14.4.15

Aamutunti, uusi opettaja

Kuten kirjoitin jo tuossa aiemmin, "oma" opettajani Marie-Pierre Greve jäi aikaiselle tauolle ja palaa opettamaan vasta elokuun puolella. Viime viikolla olivat viimeiset haikeanihanat tunnit, ja hyvästelimme pitkin aplodein, halaten, poskisuukotellen ja kiittäen... Samalla tavattoman helpottuneita siitä että tunnit jatkuvat taas kesän jälkeen. Aika rientää tanssiessa, ja sitä se tekee myös kesälomalla. Voipi olla että tässä ei edes ehdi ikävä tulla! Ei vaisinkaan, M-P:n tunnit ovat ihan omaa luokkaansa, eikä mulla ole samanlaista yhteistyötä ja historiikkia kenenkään toisen open kanssa. Mutta se ei tarkoita ettenkö voisi oppia ja nauttia tanssista muillakin tunneilla!

Tänään olin ensimmäistä kertaa Arja Tervon tunnilla. Aiemmin myös Oopperan balettioppilaitoksessa opettanut Arja tuli Footlightiin sijaistamaan Marie-Pierren aamuja toukokuun loppuun asti. Ekan tunnin perusteella ei voi tehdä vielä ehdottomia päätelmiä, se on sellaista molemminpuoleista tutustumista... Mutta sen voin kyllä sanoa että Arja on tosi mukava! Ja tarkka. Sanoisin että hänen opetuksensa perustuu vaganova-kouluun, omin lisäyksin. Hän näyttää ja selittää sarjat hyvin huolellisesti, ja rohkaisee myös kysymään jos on epäselvyyksiä. Tason puolesta tunti oli osin "helpompi" ja osin yksinkertaisesti vain erilainen. Uudelle opettajalle on melko haasteellista tulla sijaistamaan kesken kauden, etenkin jos vakiopettajan tasomääritelmä ei ole tuttu. Puhumattakaan oppilaista. Aamuisin taso on muutenkin ollut perinteisesti kirjava... Oppilaista puolet voi olla ammattilaisia, opettajia, tai edistyneitä tassijoita. Toinen puolikas voi koostua satunnaisista kävijöistä, vanhemmista J1-tason daameista, tai muuten vain vähemmän kokeneista. Kaikkien tasoa ei voida ottaa yhtälailla huomioon, mutta treenin pitäisi olla kuitenkin mielekästä kaikille. Esimerkiksi tänään Arja antoi muutamasta sarjasta vaikeamman ja helpomman vaihtoehdon, mikä oli kivaa. Marie-Pierre ei yleensä teetä erillisiä sarjoja, mutta muistuttaa oppilaitaan siitä että sarjoja saa kyllä helpottaa itselleen sopivaksi. Siis jos menee ihan oman osaamisen yli. Ei silloin jos on haasteen paikka ;).

Toinen koti... Kuva Tanssikeskus Footlightin isosta balettisalista.

Mitä tulee tyyliin: Ei olisi mieltä verrata Marie-Pierren ranskalaista, Balanchine-sävytteistä ja erittäin taiteellista port de bras:ta Arjan selkeästi akateemisempaan tyyliin... Molemmissa kun on puolensa. On hyvä pitää mieli avoimena ja suhtautua myönteisen uteliaasti kaikkeen mitä tulee tunneilla vastaan. Yleensä opettajat antavat samat korjaukset, mutta eri sanoin ja mielikuvin. Se voi antaa just sen potkun mitä on tarvinnut, tai selkeyttää asioita entisestään. Vaihtelu oikeasti virkistää. 

Mitä tulee vaikeuteen: Yksinkertainen ei välttämättä ole helppoa. Hitto, baletti ei ole koskaan helppoa! Ammattitanssija tai edistynyt oppilas voi yhtä hyvin mennä perustason tunnille ja hioa tenduita, developpeita, arabeskeja, fondueita ja mitävielä. Aina on jotain mitä voi työstää, korjata, parantaa, kehittää... Ja aina on jotain mistä voi nauttia ja iloita! Tänään en saanut monta henkilökohtaista korjausta tai palautetta, olisko ollut kaksi tai kolme huomiota. Vatsalihasten aktivointi oli yksi korjaus, ja kerran jotain nilkan asennosta relevéessä. En oikeastaan odottanut enempää, tuo määrä on mulle melko normaalia (muitten opettajien tunneilla). Ehkä palautetta tulee jatkossa enemmän, kun opettaja saa paremman käsityksen oppilaitten tekemisistä ja valmiuksista. Pidin kyllä korvat ja silmät auki myös silloin kun opettaja antoi yleisiä korjauksia. Se on niin paljon itsestä kiinni mitä tunneilta saa irti. Asenne ratkaisee.

Kivaa oli joka tapauksessa. Lopun pirtsa diagonaalissa riitti haastetta: Alkuasento kuten piqué piruetissa, mutta sitten tombé en dedans pirtsa neljänteen, siitä en dehors, ja taas en dedans neljännen kautta, ja taas en dehors piru, sitten kaksi soutenuta ja oisko ollut neljä laskua chaînéita. Ja sama uudestaan... Paitsi että siinä kohtaa mun pää pyöri kuin Linnanmäellä! :D

Tanssillisin terveisin,
- Johanna

23.3.15

Oma ope, uusi ope

Olin ajatellut viettää huhtikuista syntymäpäivääni baletin merkeissä, aamutunnilla, oman lempiopettajani ohjauksessa. Siihen päälle après-ballet skumppa ja kakkua, niin täydellinen päivä tiedossa. Aina vaan ei mene niin kuin toivoo ja sunnittelee. Opettajani Marie-Pierre Greve jääkin vapaalle jo 9. huhtikuuta, ja palaa opettamaan Footlightiin vasta kesälukukauden jälkeen. Olin tietoinen tuosta ylimääräisestä vapaasta, mutten sen tarkasta ajoituksesta. Se että synttäribaletti jää väliin ei ole niin iso juttu, mutta neljän kuukauden tauko tuntuu tosi pitkältä. Yritän pitää mielessä että se on vain kuusi viikkoa plus kesä, koska kesäisin M-P ei muutenkaan opeta.

Tauko on siis taukoa Marie-Pierren tunneista, ei kaikesta baletista. Minulla on nytkin lukkarissa muita tunteja ja opettajia, ja pidän vaihtelua pelkästään rikkautena. Siksi olikin erittäin mieluisa yllätys kun kuulin kuka tulee sijaistamaan keskiviikon tunteja: Minna Tervamäki! Olen nähnyt Minnan viimeksi lavalla hänen jäähyväisnäytöksessään, kun hän tanssi Bajadeerin pääroolia. Se oli huikea ilta... Muistan vieläkin ne raikuvat aplodit joille ei meinanut tulla loppua! Eikä Tervamäki ole senkään jälkeen lopettanut tanssimistaan tai luovaa työtään, projektit ovat vain muuttaneet muotoaan. Yhden kerran mulla on jo ollut tilaisuus treenata Minnan tunnilla, ja se oli kyllä positiivinen kokemus. Paljon korjauksia tai huomiota ei yksittäinen oppilas silloin ehtinyt saada, joten odotan mielenkiinnolla kevään kuutta opetuskertaa. Huippua saada näin upea sijainen!

Minna Tervamäki Nikiyan roolissa. Bajadeeri, Suomen Kansallisbaletti. Kuva: Sakari Viika.

Olin etukäteen vähän huolestunut omasta motivaatiostani Marie-Pierren jäädessä nin pitkälle tauolle, siitäkin huolimatta että on muitakin hyviä opettajia. Mutta M-P ei ole pelkästään "hyvä baletinope", vaan oma ope, koutsi, mentori ja onnellisen fiiliksen edistäjä. Olen ollut hänen opissaan yli neljä vuotta ja saanut tavattoman paljon... M-P tietää mun vahvuudet ja heikkoudet ja potentiaalin, ja luotan häneen täysin. Yhteistyö pelaa! Tunneilla hän on vaativa, tarkkaakin tarkempi, laatua ja ilmaisua painottava. Korjauksia ja säätöjä tulee koko ajan, unohtamatta kannustavia kehuja ja tsemppiä. Vaikka hän on vaativa, on hän myös lempeä opettaja. Ketään ei jätetä paitsioon, kaikki saavat huomiota. Hän on myös hauska, ja pistää itsensä täysillä likoon. Tunneista jää aina tosi hyvä fiilis! Jos minun pitäisi valita, valitsisin aina M-P:n tunnit. Senkin takia koska tätä auvoa ei jatku ikuisesti, parin kolmen vuoden päästä hän ei ole enää täällä opettamassa. On melkoinen etuoikeus aikuiselle harrastajalle saada tuon tason opetusta, enkä usko että samanlaista tulee enää tilalle. Haluan iloita tästä ajasta.

Marie-Pierre Greve. Lux. Kenneth Greven koreografia, Tanskan Kuninkaallinen Baletti.


Motivaatiosta vielä: Oma asenne ratkaisee. Mulla voi olla ihan hyvä tunti vaikken saisi opettajalta yhtään korjausta, saatikaan kehua. Tanssin palo pitää kuitenkin tulla itsestä, se ei saa olla riippuvainen opettajan huomiosta. Mutta pidemmän päälle tarvitsen henkilökohtaista palautetta, positiivisia korjauksia, myös välittämistä. Mulla on tapana puskea itseni ja olla ylikriittinen omasta tekemisestä, joten kaipaan opettajan tukea ja ohjausta. Ei välttämättä joka ikinen tunti, mutta silloin tällöin. Riittävän usein. Haluan kehittyä, be the best dancer I can be, ja se onnistuu parhaiten open kanssa joka uskoo siihen yhtä paljon kuin minä. Minna Tervamäen tunteja odotan joka tapauksessa innolla. Eiköhän siinä motivaatiokin pysy yllä! Mistä mulla tätä onnea opettajien kanssa riittääkin...

17.1.15

Pointe Pretty - Katkaisten kärjelle

Otin uudet kärkitossuni käyttöön viime vuoden lokakuun lopussa. Yleensä saan tossuparin kestämään vähintään kolmisen kuukautta (pointe tunti kerran viikossa), mutta nyt tuntuu että tahti on kiihtynyt. Tossut alkavat olla siinä pisteessä että ne ovat tosi mukavat jalassa, mutta huolellisesti rullattu fondue tuntuu aiempaa raskaammalta. Viime keskiviikkona en meinanut päästä kärjelle, ja piti ottaa myös toisella kädellä tukea tangosta. En kuitenkaan siirrä tossuja vielä demi-pointe käyttöön, vaan aion kovettaa pohjalliset pikaliimalla. Tein ekan liimauksen heti kun olin ajanut tossut sisään, olisko ollut neljän tunnin jälkeen. Toisella liimauksella pitäisi saada vielä useamman tunnin edestä lisäaikaa.

Vanhat ja uudet

Tämän tossuparin kanssa tein tähänastisista sisäänajoista sen kaikkein radikaaleimman: katkaisin noin kolmanneksen pohjallisesta ja revin sen kokonaan pois. Aiemmin olen jättänyt mokkanahkaisen sisäpohjallisen alla olevan 'shankin' katkaistuna paikalleen, mutta mitä lähemmin tossu myötäilee jalan kaarta, sitä parempi. Huom! Kun pohjallista lähtee katkaisemaan, pitää varoa että katkaisu ei ole liian alhaalla, jolloin nilkka ei saa riittävästi tukea. Parempi leikata ensin liian vähän kuin liikaa.


Nauhojen ompelu. Jee...

Näin valmistelin Blochin Balance European kärkitossuni:

- alkuun ompelin nauhat ja kuminauhat
- laitoin tossun jalkaan, nousin kärjelle ja tarkistin missä kohtaa kantapää kaartuu (noin 3/4)
- pehmensin tossuja ensin käsin ja puskemalla jalkaa kärjen yli
- revin sisäpohjalliset noin puoleenväliin
- tässä mallissa ei ole naulaa kantapään kohdalla - sen poistamiseen tarvitset pihdit
- edellisessä parissa pohjan keskellä oleva naula oli just katkaisun kohdalla, joten kiskoin sen irti
- vedin mattoveitsellä viillot merkattuun kohtaan kunnes sain pohjan katki
- vuolsin veitsellä reunat loivemmaksi (mukavamman tuntuista)
- vedin sisäpohjalliset takaisin päälle (tässä voi myös käyttää siihen sopivaa liimaa tai teippiä, jos sisäpohjallinen lähtee rullaamaan)
- pehmensin boksia astumalla kevyesti(!!) sen päälle

Alempi pohjallinen katkaistu ja poistettu. Sisäpohjallisen alla yksi kerros pahvia.

Näin tossuista tulee heti hyvännäköiset ja jalkaa ergonomisesti tukevat. Katkaisusta huolimatta tossusta ei tule heikompi, vaan se kestää käytössä jopa paremmin. Tosin... Jos menee tunnille ihan neitseellisellä tossulla, niin tietenkin se kestää silloin kauemmin - mutta aika moni treeni menee tossun sisäänajoon, eikä itse tekniikan hiomiseen. Kärkitossun pitää myötäillä jalkaa, ja sillä pitää voida tehdä käytännössä samat liikkeet kuin pehmeillä tossuilla. Tossu on jalan ja tanssijan tekniikan jatke, joten sen pitää palvella tanssijaa, ei toisin päin. Harmi vaan että perinteinen kärkitossu ei ole tehty kestämään, hiki ja lämpö pehmittävät materiaalin ja rakenteen hyvinkin nopeasti. Mun baletinopettaja Marie-Pierre kuoletti näytöskauden aikana jopa yhden parin päivässä!


In action: vielä pitäisi takajalkaa avata pikkasen enemmän...

Pikaliimalla voi tosiaan pidentää tossun elinkaarta. ZAP:in "ZAP Thin CA" on samaa liimaa mitä Kansallisbaletin tanssijat käyttävät, ja vinkki tuli itse asiassa sieltä. Pikaliimaa voi ostaa askartelutarvikekaupoista. Helsingissä sitä löytyy ainakin Kampissa sijaitsevastai Hobby Point -liikkeestä (maksaa noin 8 euroa). Liima on nestemäistä, läpinäkyvää ja tosi juoksevaa - ja sen kanssa pitää olla todella varovainen! Suosittelenkin käyttämään suojakäsineitä.

Tässä liimataan edellisiä tossuja. Liimauksen jälkeen ero oli tuntuva!

Omat tossuni liimasin siltä alueelta mikä kärjellä ollessa pysyy suorana. Demi-pointe alueen pitää tietenkin olla sopivan pehmeä, ja tossun taipua myös kaaren alta. Valutin zappia hiljakseen tossun sisäpuolelta pohjallisten sivuista, niin että tossu oli suorakulmassa pulloon nähden. Varo sotkemasta satiinia, liima kovettaa sitä ihan koppuraksi! Myös ulkopohjallista voi kovettaa liimalla. Silloin kannattaa aluksi valuttaa liimaa sormen leveyden verran siitä kohtaa missä kaipaa eniten tukea. Toiset käyttävät liimaa myös tossun kärkeen (sisäkautta), mutta Balance European -mallissa on valmis pehmuste varpaitten alla, ja se pitäis repiä ensin pois. P.S. Anna liimatun tossun kuivua yön yli.


Poseerausta, ei mikään akateeminen asento (takajalka irti, nousemassa mahdollisesti arabeskiin).

Olen tykännyt näistä tossuistani tosi paljon. Niissä on nimensä mukaisesti hyvä tasapainoilla ja ne näyttävät myös opettajani mielestä hyvältä. Häneltä olenkin saanut nuo kaikki sisäänajo- ja liimausopastukset. Tällä hetkellä en muuten treenaa varsinaisilla pointe-tunneilla, vaan käytän kärkitossuja ihan tavallisella tunnilla. Toistaiseksi olen soveltanut liikkeitä tangolla (open luvalla ja avustuksella), mutten ole tehnyt vielä oman tasoni keskilattiaa. Se on kuitenkin tähtäimessä!



Blochin Balance European tossut yhteistyössä Suomen Tanssitarvike.