19.5.15

Viimeinen viikko tanssia

"Baletti All Stars -esityksessä Helsingin jäähallin (23.5.) ja Ouluhallin (29.5.) jättinäyttämöillä nähdään koko Kansallisbaletti esittämässä upean valikoiman parhaita paloja rakastetuimmista balettiklassikoista Pähkinänsärkijästä Don Quijoteen ja kiinnostavimmista nykybaletin teoksista, kuten huippusuositusta Minus 7:sta. Tätä ei kannata jättää väliin: koko ilta balettia kympillä!"- Ooppera.

Kuvassa Eun-Ji Ha ja Frans Valkama, Don Quijote (kor. Patrice Bart). Kuva Sakari Viika 2015 / SKB.

Huipputason balettia kympillä - ja lippuja on vielä jäljellä myös Helsingin esitykseen nyt lauantaina (23.5. klo 18.00)! En tiedä vielä tarkempaa ohjelmistoa, mutta olen menossa paikan päälle hyvissä ajoin, pääsen nimittäin seuraamaan backstage valmisteluita ja fiilareita ennen esitystä! Huisin jännittävää! All Stars -iltaan huipentuu myös mun oma balettikauteni. Meinasin jo kirjoittaa että "päättyy," mutta treeneille tulee ehkä vielä kahden viikon jatkoaika kesätiivarin muodossa. Muuten viimeinen tunti Footlightilla on tämän viikon torstain aamutunti (mikäli tokenen flunssasta siihen mennessä).

Tämä viikko piti tosiaan olla täyttä tanssia, mutta kevätflunssa pääsi yllättämään. Onneksi meillä oli TeaKin workshopin esitys jo viime viikolla. Se meni muuten tosi hyvin! Oli hyvin erilaista esiintyä studiossa, niin lähellä yleisöä... Tunnelma oli intiimi ja intensiivinen, mutta vaikka adrenaliini oli koholla, niin mua ei jännittänyt. Aiemmissa tanssikoulun kevätnäytöksissä olin aina ihan hermona, en juurikaan nauttinut lavalla olemisesta. Parasta näytöksissä oli oikeastaan niihin valmistautuminen, harjoitteluprosessi ja yhdessä tanssiminen. Ehkä koska asetan itselleni aika korkeat vaatimukset... On yksi asia treenata balettia tunnilla, mutta ihan toinen asia esiintyä yleisön edessä! Baletti on niin armotonta, tekniset puutteet ja virheet näkyvät heti. Tunneilla sillä ei ole väliä, niin kauan kun tekee töitä ja yrittää parhaansa. Virheitä tulee kun opettelee uutta, se kuuluu lajiin. Baletin liikekieltä ei rakenneta päivässä eikä kahdessa vuodessakaan. Sitä paitsi aikuinen harrastaja tanssii itselleen, puhtaasta tanssin ilosta. Mutta lavalla... Sekin vähä mitä teknisesti osaan kärsii siitä kun jännitän liikaa epäonnistumisia. Siksi on ollut ihanan vapauttava kokemus työstää workshopin yhteydessä omaa liikekieltä ja koreografiaa! Luulen että lisään nykytanssin lukkariin myös syksyn tullen.

Peilin kautta räpsitty kuva. Tykkään tuosta nilkasta, mutta ärysttää että tossujen kantapää pussittaa aina...

Tänään olisin mennyt aamutunnille, ja harmittaa kun torstaina on jo viimeinen. Olen tykännyt tosi paljon Arjan tavasta opettaa. Hän on symppis, mukava ja rento - mutta opettajana tarkka. Hän antaa tasaisesti korjauksia, ja kun kerroin että mua saisi korjata enemmänkin, toiveeni toteutui! Olen sen sortin oppija että kaipaan runsaasti palautetta, korjauksia ja myös kannustusta. Tykkään tehdä töitä, ja mua saa myös puskea. Aikuiselle harrastajalle se ei ole aina itsestään selvää, että heitä korjataan ja pusketaan yhtä paljon kuin nuorempia - vaikka molempien kohdalla olisi kyse "pelkästä" harrastuksesta, eikä pyrkimyksistä ammattiopintoihin. Ehkä jotkut opettajat empivät vanhempien harrastajien kohdalla, kun eivät ole varmoja motivaatiosta ja fyysisestä jaksamisesta? Voin kuitenkin pitkän kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että laadukas ja intensiivinen lähiopetus tuottaa hyviä tuloksia myös vanhempien aikuisten kanssa! Oppiminen kun ei lopu koskaan.

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa Karl (Kalle) Hedmanin tunnilla. Taukoa on ollut osin workshopin takia, en ole ehtinyt enkä jaksanut ottaa ylimääräisiä tunteja. Kallen tyyli on old school vaganovaa, ja fyysisesti melko rankkaa pitkine toistoineen... Mutta hän on edelleen intohimoisesti mukana, palautetta tulee suoraan ja kursailematta. Vaikka itse kallistun ranskalaiseen koulukuntaan, ja tykkään tanssia vähemmän akateemisesti, on silti hyvä hakea vahvuuksia myös muista tyyleistä ja tavoista. Viimeksi Kalle puski mua tekemään puhtaan tupla fouettéen (en dedans) tangossa, spottauksen kera. Sain tehdä uusiksi aika monta kertaa! Kun tein vaaditun siistin ykkösen, Kalle totesi että olisin voinut tehdä samantien tuplan, ja sitten ei auttanut kuin yrittää uudestaan, ja uudestaan. Lopulta onnistuin! Sama juttu keskellä isojen hyppyjen kanssa. Olin alkavan flunssan takia aika puhki, mutta tsemppasin korjausten kanssa. Siitä entrelacé-sarjasta olen nähnyt untakin.

Tällä viikolla siis enää kaksi tanssituntia. Perjantaina yritän päästä katsomaan Ooopperan balettikoulun kevätnäytöstä, ja sitten lauantaina All Stars jäähallilla. Sunnuntaina vielä oma treeni - ja se on siinä. Jos kesätiivari ei toteudu, seuraava balettitunti on vasta elokuussa, toivon mukaan tiistai aamu Marie-Pierren kanssa. Postaukset eivät kuitenkaan lopu tähän, ensi viikolla hyppään Balettijunan kyytiin! Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa :).


Tanssillisin terveisin,
Johanna

15.5.15

Dance On - Dance Off: Baletin Workshop

Tanssija pääsee harvemmin toteuttamaan omia visioitaan - sitä työstää ja tanssii kuten käsketään. Tämä on tuttua myös harrastajalle: opettaja antaa harjoitteet ja päättää sarjoista. Omalle luovuudelle jää harvemmin sijaa, ellei tunti sisällä jonkilaista improvisaatiota tai mahdollisuuttaa vaikuttaa liikemateriaaliin. Oman liikekielen löytäminen ja työstäminen voi olla kuitenkin huikean luova ja avartava kokemus! Sain itse kokea tämän maanantaina päättyneessä TeaKin workshopissa. Puolen vuoden intensiivisen treenin jälkeen esitimme puoli tuntia kestävän teoksemme kutsuvierasyleisön edessä. Se oli tosi jännittävää! Koregrafia oli kasattu leikkaa ja liimaa -tyyliin meidän omista sooloista, duetoista, trioista ja kvarteteista - ja kokonaisuudesta tuli ihmeen toimiva! Yleisö tykkäsi, kehui biisiä peräti "orgaaniseksi, hengittäväksi ja sensuellin juurevaksi". Itselleni workshopista ja koreon työstämisestä jäi mahtava fiilis, löysin uusia ulottuvuuksia ja myös itsevarmuutta: että minäkin osaan luoda kiinnostavaa liikekieltä!

Oman workshopin jälkeen olikin erityisen kiinnostavaa nähdä Kansallisbaletin tanssijoiden Dance ON workshop. Kun miettii millainen määrä luovuutta, lahjakkuutta, ammattitaitoa ja resursseja tuossa talossa on... On todella hienoa että talon tanssijoille annetaan mahdollisuus tuottaa ja esittää omia biisejään, saavat kerrankin päästää oman luovuutensa ja persoonansa irti! Ammattitanssija on kuitenkin niin paljon enemmän kuin käskyjä ja ohjeita noudattava tanssityölainen: hän on taiteilija. Illan workshopissa nähtiin sitten seitsemän hyvin erilaista teosta.

Kuvassa Emmi Pennanen, Salla Eerola, Mira Ollila. "Squares and Circles", koreografia Emmi Pennanen.
Kuvaaja Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

Ensimmäinen koreografia oli Emmi Pennasen "Squares and Circles". Tunnelma seesteisen pelkistetty, lavalla neljä naista, yksin ja yhdessä. Pidin siitä että Pennanen uskalsi riisua kaiken turhan, eikä turvautunut yleisöä kosiskeleviin temppuihin. Harvemmalla ensikertalaisella on tähtitanssija (Salla Eerola!) käytettävinään, ja nähtiinpä lavalla myös Mira Ollila, joka on tanssinut mm. Kevätuhrin pääroolin. Nautin teoksen herkän intensiivisestä tunnelmasta, tanssijoitten läsnäolosta ja keskinäisestä kommunikaatiosta. Kaunista ja koskettavaa nykytanssia.

Kuvassa Juntaro Coste, Anni Jokimies. "Concerto", koreografia Thibault Monnier. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.


Illan toisessa teoksessa nuori ranskalainen Thibault Monnier tarjosi yleisölle klassisen baletin huikeata tekniikkaa ja kauniita linjoja. "Concerto" on sekoitus lyyristä, neoklassista ja nykybalettia, ja olipa sekaan vielä heitetty oudon irrallinen ripaus modernia tanssia. En ymmärtänyt mitä Monnier ajoi takaa joukkoon eksyneellä modernin tanssijalla ja tämän kohtaamisella ballerina kanssa. Oudon vanhanaikaista ja sievistelevää. Vaikka nuorten tanssijoiden atleettista tekniikkaa katsoo aina mielellään, koreografia ei minuun oikein kolahtanut. Hetkittäin oli jotain jännittävää port de bras:ta kun Monnier heittäytyi nykybaletin pariin, sitä oisin nähnyt mielelläni enemmän. Parasta teoksessa oli se että koreografi antoi nuorten kollegojensa loistaa. Etenkin pääroolin tanssinut upealinjainen Jevgenija Plesková vakuutti teknisellä osaamisellaan. Hän saikin nostella pitkiä jalkojaan korviinsa asti useammin kuin kerran. Ilmaisullisesti Plesková ei ole ihan vielä solistisella tasolla, mutta nuorella tanssijalla on aikaa kypsyä ja kehittyä. Kokeneemman koreografin/mentorin ohjaus ja editointi olisi varmasti tehnyt hyvää myös Monnierille.


Kuvassa Lucie Rákosníková, Johan Pakkanen, Linda Haakana. "Play to Play", koreografia Anna Sariola.
Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Kolmas teos sen sijan räjäytti pankin. Harvoin sitä saa baletissa nauraa niin hersyvästi! Anna Sariolan "Play to Play" on hulvaton teos, kekseliästä tanssiteatteria jollaista toivoisi näkevän enemmänkin. Ei baletin tarvitse olla aina niin vakavaa! Biisissä esiintyneet Linda Haakana, Johan Pakkanen ja Lucie Rákosníková olivat täysillä mukana, ja näki että heillä oli yhtä hauskaa kuin yleisöllä. En tohdi paljastaa tässä mitään yksityiskohtia, muuten yllätykset menevät pieleen.


Kuvassa Camilla Rajalin, Charlotte Schauman-Mäki, Titta Karhunen. "Cocina Latina", koreografia Anandah Kononen. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Illan neljäs teos, Anandah Konosen "Cocina Latina", alkoi vallan lupaavasti. Jättikokoinen kokinhattu edessä lavalla, ja takaseinälle heijastettu animoitu vihanneksia pilkkova veitsi... Hattu lähtee liikkeelle, odotan jotain herkullisen absurdia, mutta sen sijan lavalle tanssii orientaaliseen glitteriin pukeutunut ballerina (Sherezade tuli mieleen). Hänen seuraansa liittyy seitsemän muuta tanssijaa, pukeutuneina vihreään ja punaiseen, ilmeisesti kuvastaen tacon vihannestäytteitä? Kononen tarjoaa yleisölle salsaa kärkitossuilla höystettynä, mutta koreografia jää viihteelliseksi välinumeroksi.


Kuvassa Linda Haakana, Nikolas Koskivirta, Emmi Pennanen, Emrecan Tanis, Iga Krata, Florian Modan, Sara Saviola.
"Moon on the Man", koreografia Emrecan Tanis. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.

Väliajan jälkeen illan yksi vaikuttavimmista teoksista: Emrecan Taniksen "Moon on the Man". Olen ennenkin nähnyt Taniksen biisejä, ja hän tuottaa omaleimaista ja jännittävää liikekieltä. Moon on the Man:issä on jotain painajasmaista, yksilö kadoksissa ja vainottuna vieraan ihmisjoukon keskellä. Tanis tanssii pääroolin itse, mutta teos ei ole hänen soolonsa. Vuorovaikutus toisten tanssijoitten kanssa on vahva, ja etenkin ryhmäkohtaukset ovat todella intensiivisiä. Kun ryhmä liikkuu yhtenä aaltona, ja yhtäkkiä yksi erkanee joukosta, ja sitten taas... sitä on vaikea kuvailla sanoin, mutta vaaran tunne on uhkaavasti läsnä. Äänimaailma tukee lopun ajan tuntua. Tykkäsin myös Johanna Nuutisen ja Taniksen duetosta, Nuutinen etenkin on mieletön tulkitsija.


Kuvassa Frans Valkama, Milla Eloranta. "Leijona", koreografia Jouka Valkama. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.


Kuudennessa biisissä Jouka Valkama yhdisti tuttuun tapaansa videokuvaa ja tanssia. Lavalle oli laskettu peltinen paloverho(?), yhdessä nurkassa seisoi pöytä, tuoli ja kirjoituskone, ja kaksi tanssijaa istui seinään nojaten, odottaen. Kolmas tanssija ilmestyy lavalle, hiipien kuin petoeläin - ehkä siitä teoksen nimi, "Leijona" - ja istuva pari aloittaa oman duettonsa. Seinälle heijastuu vielä neljäs tanssija, jonka liikkeet on ajoitettu tanssimaan vuoropuhelua livetanssijoitten kanssa. Mielenkiintoisia kuvaelmia, enkä edes yrittänyt hakea merkitystä. Tanssia ei tarvitse ymmärtää, sitä voi antautua tunnelmien ja liikkeiden vietäväksi. Ja Frans Valkama veti siihen malliin että oksat pois. Videoheijastuksessa esiintynyt tanssija oli muuten oudon tuttu, ettei vain olisi ollut hammaslääketieteen puolelle siirtynyt entinen tähtitanssija Jaakko Eerola?? Voin kyllä olla väärässäkin.


Kuvassa Sara Saviola, Johan Pakkanen. "It's a Boy", koreografia Alpo Siikala. Kuvaaja Sakari Viika / SKB.


Illan viimeisessä koreossa Dance On päättyy dance offiin: tanssijat pääsivät revittelemään ihan toden teolla. Alpo Siikalan "It's a Boy" on sporttibalettia, breikkiä, atleettista kilvoittelua, hauskanpitoa - ja tanssia. Yhdeksän tanssijaa, kaksi naista ja seitsemän miestä, pukeutuneina urheiluvermeisiin ja sniikkerseihin, täysin avatulla lavalla. Alkuun Sara Saviolan ja Johan Pakkasen kohtaaminen ja duetto, teoksen tanssitaiteellinen osio. Sitten vauhtia ja kilpailua kuin urheilukentällä. Potkitaan ja heitetään palloa, haastetaan kavereita temppuihin, voltteja ja huimia hyppyjä. Siinä vaiheessa kun Michal Krcmár astuu piruettilaudalle, meno yltyy ihan kreisiksi. Michal näyttää käsillä: Viisi piruettia? Okei, no big deal. Kymmenen? Onnistuu. Kaksikymmentä? OMG. Voitte arvata että yleisö kannusti tanssijoita täysillä, hurraten ja aplodeeraten. Tuukka Piitulainen, Alfio Drago, Asla Jääskeläinen pistivät muitten joukossa parastaan. "It's a Boy" on kuin tilausteos Kansallisbaletin MUUV-hankkeelle, ja sen soisi tavoittavan mahdollisimman monen nuoren pojan, ja miksei myös balettiin ennakkoluuloisesti suhtautuvan vanhemman. Vaikka Siikalan koreografia ei edusta klassista balettia, se kuitenkin näyttää miten atleettisia ja uskomattoman taitavia miestanssijat ovat. Ja kuinka hauskaa tanssi voi olla!

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja monipuolinen workshop Kansallisbaletin tanssijoilta. Valmiita teoksia, ja lupaavia ideoita. Lahjakkuutta ja luovuutta. Vaikutteita ja viitteitä näkyi toki siellä sun täällä, ovathan tanssijat jatkuvassa tanssitaiteen tykityksessä - mutta workshop on kuitenkin sen verran omaperäinen kokonaisuus että toivon sen pysyvän jatkossakin Kansallisbaletin ohjelmistossa. Suosittelen!

Viimeiset esitykset tulevana lauantaina, 16.5.2015.

24.4.15

Asuja ja unelmia

Tänään päästiin TeaKin puvustoon valitsemaan esiintymisasut tulevaan demoon. En yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta en todellakaan odottanut moista runsauden aarreaittaa! Olisin voinut jäädä ihastelemaan ja sovittamaan asuja koko päiväksi, mutta harmillisesti meillä oli vain 45 minuuttia aikaa. Siinä ajassa piti löytää jotain valkoista, vaaleaa, hiekanväristä, harmaata, liehuvaa - muuten aika vapaat kädet. Niin ja asussa pitää tietenkin voida tanssia. Ihastuin yhteen romanttisen pitkään ja harmaasävyiseen tyllihameeseen, mutta se olisi ollut liian balettia. Päädyin lopulta valkoiseen, kreikkalaistyyliseen mekkoon. Materiaali on sellaista läpikuultavaa ja pliseerattua harsopuuvillaa. Alle tulee vielä valkoinen puku ja sukkikset. Sen verran kiire oli etten ehtinyt räpsiä kuvaa, mutta pitää joka tapauksessa ensin testata miten asuu toimii koreossa. Huomenna aamulla meillä on jo seuraavat harkat ja biisin läpimeno, niin sitten tiedän paremmin.




Kahden viikon päästä meillä on siis esitys. Emme esiinny missään lavalla, vaan yhdessä TeaKin studiossa. Kyseessä on kuitenkin ihan oikea biisi, ei pelkkä tuntidemonstraatio. Ja on muuten pisin esitys missä olen ikinä tanssinut, melkein puolisen tuntia! Koreografia perustuu yksin ja yhdessä improvisoituun liikemateriaaliin, mutta yhdessä osiossa on mukana myös viitteitä Pähkiksen lumivalssista. Sitä harjoittelimme syksyllä ihan alkuperäisen koreon mukaan, mutta ei sitä ollut koskaan tarkoitus laittaa sellaisenaan esitykseen. Demo (muuta nimeä ei ole) on siis ihan nykytanssia. Se on ollut tanssimista mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta kokemus on ollut hyvä. Löysin itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia ja luovutta! Ja onneksi ei tarvitse yrittää perinteistä balettia, tekninen osaamiseni ei kuitenkaa yllä sille tasolle. Rakastan baletin treenaamista yli kaiken, mutta sen esittämistä en. Omat heikkoudet korostuvat lavalla, kaikki virheet näkyvät... Nykytanssissa on enemmän vapautta. Ei tarvitse olla koko ajan pyrkimystä täydellisyyteen, liike saa olla rosoistakin.

Nykytanssi yhdistettynä klassiseen balettiin on itselleni ehkä se mieluisin tanssigenre. Nautin siitä kun koreografia leikittelee ja rikkoo kaavoja, kuitenkin samalla kunnioittaen baletin perinteitä ja kauniita linjoja. Jorma Elon Kesäyön unelma edustaa juuri tälläista balettia. Eilen kävin katsomassa kenraaliharjoituksen, ja tänään on vuorossa ensi-ilta. Kirjoitan molemmista esityksistä pian lisää, mutta sen voin kertoa että Kesäyön unelma on kevään huippuhetki. Ja sen että Puck on vallan ihana... Suosittelen!

Tanssillisin terveisin,
Johanna