkää epäonnistumista, ja olen innokas oppimaan uutta. Käytän tilaa hyvin, liikun isosti ja osaan esiintyä. Mielestäni port de bra ja épaulement ovat myös vahvuuteni.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Tasapainot ovat vaikeita, ja sen myötä myös piruetit. Developpét nousevat hirveällä vaivalla yhdeksäänkymmeneen asteeseen mutta eivät milliäkään yli - voima ei riitä. Keskivartalon kannatus on kirjaimellisesti heikko kohtani, johon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.
.
Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Esiinnyt myös tanssikoulusi näytöksissä. Mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Esiintyminen kuuluu mielestäni ehdottomasti tähän lajiin, ja koen sen olevan tärkeä osa tanssivuoden kiertoa. Esiintyminen motivoi treenaamaan ja kasvattaa yhteishenkeä. On ollut tosi kiva kun läheiset ihmiset ovat käyneet katsomassa esityksiä ja huomanneet edistymisen!

Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Olen yliopistossa tutkijana eli teen enimmäkseen ihan normaalia toimistotyöaikaa. Toisinaan on työmatkoja jolloin tunnit jäävät väliin, mutta pääasiassa säännöllinen treeni on ollut helppo järjestää. Enemmän aikatauluihin vaikuttaa perhe-elämä: arjen kiireet ja lasten harrastukset vievät ison osan päivästä. Omat tuntini ovat enimmäkseen aika myöhään illalla, joka on ollut minulle sopiva aika. Ja kun treeniaikataulu on kalenterissa ja koko perheen tiedossa, siihen tulee myös sitouduttua! Esiintymiset vievät vain yhden päivän lukukaudessa, joten se on ollut helppo järjestää.


Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?


Vuosi vuodelta huomaan että kehoni ikääntyy: nykyään esimerkiksi kehon lämpeneminen kestää paljon kauemmin kuin aikaisemmin. Isoja tapaturmia ei ole sattunut, mutta minulla on joitakin rasitusvammoja, jotka ovat saattaneet saada alkunsa jo nuorena virheellisen kuormituksen vuoksi ja palaavat aina uudelleen vaivaamaan. Tuntuu että nykyään ne uusiutuvat helpommin ja paranevat entistä hitaammin. Kehonhuoltoon pitäisi siksi satsata entistä enemmän. Venyttelen maltillisesti, rullailen putkirullan ja kumipallon kanssa ja teen kuminauhajumppaa. Kuntosalilla pyrin tekemään liikkeet erityisen tarkasti oikeita liikeratoja. Vammojen ennaltaehkäisy on myös tärkeää: en treenaa sairaana enkä rehki yli voimieni. Vaihdan kärkitossut uusiin aika usein jotta vasen nilkkani ei ärtyisi, ja vältän ääriasentoja venytyksissä, jotta oikea takareisi ei menisi jumiin - nämä ovat niitä vaivoja jotka palaavat aina uudestaan. Kesän treenitaukokaan ei ole pahitteeksi: välillä on hyvä harrastaa jotain ihan muuta ja myös levätä.  Pahiten kehoa kuormittaa kuitenkin istumatyö, jolle baletti on loistavaa vastapainoa!

Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi?

Kehon rajoitteet tosiaan alkavat jo tuntua, mutta minusta tuntuu että vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt mistä baletissa oikein on kyse! Nuorempana en ymmärtänyt baletin sisäistä logiikkaa, nykyään se tuntuu minusta todella kiehtovalta. Opin nykyään sarjat paljon paremmin kuin nuorempana, ja mielestäni myös liikelaatu on kehittynyt. Ehkä nuorempana olin enemmän sellainen on/off -tyyppi, nyt aikuisena löytyy nyanssejakin? Toisaalta tiedostan että fyysisen suorituskyvyn rajat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja se on saanut aikaan hirmuisen oppimisen nälän! Toivon että oppisin vielä jonkun klassisen variaation. Pas de deux’n treenaaminen olisi ihana mutta ehkä jo saavuttamaton unelma...

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Kaikkein eniten pidän pitkistä, liikkuvista grand allegroista! Tankoharjoitusten aloittaminen on aina tukalaa kun tuntuu että joka paikka naksuu ja kiristää. Sitten kun keho lämpiää kunnolla, alkaa helpottaa. Piruettisarjoista pidän myös kovasti.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Hanna Rosendahl sai minut ymmärtämään ajatuksen merkityksen liikkeen työstämisessä. Esimerkiksi käden ojennus on ihan erinäköinen, jos ajattelee että sormenpäistä suihkuaa kipinöitä tai vettä, kuin jos vain ojentaa käden. Samalla tavalla kaikessa liikkeessä täytyy pitää ajatus mukana, jotta liike pysyy elastisena ja rentona mutta aktiivisena. Nykyinen opettajani Virva Kabanov on minulle hyvin tärkeä. Hän on opettanut miten aikuisen naisen keho ja elämänkokemus voivat tanssissa tuottaa jotain hyvin kaunista ja merkityksellistä.


Lempibalettisi?

Rakastan geometrisia, kaleidoskooppimaisia suurelle ryhmälle tehtyjä koreografioita. Balanchine Jalokivineen on tietysti tässä mestari!


Suosikkitanssijasi?

Minulla ei ole yhtä idolia, mutta ihailen vahvoja tanssijoita joista syntyy sellainen peloton, riskinoton vaikutelma, yhdistettynä herkkyyteen ja haavoittuvuuteen! Ima Iduozee on tästä hyvä esimerkki vaikka hän ei olekaan balettitanssija, hänen uraansa olen seurannut mielenkiinnolla.

Mikä sinua inspiroi?

Innostuneet ihmiset! On aina ilo seurata ihmistä, joka selvästi rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten tanssia tai mitä tahansa muuta. Innostus tarttuu ja antaa energiaa ja rohkeutta myös omien unelmien tavoitteluun.


Jos olisit eläin, mikä olisit?

Kissa

Sitaatti / sanonta / motto?

Älä ongelmoi, tee! Eli “Shut up and dance”!

Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista?

Kannattaa kokeilla, olisiko baletti juuri sinulle sopiva harrastus! Jos mietityttää, sopivatko omat mitat ja muodot ballerinamuottiin, siitä ei kannata murehtia! Harrastajan ei tarvitse olla ammattitanssijan näköinen, vaan tanssimisesta voi nauttia jokainen. Baletin liikekieli on niin erilaista kuin monien muiden lajien, että aluksi harjoittelu voi tuntua turhauttavalta, mutta ei kannata luovuttaa, pikkuhiljaa askelet alkavat kyllä sujua. Oppiminen vaatii paljon työtä ja ponnistelua, ja on juuri siksi hyvin palkitsevaa: on ihanaa uppoutua tunnilla askeleiden ja sarjojen opetteluun ja unohtaa siksi aikaa kaikki muu. Jos siis etsit lajia, jossa ei tarvitse keskittyä ja voi päästää itsensä helpolla, baletti ei ole sinua varten. Jos taas haluat haastaa itsesi sekä kehon että mielen tasolla, tervetuloa tunneille!


Kuvaaja Anu Lahdenpohja.