17.1.15

Pointe Pretty - Katkaisten kärjelle

Otin uudet kärkitossuni käyttöön viime vuoden lokakuun lopussa. Yleensä saan tossuparin kestämään vähintään kolmisen kuukautta (pointe tunti kerran viikossa), mutta nyt tuntuu että tahti on kiihtynyt. Tossut alkavat olla siinä pisteessä että ne ovat tosi mukavat jalassa, mutta huolellisesti rullattu fondue tuntuu aiempaa raskaammalta. Viime keskiviikkona en meinanut päästä kärjelle, ja piti ottaa myös toisella kädellä tukea tangosta. En kuitenkaan siirrä tossuja vielä demi-pointe käyttöön, vaan aion kovettaa pohjalliset pikaliimalla. Tein ekan liimauksen heti kun olin ajanut tossut sisään, olisko ollut neljän tunnin jälkeen. Toisella liimauksella pitäisi saada vielä useamman tunnin edestä lisäaikaa.

Vanhat ja uudet

Tämän tossuparin kanssa tein tähänastisista sisäänajoista sen kaikkein radikaaleimman: katkaisin noin kolmanneksen pohjallisesta ja revin sen kokonaan pois. Aiemmin olen jättänyt mokkanahkaisen sisäpohjallisen alla olevan 'shankin' katkaistuna paikalleen, mutta mitä lähemmin tossu myötäilee jalan kaarta, sitä parempi. Huom! Kun pohjallista lähtee katkaisemaan, pitää varoa että katkaisu ei ole liian alhaalla, jolloin nilkka ei saa riittävästi tukea. Parempi leikata ensin liian vähän kuin liikaa.


Nauhojen ompelu. Jee...

Näin valmistelin Blochin Balance European kärkitossuni:

- alkuun ompelin nauhat ja kuminauhat
- laitoin tossun jalkaan, nousin kärjelle ja tarkistin missä kohtaa kantapää kaartuu (noin 3/4)
- pehmensin tossuja ensin käsin ja puskemalla jalkaa kärjen yli
- revin sisäpohjalliset noin puoleenväliin
- tässä mallissa ei ole naulaa kantapään kohdalla - sen poistamiseen tarvitset pihdit
- edellisessä parissa pohjan keskellä oleva naula oli just katkaisun kohdalla, joten kiskoin sen irti
- vedin mattoveitsellä viillot merkattuun kohtaan kunnes sain pohjan katki
- vuolsin veitsellä reunat loivemmaksi (mukavamman tuntuista)
- vedin sisäpohjalliset takaisin päälle (tässä voi myös käyttää siihen sopivaa liimaa tai teippiä, jos sisäpohjallinen lähtee rullaamaan)
- pehmensin boksia astumalla kevyesti(!!) sen päälle

Alempi pohjallinen katkaistu ja poistettu. Sisäpohjallisen alla yksi kerros pahvia.

Näin tossuista tulee heti hyvännäköiset ja jalkaa ergonomisesti tukevat. Katkaisusta huolimatta tossusta ei tule heikompi, vaan se kestää käytössä jopa paremmin. Tosin... Jos menee tunnille ihan neitseellisellä tossulla, niin tietenkin se kestää silloin kauemmin - mutta aika moni treeni menee tossun sisäänajoon, eikä itse tekniikan hiomiseen. Kärkitossun pitää myötäillä jalkaa, ja sillä pitää voida tehdä käytännössä samat liikkeet kuin pehmeillä tossuilla. Tossu on jalan ja tanssijan tekniikan jatke, joten sen pitää palvella tanssijaa, ei toisin päin. Harmi vaan että perinteinen kärkitossu ei ole tehty kestämään, hiki ja lämpö pehmittävät materiaalin ja rakenteen hyvinkin nopeasti. Mun baletinopettaja Marie-Pierre kuoletti näytöskauden aikana jopa yhden parin päivässä!


In action: vielä pitäisi takajalkaa avata pikkasen enemmän...

Pikaliimalla voi tosiaan pidentää tossun elinkaarta. ZAP:in "ZAP Thin CA" on samaa liimaa mitä Kansallisbaletin tanssijat käyttävät, ja vinkki tuli itse asiassa sieltä. Pikaliimaa voi ostaa askartelutarvikekaupoista. Helsingissä sitä löytyy ainakin Kampissa sijaitsevastai Hobby Point -liikkeestä (maksaa noin 8 euroa). Liima on nestemäistä, läpinäkyvää ja tosi juoksevaa - ja sen kanssa pitää olla todella varovainen! Suosittelenkin käyttämään suojakäsineitä.

Tässä liimataan edellisiä tossuja. Liimauksen jälkeen ero oli tuntuva!

Omat tossuni liimasin siltä alueelta mikä kärjellä ollessa pysyy suorana. Demi-pointe alueen pitää tietenkin olla sopivan pehmeä, ja tossun taipua myös kaaren alta. Valutin zappia hiljakseen tossun sisäpuolelta pohjallisten sivuista, niin että tossu oli suorakulmassa pulloon nähden. Varo sotkemasta satiinia, liima kovettaa sitä ihan koppuraksi! Myös ulkopohjallista voi kovettaa liimalla. Silloin kannattaa aluksi valuttaa liimaa sormen leveyden verran siitä kohtaa missä kaipaa eniten tukea. Toiset käyttävät liimaa myös tossun kärkeen (sisäkautta), mutta Balance European -mallissa on valmis pehmuste varpaitten alla, ja se pitäis repiä ensin pois. P.S. Anna liimatun tossun kuivua yön yli.


Poseerausta, ei mikään akateeminen asento (takajalka irti, nousemassa mahdollisesti arabeskiin).

Olen tykännyt näistä tossuistani tosi paljon. Niissä on nimensä mukaisesti hyvä tasapainoilla ja ne näyttävät myös opettajani mielestä hyvältä. Häneltä olenkin saanut nuo kaikki sisäänajo- ja liimausopastukset. Tällä hetkellä en muuten treenaa varsinaisilla pointe-tunneilla, vaan käytän kärkitossuja ihan tavallisella tunnilla. Toistaiseksi olen soveltanut liikkeitä tangolla (open luvalla ja avustuksella), mutten ole tehnyt vielä oman tasoni keskilattiaa. Se on kuitenkin tähtäimessä!



Blochin Balance European tossut yhteistyössä Suomen Tanssitarvike.

25.12.14

Tanssien jouluun



Balettia kolmetoista päivää putkeen, 18 treeniä ja vajaat 30 tuntia tanssia. Baletin harrastukseni taisi lähteä hieman lapasesta... Yleensä en moisia maratooneja harrasta, enkä edes nuorena tanssinut viikkoa ilman taukoa, mutta nyt oli poikkeustilanne. Osallistun nimittäin yhden TeaK:ilaisen opinnäytetyöhön sisältyvään workshoppiin, ja sen myötä treenipankkini kilahti täyteen. Samaan aikaan vielä omat tunnit päälle (joista en voinut luopua), niin tiesin jo etukäteen että putkesta tulisi loppuaan kohti raskas. Mutta oli se kokemus...

Aloitamme workshopin balettitreenit aina erilaisilla somaattisilla harjoituksilla, joiden jälkeen kirjoitamme tuntemuksemme oppimispäiväkirjaan. Hassua, mutta minusta on ollut yllättävän hankalaa pukea vartaloni fiilikset sanoiksi. Ehkä myös siksi etten ole kokenut vielä mitään varsinaisia ahaa-elämyksiä. Minun on jotenkin vaikea mieltää millaista "jälkeä" vartaloni jättää lattiaan kun makaan selälläni... Teemme toki muutakin, ja jotkut harjoitukset ovat olleet varsin haasteellisia: esimerkiksi tendut tai grand battementit silmät suljettuna. Tarkoituksena olisi löytää parempi kehotietoisuus ja riisua liikkeestä huonot maneerit sekä tarpeeton jännitys. Miten voisi liikkua ja tanssia mahdollisimman ergonomisesti, mutta silti säilyttää baletille ominainen liikekieli?

Omilla tunneillani korostetaan koko ajan liikkeen soljuvuutta, hengittävyyttä, musikaalisuutta. Keskivartalo on aina vahva, vatsa napakka, kylkiluut sisällä, peppu suunnattu alaspäin - mutta se ei tarkoita että pitäisi tanssia kuin tinasotilas. Ylävartalon käyttö, épaulement, port de bras, sormet, pään asento, katse - kaikki tämä tekee baletista elävää ja kaunista. Jalat ovat nekin vahvat, pitkäksi venytettyjä ja ojennettuja - mutta niillä ei marssita vaan tanssitaan. Opettajani muistuttaa meitä joka tunti siitä että liike ei lopu koskaan. Eikä muuten lopu oppiminenkaan! Siksi päätin osallistua työpajaan. Vaikka koen että saan jo parasta mahdollista opetusta, niin on hyvä olla avoimena uusille tavoille työskennellä. Odotankin mielenkiinnolla mitä kevät tuo tullessaan.

Alun harjoitusten jälkeen olemme tehneet lyhennetyn tangon, jossa pyrimme myös hyödyntämään aiempia somaattisia harjoituksia. Sen jälkeen tavallinen keskilattia, vaikeusasteeltaan noin keskitasoa, ja lopuksi olemme harjoitelleet repertuaaria. Tämä on ollut oikeastaan hauskin osuus. Olen aina halunut opetella Pähkinäsärkijän lumivalssia, ja nyt siihen koitti vihdoin tilaisuus!

Balettimaratooni on tältä erää loppu, mutta meillä on vielä kahdet treenit ennen vuoden vaihtumista. Sen jälkeen tapaamme kerran tai kaksi viikossa, aina toukokuuhun asti. Lisäksi käyn tietysti omilla tunneillani footlightilla. Tosin, "tietysti" on tässä kohtaa hieman liian toiveikas ilmaisu. Ensi vuoden työt eivät ole vielä tiedossa, mutta toivon hartaasti että pystyn jatkamaan myös M-P:n aamutunneilla.

Tämä ei ole vuoden viimeinen postaus, ja jos teillä on jotain toiveita tai ehdotuksia, niin otan nämä mielelläni vastaan. Siihen asti toivotan teille ihanaa joulunaikaa, lunta ja aurinkoa, palauttavaa lepoa, tulevia tanssillisia elämyksiä, tasapainoisia piruetteja, ja ilmaa halkovia hyppyjä!




6.11.14

Pointe & private

Oletko koskaan saanut yksityisopetusta baletissa? Minulla on nimittäin useampi ystävä ja tuttu maailmalla jotka käyvät säännöllisesti yksityistunneilla, etenkin pointe-tekniikkaa hiomassa. Ja kyse on siis ihan tavallisista aikuisista harrastajista, ei erikoiskoulutusoppilaista! Aiemmin olen arvaillut että balettiopettajat valitsevat itse keitä opettavat lukujärjestyksen ulkopuolella, ja että oppilaan pitäisi olla vähintään lupaavaa pre-professional tasoa. Varmaan näin on myös ulkomailla, ainakin kun puhutaan mestaritason opettajista. Halpaa lystiä yksityistunti ei myöskään ole. Opettajan palkkion luulisi Suomessa olevan liiton suositusten mukainen, eli tunnin pituudesta riippuen vähintään 30-50 euroa. Toki jokainen opettaja voi itse määritellä palkkionsa suuruuden. Hyvässä lykyssä hintaan kuuluu salivuokra, mutta jos koulu ei yleisesti tarjoa mahdollisuutta yksityistunteihin, sali pitää varata ja maksaa erikseen.  Ja nyt pitää vielä tarkentaa: Ainoastaan Helsingin Balettiakatemia ilmoittaa sivuillaan yksityistunneista ja kustannuksista (45 euroa koulun ulkopuolisille tanssijoille). Oletan mutu-tuntumalla että sielläkään opettaja ei suoralta kädeltä hyväksy ihan ketä tahansa yksityisoppilaaksi, etenkään jos halukkaita on useampi.

Mitä iloa privaattitunnista sitten olisi? Kaikki eivät varmaankaan innostu yhtä lailla opettajan sataprosenttisesta huomiosta, jatkuvista korjauksista ja säädöistä (vai sittenkin?). Lisäksi tuntienergia olisi kokonaan omilla harteilla, eikä ketään balettikamua tukena ja parina. Se yksistään vaatii erilaisen asennoitumisen treeniin. Sitten pitäisi olla tuttu opettaja joka tuntee oppilaansa heikkoudet ja vahvuudet todella hyvin, ja jonka kanssa opetus- ja yhteistyökemia pelaa erityisen hyvin. Jos tälläinen opettaja vielä suostuisi opettamaan yksityisesti, ja minulla olisi varaa tuntiin... Olisin heti buukkaamassa ajan!! Ei ehkä joka viikko, mutta yksi kerta kuussa tekisi jo terää. Miksi? No, juuri se sataprosenttinen huomio ja itselle räätälöidyt harjoitukset ja korjaukset. Ja nyt pitää taas tarkentaa: Saan oikeastaan jo omilla tunneillani sopivasti huomiota, korjauksia ja henkilökohtaisia säätöjä. Oman opettajan kanssa on tehty töitä jo neljä vuotta, ja olen joka tunnista onnellinen! Mutta meidän yhteiset pointe-tunnit päättyivät viime keväänä, ja näitä tunteja mulla on tosi kova ikävä...


M-P:n pointe-treenit kun olivat aina tanssiviikkoni kohokohtia. "Real work" ja "money in the bank", kuten opettajani tapasi sanoa. Killeritankoja ja tarkkaakin tarkempia korjauksia ja säätöjä, joka ikisellä harjoituksella. Tsiljoona erilaista tapaa nousta ylös ja tulla alas, kahdella jalalla, yhdellä... Okei, tsiljoona on liioittelua, mutta enemmän erilaisia harjoituksia kuin mitä olen tehnyt missään muualla. Kärjillä kun tekee, itse ylhäällä oleminen on verrattain helppoa - mutta sinne pääseminen ja sieltä laskeutuminen on ihan oma lukunsa. M-P painotti esimerkiksi aina maksimaalisen demi-pointen käyttöä, siis että ylös ja alas rullataan päkiän kautta, eikä hypitä. Etenkin relevé suorilta jaloilta, tai kärjiltä suorin jaloin demi-pointeen ja takaisin ylös - rankkaa lihastyötä jos mikään! Mutta just nuo huolelliset ja pitkät sarjat ovat omiaan vahvistamaan jalan syviä lihaksia ja hienomotoriikkaa. Kaikki harjoitukset olivan myös aina musikaalisia ja tanssillisia, unohtamatta épaulementtia. Olisihan sitä vaihtoehtoisia tunteja tarjolla, muttei yhtä ihania ja intensiivisiä. Sitä paitsi M-P jos kukaan tietää minun pointe osaamiseni (ja heikkouteni). Ehdin käydän hänen tunneillaan lähes neljä vuotta! Mutta minkäs teet? Pointe-treenit Madamen kanssa ovat auttamattomasti historiaa, ja vaikka minulla olisikin varaa, niin hän ei pidä tunteja privaatisti. Ehkä joskus löytyy joku muu tilalle?

Keväällä en tiennyt vielä tunnin päättymisestä, ja kesällä kävin tekemässä kärjillä muutamalla tavallisella tunnilla - kuten aiempina vuosina. Syyslukukaudelle en pystynyt ottamaan anytime-korttia (rajaton treenioikeus), joten valitsin ne itselleni kaikkein tärkeimmät: M-P:n tunnit tiistaista torstaihin. Vaihtoehtoinen perjantai-pointe jäi näin pois lukkarista. Varsinaisen pointe-tunnin sijan olen tehnyt kerran viikossa perustason kärjillä, ja parina kertana olen kokeillut myös vaikeampaa tasoa - tosin vain tangon verran. Siitäkin on ollut paljon iloa ja apua, opettaja on aina tullut korjaamaan tekemiseni. Hän on myös ehdottanut milloin voin soveltaa mitäkin, ja milloin on parempi tehdä harjoitukset puolivarpailla - ja olen jopa rohkaistunut kokeilemaan omia pointe-sovelluksia (perustuen meidän aikaisempiin harjoituksiin). Olen tehnyt myös muutaman kerran viidentoista minuutin tankotreeniä varsinaisen tunnin jälkeen. Ja viimeisin "aluevaltaus": oma salivuoro, yhdessä treenikamun kanssa! Pidin meille lyhyen tankosetin, ja sen jälkeen opetimme toisillemme muutamia juttuja keskilattialla. Sain jopa kokeilla padiksen alkeita: arabeski-promenadia kärjillä! On muuten tosi vaikeata kannattaa oma kroppaansa napakasti kun toinen vie, en arvannut miten vaikeata... Meillä oli tosi kivaa, emme tehneet mitään kreisiä ja katsoimme ja korjasimme myös toistemme virheet. Pidemmän päälle tämän kaltainen privaatti pointe-sessio ei ole se paras ratkaisu, mutta kokeilemme varmasti toistekin!

Cambré.

Kuvat: Carla Mäkilä.