30.7.15

Balettia aikuisena: Haastattelussa Aija

Kuva (c) Johannan Balettikassi

Hei! Kuka olet ja missä päin Suomea tanssit?


Olen 36-vuotias kahden koululaisen äiti. Käyn balettitunneilla Tanssitehtaalla Tampereella.

Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?

Näin balettia televisiosta 4-vuotiaana ja ihastuin siihen heti ja toivoin kovasti että voisin itsekin oppia tanssimaan. Kun muutamaa vuotta myöhemmin pääsin itse balettitunneille, tunsin löytäneeni oman lajini. Baletissa viehättää fyysinen vaativuus ja liikkeiden matemaattisuus, ja se, että baletti on elävää historiaa! Baletti on minulle sopiva tapa liikkua ja ilmaista itseäni, ja lisäksi tärkeä osa sosiaalista elämääni.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin kahdeksanvuotiaana, ja lopetin yläasteen alkaessa niinkuin kaikki muutkin kaverit. Kaduin sitä kyllä heti! Tanssin muutaman vuoden muita lajeja mutta palasin balettitunneille ystävän innostamana lukiossa. Sen jälkeenkin on ollut muutamia pidempiä taukoja esimerkiksi lasten ollessa pieniä, mutta nyt olen treenannut säännöllisesti lähes kuusi vuotta. Onkin ollut palkitsevaa huomata että vuosien tauoista huolimatta rakkaan harrastuksen pariin on voinut palata - jo opitut asiat ovat olleet lihasmuistissa tallella.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Tällä hetkellä balettikoulu on kesätauolla, mutta syksyn koittaessa treenaan 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi käyn vaihtelevasti lenkillä ja kuntosalilla ja harrastan myös kiipeilyä. Pari vuotta sitten kävin myös jazz-tunneilla, mutta ajanpuutteen vuoksi niistä piti luopua.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Olen aloittanut kärkitossutreenin jo lapsena. Nyt aikuisena olen tanssinut kärkitossuilla viitisen vuotta, aluksi kerran viikossa lyhyen harjoituksen kerrallaan. Nykyään meillä on kerran viikossa erillinen kärkitossutekniikkatunti, ja lisäksi teen toisinaan tavallisen treenitunnin (tai osan siitä) kärkitossuilla.


Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Tossuni ovat Grishkon 2007-mallia, kokoa 6XX, minulla on ollut niitä jo tosi monta paria. Käytän niissä Gaynor Mindenin boxlineria, jonka avulla tossut istuvat tosi hyvin jalkaan. Grishkoissa on aika kova pohja, mutta olen huomannut parhaaksi olla taivuttelematta sitä kovin paljoa. Pehmitän niitä käsin vain hiukan kantapään alta ja painelen boksia litteämmäksi pikkuvarpaan kohdalta ja pyöreämmäksi isovarpaan kohdalta. Muutaman ensimmäisen käyttökerran aikana pohja pehmenee kyllä sopivaksi. Kokeilin keväällä myös Freedin tossuja, jotka vaikuttivat aluksi hyviltä, mutta osoittautuivat sittenkin profiililtaan hiukan liian väljiksi, ja joudun käyttämään niissä älyttömästi pehmusteita. Jos saisin tossut, jotka olisivat yhdistelmä Grishkojen ja Freedien parhaita puolia, ne olisivat varmaan minulle täydelliset!

Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?  

Olen rohkea kokeilemaan enkä pelkää epäonnistumista, ja olen innokas oppimaan uutta. Käytän tilaa hyvin, liikun isosti ja osaan esiintyä. Mielestäni port de bra ja épaulement ovat myös vahvuuteni.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Tasapainot ovat vaikeita, ja sen myötä myös piruetit. Developpét nousevat hirveällä vaivalla yhdeksäänkymmeneen asteeseen mutta eivät milliäkään yli - voima ei riitä. Keskivartalon kannatus on kirjaimellisesti heikko kohtani, johon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.
.
Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

Esiinnyt myös tanssikoulusi näytöksissä. Mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Esiintyminen kuuluu mielestäni ehdottomasti tähän lajiin, ja koen sen olevan tärkeä osa tanssivuoden kiertoa. Esiintyminen motivoi treenaamaan ja kasvattaa yhteishenkeä. On ollut tosi kiva kun läheiset ihmiset ovat käyneet katsomassa esityksiä ja huomanneet edistymisen!

Mitä teet työksesi ja kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Olen yliopistossa tutkijana eli teen enimmäkseen ihan normaalia toimistotyöaikaa. Toisinaan on työmatkoja jolloin tunnit jäävät väliin, mutta pääasiassa säännöllinen treeni on ollut helppo järjestää. Enemmän aikatauluihin vaikuttaa perhe-elämä: arjen kiireet ja lasten harrastukset vievät ison osan päivästä. Omat tuntini ovat enimmäkseen aika myöhään illalla, joka on ollut minulle sopiva aika. Ja kun treeniaikataulu on kalenterissa ja koko perheen tiedossa, siihen tulee myös sitouduttua! Esiintymiset vievät vain yhden päivän lukukaudessa, joten se on ollut helppo järjestää.


Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?


Vuosi vuodelta huomaan että kehoni ikääntyy: nykyään esimerkiksi kehon lämpeneminen kestää paljon kauemmin kuin aikaisemmin. Isoja tapaturmia ei ole sattunut, mutta minulla on joitakin rasitusvammoja, jotka ovat saattaneet saada alkunsa jo nuorena virheellisen kuormituksen vuoksi ja palaavat aina uudelleen vaivaamaan. Tuntuu että nykyään ne uusiutuvat helpommin ja paranevat entistä hitaammin. Kehonhuoltoon pitäisi siksi satsata entistä enemmän. Venyttelen maltillisesti, rullailen putkirullan ja kumipallon kanssa ja teen kuminauhajumppaa. Kuntosalilla pyrin tekemään liikkeet erityisen tarkasti oikeita liikeratoja. Vammojen ennaltaehkäisy on myös tärkeää: en treenaa sairaana enkä rehki yli voimieni. Vaihdan kärkitossut uusiin aika usein jotta vasen nilkkani ei ärtyisi, ja vältän ääriasentoja venytyksissä, jotta oikea takareisi ei menisi jumiin - nämä ovat niitä vaivoja jotka palaavat aina uudestaan. Kesän treenitaukokaan ei ole pahitteeksi: välillä on hyvä harrastaa jotain ihan muuta ja myös levätä.  Pahiten kehoa kuormittaa kuitenkin istumatyö, jolle baletti on loistavaa vastapainoa!

Miten aikuistuminen (ikääntyminen) on vaikuttanut tanssin harrastukseesi?

Kehon rajoitteet tosiaan alkavat jo tuntua, mutta minusta tuntuu että vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt mistä baletissa oikein on kyse! Nuorempana en ymmärtänyt baletin sisäistä logiikkaa, nykyään se tuntuu minusta todella kiehtovalta. Opin nykyään sarjat paljon paremmin kuin nuorempana, ja mielestäni myös liikelaatu on kehittynyt. Ehkä nuorempana olin enemmän sellainen on/off -tyyppi, nyt aikuisena löytyy nyanssejakin? Toisaalta tiedostan että fyysisen suorituskyvyn rajat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja se on saanut aikaan hirmuisen oppimisen nälän! Toivon että oppisin vielä jonkun klassisen variaation. Pas de deux’n treenaaminen olisi ihana mutta ehkä jo saavuttamaton unelma...

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Kaikkein eniten pidän pitkistä, liikkuvista grand allegroista! Tankoharjoitusten aloittaminen on aina tukalaa kun tuntuu että joka paikka naksuu ja kiristää. Sitten kun keho lämpiää kunnolla, alkaa helpottaa. Piruettisarjoista pidän myös kovasti.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Hanna Rosendahl sai minut ymmärtämään ajatuksen merkityksen liikkeen työstämisessä. Esimerkiksi käden ojennus on ihan erinäköinen, jos ajattelee että sormenpäistä suihkuaa kipinöitä tai vettä, kuin jos vain ojentaa käden. Samalla tavalla kaikessa liikkeessä täytyy pitää ajatus mukana, jotta liike pysyy elastisena ja rentona mutta aktiivisena. Nykyinen opettajani Virva Kabanov on minulle hyvin tärkeä. Hän on opettanut miten aikuisen naisen keho ja elämänkokemus voivat tanssissa tuottaa jotain hyvin kaunista ja merkityksellistä.


Lempibalettisi?

Rakastan geometrisia, kaleidoskooppimaisia suurelle ryhmälle tehtyjä koreografioita. Balanchine Jalokivineen on tietysti tässä mestari!


Suosikkitanssijasi?

Minulla ei ole yhtä idolia, mutta ihailen vahvoja tanssijoita joista syntyy sellainen peloton, riskinoton vaikutelma, yhdistettynä herkkyyteen ja haavoittuvuuteen! Ima Iduozee on tästä hyvä esimerkki vaikka hän ei olekaan balettitanssija, hänen uraansa olen seurannut mielenkiinnolla.

Mikä sinua inspiroi?

Innostuneet ihmiset! On aina ilo seurata ihmistä, joka selvästi rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten tanssia tai mitä tahansa muuta. Innostus tarttuu ja antaa energiaa ja rohkeutta myös omien unelmien tavoitteluun.


Jos olisit eläin, mikä olisit?

Kissa

Sitaatti / sanonta / motto?

Älä ongelmoi, tee! Eli “Shut up and dance”!

Mitä haluaisit kertoa aikuiselle joka vasta harkitsee klassisen baletin harrastamista?

Kannattaa kokeilla, olisiko baletti juuri sinulle sopiva harrastus! Jos mietityttää, sopivatko omat mitat ja muodot ballerinamuottiin, siitä ei kannata murehtia! Harrastajan ei tarvitse olla ammattitanssijan näköinen, vaan tanssimisesta voi nauttia jokainen. Baletin liikekieli on niin erilaista kuin monien muiden lajien, että aluksi harjoittelu voi tuntua turhauttavalta, mutta ei kannata luovuttaa, pikkuhiljaa askelet alkavat kyllä sujua. Oppiminen vaatii paljon työtä ja ponnistelua, ja on juuri siksi hyvin palkitsevaa: on ihanaa uppoutua tunnilla askeleiden ja sarjojen opetteluun ja unohtaa siksi aikaa kaikki muu. Jos siis etsit lajia, jossa ei tarvitse keskittyä ja voi päästää itsensä helpolla, baletti ei ole sinua varten. Jos taas haluat haastaa itsesi sekä kehon että mielen tasolla, tervetuloa tunneille!


Kuvaaja Anu Lahdenpohja.

30.6.15

Balettia aikuisena: Haastattelussa Hannele Luukkainen


Miksi baletti? Mitä tanssi merkitsee sinulle?


Äitini vei minut pienenä oma-aloitteisesti balettitunnille ilman, että varsinaisesti kysyi mielipidettäni asiasta. Sukulaiseni olivat sanoneet, että “ei se siellä kauan viihdy”... Taisin kuitenkin viihtyä! Tanssista tuli rakkain ja pitkäaikaisin harrastukseni. Baletissa viehättää sen herkkyys ja kauneus, ja se, ettet ole koskaan valmis: saat haastaa ja ylittää itsesi jatkuvasti. Tästä seuraa onnistumisen tunteita ja myös ymmärrys, ettei koskaan pidä luovuttaa, vaikka jonkin asian oppiminen kestäisi kauankin. Baletin/tanssin harrastaminen on mielestäni erittäin hyödyllistä (missä iässä tahansa) jo pelkästään lihaskoordinaationkin kannalta: se tuo hyvän pohjan kaikkeen muuhun liikkumiseen ja antaa henkilön olemukseen tiettyä ryhdikkyyttä.

Kuinka kauan olet harrastanut balettia, ja minkä ikäisenä aloitit?

Aloitin 6-vuotiaana, ja olen tanssinut nyt 34 vuotta.

Monta kertaa viikossa käyt tunneilla? Treenaatko muita lajeja?

Treenipäiviä kertyy viikolle yleensä viisi. Tällä hetkellä treenaan baletin lisäksi hiphoppia ja myös showtanssia aina kun ehdin.

Tanssit myös kärjillä. Milloin aloitit pointe-treenin ja kuinka usein harjoittelet?

Aloitin pointe-treenin lapsena. En muista tarkkaa ikää, mutta heti kun se oli ylipäätään lapsille mahdollista. Olen pitänyt pointesta joskus pieniä taukoja elämäni varrella, mutta tällä hetkellä harjoittelen kerran viikossa.

Mitä kärkitossuja käytät, ja miten ajat tossusi sisään?

Minun jalkaani parhaiten sopivat tossut ovat mallia Grishko 2007. Meni aika monta vuotta löytää “ne oikeat”! Yleensä pehmitän ja taivuttelen tossuja aluksi käsin ja pidän niitä jalassa kotona ja kävelen puolivarpailla, mutta parhaiten ne tulevat omalla kohdalla ajettua sisään tuntityöskentelyllä.



Mitkä ovat vahvuutesi baletissa?
 

Minulla on ollut vuosien varrella ilo käydä hyvin monenlaisten opettajien tunneilla, ja tätä kautta baletin tuntemus on tullut laajaksi.  Minulle ei tietääkseni ole myöskään kehittynyt mitään suurempia maneereja, joista pitäisi päästä eroon eli olen aika mukautuvainen.

Mitkä ovat suurimmat haasteesi?

Ehdottomasti piruetit! Yhtenä päivänä ne saattavat mennä todella hyvin, mutta seuraavana taas aivan päin mäntyä… Tämä on kaiketi aika yleinen ilmiö. Hyvä piruettipäivä vaatii tekniikan lisäksi tietyn mielen- ja vireystilan ja myös tietynlaisen lattian ja hyvin istuvat tossut.

Esiinnyt myös Wannabe Ballerinas -ryhmässä. Miten päädyit mukaan, ja mitä esiintyminen merkitsee sinulle?

Hain ja pääsin mukaan ryhmään kaksi vuotta sitten, kun sinne haettiin muutamia uusia tanssijoita. Olen päässyt ryhmän mukana esiintymään tilanteisiin ja paikkoihin, joista en olisi muutama vuosi sitten osannut edes haaveilla. Esiintymisestä tulee mielettömän hyvä fiilis, vaikka jännitänkin aika paljon etukäteen.

Kuinka sovitat treenit ja esiintymiset työn ja muun arjen sekaan?

Minulla on hyvä tilanne, koska työni (olen johdon assistentti) on joustavaa ja pääsen yleensä mukaan sellaisiinkiin esiintymisiin, jotka ovat keskellä päivää. Aika moni ilta viikosta kuluu tanssisalilla, mutta pidän huolen siitä, että myös lepopäiviä on tarpeeksi. Silloin kun harjoittelemme Wannabe Ballerinas -ryhmän kanssa isompia esityksiämme varten (useita päiviä kestävät joulu- ja kevätesityksemme), en loppumetreillä kyllä ehdi paljon muuta tekemään. :)

Klassinen baletti on fyysisesti vaativa laji. Oletko välttynyt vammoilta? Miten huolehdit kehostasi?

Olen välttynyt yllättävän hyvin vakavammilta vammoilta (olen ainoastaan kerran taittanut pahasti nivelsiteeni tanssitunnilla ja yhden kerran murtanut varpaan), mutta pientä (ehkä iän mukanaan tuomaa) vaivaa tuntuu olevan nykyään vähän väliä. Käyn hierojalla säännöllisesti ja yritän muistaa venytellä ja kuunnella kehoani.

Tanko, keskilattia, adagio, allegro… Mistä tuntiosuudesta pidät eniten/vähiten?

Pidän kaikista osuuksista omalla tavallaan, mutta ehdoton lempparini ovat salin poikki menevät piruettisarjat ja valssit. Adagio tuntuu välillä raskaalta äheltämiseltä (varsinkin jos olen muutenkin väsynyt), joten se ei välttämättä ole aina se, mitä eniten odotan.

Onko joku entinen/nykyinen opettaja ollut sinulle erityisen merkityksellinen?

Paula Salosaari oli ensimmäinen baletinopettajani ja hän varmasti osaltaan vaikutti siihen, että jatkan tanssimista edelleen. Jill Milleriä muistelen lämmöllä ja hän tulee edelleen mieleeni usein. Marie Greve on tuonut ihanan ranskalaisen tuulahduksen Helsingin nykyiseen balettituntitarjontaan.

Lempibalettisi?

Upein näkemäni baletti on Bolshoin esittämä Spartacus, jonka näin viime vuonna leffateatterissa valkokankaalta. Myös English National Ballet’n versio Lumikuningattaresta on jäänyt vahvasti mieleen (näin sen joitakin vuosia sitten Lontoossa).  Ei-kerronnallisista baleteista Balanchinen Jewels on lähellä sydäntä, ja siitä erityisesti osa Rubies.

Suosikkitanssijasi?

Svetlana Zaharova, Anastasia Matvienko, Aurélie Dupont, David Hallberg, Maria Baranova.

Mikä sinua inspiroi?

Se kun tunnilla sattuu olemaan minulle erityisen mieluista musiikkia ja miten se nivoutuu yhteen liikkeen kanssa - se tuo tanssiin erityistä nostetta ja fiilistä. Lempitanssijat  ja -opettajat ovat tietysti aina myös inspiraation lähteitä: heidän olemuksestaan imee väkisinkin vaikutteita.

Sitaatti / sanonta / motto?

“It’s never too late to become what you might have been”.




Kuvat: Laura Iisalo.

20.6.15

Ballerina jazzaa - All That Jazz, and Ballet Too

Kun tutkin Kuopion Tanssii ja Soi - festarin kurssitarjontaa, hain ensimmäiseksi balettitunnit. Siitä en tingi, baletti on mulle rakkain tanssilaji. Ilahduin kun näin että Arja Tervo on opettamassa sekä ammattilaisten aamutunteja että aikuisten alkeis- ja keskitasoa. Arja tosiaan sijaisti huhti-toukokuussa Marie-Pierren aamutunteja, ja tykästyin sekä tuntisisältöön että hänen tapaansa opettaa. Musikaalista, tanssillista, iloista, sopivan haastavaa ja siihen päälle paljon tarkkoja korjauksia. Mietin että voisin pärjätä Kuopion aamutunneilla, mutta ne osuivat päällekkäin jazzin kanssa. Olisin halunut osallistua myös keskitason nykytanssiin, mutta se oli samaan aikaan keskitason baletin kanssa! Lopulta päädyin jazz aamutuntiin (klo 10.45 - 11.30) ja balettiin (klo 13.30-15.00). Välissä ehtisin just sopivasti kevyelle lounaalle.

En ole ollut jazz-tunnilla sataan vuoteen. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin viimeisen kerran joskus 90-luvulla. Opettajana oli silloin Maiju Pohjonen Tanssivintillä, ja taisin perustason jälkeen käydä jonkun verran jatko1-tason tunneilla. Jazz ei silloin oikein kolahtanut, treenasin epäsäännöllisen säännöllisesti ja olin aika usein pihalla (varmaan syy miksi en niin innostunut). Tältä pohjalta ei ehkä pitäisi ilmoittautua vierailevan amerikkalaisen huippuopettajan keskitason jazziin, mutta päätin olla rohkea ja heittäytyä vauhdilla mukavuusalueeni ulkopuolelle. Miksi matkustaa Kuopioon asti tanssimaan varman päälle? Kerran elämässä -tilaisuuksia ei pidä ohittaa! Sitä paitsi Pattie Obey kertoi opettajahaastattelussa että osallistuakseen hänen tunneilleen harrastaja tarvitsisi “jonkun verran kokemusta ja tietoa klassisesta baletista ja intoa”. Ja sitähän mulla piisaa.


Jazz-kurssi pidettiin Kuopion Tanssistudion tiloissa. Valoisa studio neljännessä kerroksessa, aivan toria vastapäätä. Studioon olisi päässyt hissilläkin, mutta testasin rappusissa päiväkohtaista kuntoa. Kolmannen päivän kohdalla teki aika tiukkaa kiivetä ylös asti. Yhdessä hyllyssä näkyy olevan erilaisia foam rollereita ja pilates-palloja. Oispa munkin koulussa...

Eka tunti jännitti vähäsen. Totesin etten ollut varustautunut jazz-tossuilla, joten päätin kokeilla balettitossuilla. No, vanhat tossuni olivat aivan liian liukkaat ja heivasinkin ne saman tien. Jatkoin paljain jaloin, mikä antoi varmuutta, paitsi että tendut ja piruetit tarttuivat lattiaan kiinni. Seuraavalla kerralla puin ohkaiset varrettomat sukat (mangon väriset), ja niillä oli vihdoin sopiva lattiatuntuma.


Kun tunti alkoi, mulla täysi aivotyö pysyä mukana! Onneksi ensimmäinen tunti oli enemmän basic kuin intermediate, mutta jalat sotkeentuivat silti tripleteihin (Pattien käyttämä nimitys jazzin pas de bourré - askelkuviolle) ja parallel-asennoissa tehtyihin piruetteihin. Olen kokeillut joskus pyöriä neljännestä parallel, mutta tokasta en koskaan, saatikaan että olisin päättänyt piruetin samaiseen tokaan jalat eteen eikä auki! Siihen päälle vielä kädet ja muu koordinatio... Mutta tsemppasin tosissani, ja onneksi mun balettipohjastani oli ihan oikeasti hyötyä ja iloa! Pattie opettama klassinen jazz perustuu tosiaan vahvasti baletin tekniikkaan, ja hän käyttää myös sujuvasti ranskankielistä terminologiaa jazz-sanaston joukossa. Pattiesta muistui mieleen myös mun ensimmäinen baletinopettaja, Jill Miller. Hän oli jazztanssija, mutta opetti pääasiassa klassista balettia (ammattilaistasolle asti). Jillillä oli myös sama Cecchetti-metodiin perustuva baletin koulutus kuten Pattiella. Lisäksi tunnistin monet lämppärisarjat, rullaukset ja flat backit Jillin tanssilliselta body workout tunnilta. Ilman balettia olisin ollut ihan totaalisen pihalla!

Vaikeinta jazzissa mulle on koordinaatio, eri liikkeiden yhdistäminen toisiinsa. Kun sain jalat menemään, Pattie lisäsi port de bras:ta, sitten lantiota, sitten päätä... Välillä onnistuin matkimaan jotain, mutta jos ei ollut mallia mistä katsoa, olin taas hukassa. Balettijutut olivat treenin tutuin osuus, tiesin mitä pitää tehdä sitä erikseen miettimättä. Pattie oli myös tosi tarkka siitä että tendu on oikea tendu, ja että varpaita ojennetaan, ja että retiré on polven sivussa - oli se sitten auki tai parallel. Toisin sanoen, jazzille ominainen liikekieli ei ole mikään syy luismuilla puhtaasta baletin tekniikasta. Jos tehdään drop (tombé) + developpé eteen, tukijalan kantapää on eteen ja työjalan varpaat ojennettuina - vaikka vaadittu loppuasento oliskin releveéssä plién kera. Suora jalka on suora jalka, plié on plié.

Jazz-treeni oli hyvä muistutus kunnollisen plién tärkeydestä, sekä hyppyjen alastuloille että nopeasti etenevissä poikkilattian sarjoissa. Ilman pliétä ei pääse eteenpäin! Monesti Pattie muistutti meitä siitä että "to go somewhere, you have to start somewhere", eli kaikilla liikkeillä pitää olla selkeä alku. Niin ja hieno loppu myös. Samahan sen on baletissakin, ja jatkuu myös tanssiessa, kun askelet vaihtuvat toisiin. Se ei voi olla sellaista epämääräistä mössöä, viidennen pitää näkyä siinä missä jazzin toka tai ball change. Se mikä mulle tuli yllätyksenä oli käsien asennot. Silloin kun ei tehty nimenomaan jazz-käsiä, käsivarsia kannatettiin kuten baletissa. Eka on hieman avonaisempi, mutta toka tismalleen sama. Jos teimme jotain lantioliikkeitä, käsiä pidettiin ekassa mutta selän takana. Klassisessa jazzissa on sama idea kuten baletissa: "You gotta look good!"

Haastavinta tunneissa olivat koreot. Ne olivat pitkiä, nopeita, liikkuvia ja mutkikkaita. Seitsemän päivän aikana taisimme tehdä neljä erilaista. Lyhyemmät sarjat, joissa harjoittelimme osioita, sujuivat ihan hyvin. Osioitten yhdistäminen, ei niinkään. Mutta oli hauskaa yrittää! Ainoastaan yhtenä päivänä turhauduin siitä etten pysynyt mukana, ihan tunnin lopussa en jaksanut enää tsempata ja sählätä. Se taisi olla neljännen festaripäivän aivotiltti (kuulemma melko yleinen ilmiö). Sen jälkeen nousi taas jalka ja fiilis. Mikä oli mulle uutta, ja tosi kiva kokemus: kun tehtiin ryhmissä sarjoja, toiset aina taputtivat sarjan päätteeks! Voishan tuota harrastaa myös baletissa...?

Oli myös hauskaa opetella lantiorullauksia (hip roll) puolivarpailla, ja scuff-askelia ja stag- sekä jack knife -hyppyjä, muutamia uutuuksia mainitakseni. Jazzia tanssineet tietävät mistä yritän kirjoittaa, mutta muille: Stag-jump on hyppy attitudessa jossa alajalka koukistuu polven suuntaan. Jack knife hypätään siten että ponnistus parallel-asennosta, molemmat jalat suorana eteen ja kädet taakse. Niin kuin linkkuveitsi. Linkkari istui mulle yllättäen hyvin, vaikka ei ollut ihan helppoa tehdä se sarjassa - sitä ennen kun oli nopea piruetti. Pirueteista vielä sen verran: teen yleensä melko varmoja tuplia, mutta jazzissa pyöritään paljon nopeammin kuin baletissa! Tupla samassa ajassa kun mitä olen tottunut tekemään ykköstä. Sukat myös jarruttivat turhan paljon, joten päädyin tekemään turvallisia sinkkuja. Olen myös onneton pään käyttäjä, spotti on aina hukassa. Baletissa se vielä menee kun on aikaa, mutta nopeissa sarjoissa: forget about it.

Kahtena viimeisenä päivänä Pattie vaihtoi taas tyyliä (kurssi oli hyvä läpileikkaus jazzin eri tyyleistä, oli funkya ja tiesmitä), ja siirryimme teatteritanssin (musical theatre) pariin! Siinä kohtaa mulla vihdoin klikkasi jokin. Pattie oli koko ajan usuttanut meitä tanssimaan elävästi, koko vartaloa käyttäen, päätä ja ilmeitä ja hymyä mukaanlukien. Mun huomio oli kuitenkin ollut enimmäkseen uusien juttujen opettelussa ja sarjojen muistamisessa, niin se toivottava rentous ja iloittelu oli jäänyt vähän taka-alalle... Mutta mä rakastan musikaaleja, olen katsonut niitä pienestä pitäen! Se koreon pätkä mitä me tehtiin oli lukuisia Tony-palkintoja voittaneesta 70-luvun Broadway-musikaalista "Over Here!". John Travolta oli kuulemma tehnyt siinä ekan läpimurtonsa. Siinä piti olla "peppy" ja "happy", ja askeleissa oli menoa ja meininkiä, ja vihdoin nappasin sarjoja heti enkä vasta jälkeen! Niin siistiä!

Ryhmäkuva kurssin päätteeksi. Olen kolmas vasemmalta, Pattie keskellä. Taas mulla on silmät kiinni... Ryhmän kokoonpano (ja tanssijoitten taso) muuten vaihteli tunnista toiseen. Osa porukasta oli festareiden vapaaehtoisia työntekijöitä jotka kävivät tunneilla omien aikataulujen mukaisesti. Suurin osa oli tanssin ammattiopiskelijoita taikka opettajia.

Se pitää vielä sanoa että Pattie on opettajana ihan huippua. Tiukassa iskussa ja kuosissa vielä kuusikymppisenä konkarina, siinä jää moni nuorempi salin reunalle ruikuttamaan! Pattie on tanssija ja opettaja henkeen ja vereen, vaativa mutta hauska. Hänen tunneillaan on parasta olla sataprosenttisesti skarppina, koko ajan valmiina antamaan kaikkensa! Hitsit, että mä tykkäsin.


Jazztanssin tiiviskurssi heitti mut todella ihan uusille urille. Jopa mun baletinopettaja huomasi muutosta! Arja oli heti ekana päivänä ottanut mut tunnin jälkeen ystävälliseen puhutteluun, ja rohkaissut olemaan vähemmän "suomalainen", eli vähemmän pidättyväinen tanssiessa. Mulla on jo ihan hyvä tekniikka, mutta pitäisi tuoda enemmän sitä tanssin nautintoa esiin! Siis näyttää se ilo kasvoilla, silmissä, liikkeissä, kaikessa. Balettituntikaan ei ole pelkkää tekniikan hinkkaamista, etenkään jatko- ja semi-pro tasoilla. Sen pitää olla elävää, ja mielenkiintoisen näköistä, ja tanssijan persoonallisuus ei saa kadota tekniikan alle.

Viidennen päivän kohdalla oli kuulemma jo erilaista kipinää mun tanssissa, ja huomasin mä sen itsekin. Tietty pitää olla sellainen opettaja joka haluaa nähdä ilmaisua, isoa liikettä ja persoonia - eikä pelkkiä balettikoululaisia. Oli mun onni että sekä jazzissa ja baletissa molemmat opet puskivat samaan suuntaan! Se on varmaan tärkein oppimiskokemus minkä otan tuolta Kuopiosta mukaan: se että voin rohkeasti olla oma itseni, ja että on paljon hauskempaa vetää ilmaisussa ja liikkeissä vähän överiks kuin yrittää tehdä aina vain akateemisen oikein. Niin ja usein se mikä tuntuu itsestä "överiltä" on just sitä mitä haetaan: épaulementtia, ilmettä, luonnetta. Jos joku toinen ujopiimä taikka turhan "suomalainen" lukee tätä: Anna palaa, ei siinä menetä yhtään mitään!

Tanssillisin terveisin,
Johanna


P.S. Pattie Obey on opettanut myös Liisa Nojosen koulussa Porissa. Löysin heidän youtube-kanavaltaan useamman videon, tässä viime vuoden kesäkurssilta. Ihan lopussa näkyy pätkä samasta musikaalikoreosta mitä tehtiin viimeisinä päivinä Kuopiossa: